Kun tapasin Francescon hihittelin salaa yhdelle hänen tavoilleen, hän nimittäin piti aina mukanaan kangasnenäliinaa. Mieleeni tuli vanhempi herrasmiesvaari, joka hattu päässään ja kävelykeppi kädessään kaivaisi taskustaan monogrammattua kankaista nenäliinaa… ja hihittelin nonno Francesco näylle.

Tosin vuosien varrella ymmärsin itseni olevan se naurettava osapuoli, kankainen nenäliinahan on yksi parhaimmista keksinnöistä! Iho ei ärsyynny nenää niistäessä, säästyy rahaa ja luontoa, se on kauniimpi kaivaa laukusta ihmisten ilmoilla kun ryppiintynyt paperinen nenäliina ja toimii paremmin meikin ehostukseen, käsipyyhkeenä ja jopa hampaiden puhdistukseen (tämän vinkin opin muuten Kirsi Pihan ja Johanna Catanin kirjasta Naisen Opas vuonna 2005!).

Itseasiassa innostuin kankaisten neäliinojen käyttöön Japanin matkalla, kun sain todistaa sen olevan Japanilaisten naisten ykkösasuste. Yleisissä vessoissa kuivasivat kätensä toiselle puolelle ja trooppisessä ilmastossa tuputtelivat hikeä otsalta toisella. Sillä kankaisia nenäliinoja myytiin lähes jokaisessa kaupassa hankin itselleni naisellisen ja hieman nuorekkaamman kokoelman kun mielikuvitusmaailmani herrasmiesvaarini monogrammatut yksilöt. 

Syksyn saapuminen tuntuukin hetken ihan kivalta, kun nenäliinat muistuttavat Japanin matkasta 🙂