Aika on hetkeksi pysähtynyt

image_13.jpg

Olen kuunnellut muutaman tunnin ajan valmistumispuheita. Kyllä. Oprah Winfrey, J.K Rowlings, Steve Jobs, Kerry Washington, Mindy Kaling ja vaikka kuka on pitänyt puheita Standfordista, Harvardista ja George Washington Universitystä valmistuneille. Puheet ovat kaikki inspiroivia ja sisältävät tarinoita siitä, miten puhuja on menestynyt elämässään ja mitä hän on oppinut matkallaan.

Kaikille on ominaista, että ovat jossakin vaiheessa elämäänsä epäonnistuneet ja kaikki ovat puhuneet siitä miten epäonnistuminen on antanut heille voimaa, innostusta ja mahdollisuuden tehdä sitä mitä rakastavat ja koska tekevät sitä mitä rakastavat ovat siinä tietenkin hyviä ja ovat menestyksekkäitä.

Itse olen jumissa. En oikein tiedä mitä haluan tehdä. Tähän asti olen työssäni onnistunut hyvin mutta en ole inspiroitunut enkä tee jotakin mitä rakastan. En ole vielä epäonnistunut ja saanut siitä voimaa tehdä jotakin maailmaa mullistavaa. Keksin joka päivä uusia liikeideoita. Mutta mikään niistä ei ole niin innostava että ryhtyisin toimeen. Lueskelen avoimista työpaikoista ja tylsistyn.

Niin pitkälle olen päässyt ajatuksissani, että minusta on tullut pieni anarkisti. Päässäni pyörii Steve Jobsin sanoma ”kun sinut kasvatetaan, sinut kasvatetaan hyväksymään maailma sellaisena kun se on. Sinun kuuluu opiskella, hankkia työpaikka, mennä naimisiin ja hankkia perhe ja olla joutumatta vaikeuksiin. Mutta elämä on paljon rikkaampaa kun ymmärrät, että jokaikinen asia ympärilläsi on joku muu luonut, joka ei ole sinua millään tavalla älykkäämpi.” Olen hyväksynyt, että minun ei tarvitse kasvattaa CV:ni titteliä joka neljäs vuosi astetta paremmaksi. Koska se ei tee minua iloiseksi taikka onnelliseksi. Haluan, että menen töihin viheltäen ja tasajalkaa hyppien innostuksesta. En välttämättä joka päivä, en välttämättä joka viikko mutta ainakin enemmän kuin nyt. Haluan tehdä jotakin joka merkitsee jotakin. Ei välttämättä jotakin joka merkitsee jotakin koko ihmiskunnalle, mutta jotakin joka merkitsee jotakin juuri  minulle. Olen siis jumissa. Enkä oikein tiedä mitä haluan tehdä. 

Niin tällä postauksen kuvalla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa mitä juuri kirjoitin. Otin vaan puhelimellani kuvan siitä, mitä näin nenäni edessä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä

Luksussaippuaa

_dsc0021.jpg

Olen ennenkin hehkuttanut Marseille-saippuahiukkasia mutta koska ne ovat niin ihania haluan hehkuttaa niitä vielä lisää!

Syksyllä pesin kaikki talvihuivini, piponi ja villasukkani marseillesaippuassa ja nyt kun vaihdoin talvihuivit ohuimpiin keväthuiveihin jäin kaipamaan hempeää tuoksua ja aloitin uuden pesu-urakan.

Muutama Marseille-saippuahiukkanen liotetaan lämpimään veteen ja saippuavedellä voi pestä… no mitä vaan. Itse pidän siitä, kun huivit tuoksuvat laventelille tai jasmiinille. Niiden kietoutumiseen tulee ihanan naisellinen olo. Vähän kun olisi tyylikäs pariisitar. Pesen vielä eriväriset huivit eri Marseille-saippuoilla, jotta värin lisäksi saan myös tuoksuvaihtelua.

Jos jotakin voisin antaa kaikille ystävilleni lahjaksi, niin Marseille-saippuahiutaleita. 

Koti Sisustus