Heräsin ennen seitsemää iloisena kuin mikäkin koska monen sadepäivän jälkeen (Itävallassa oli koko viikko alle kymmenen astetta ja sateista!) oli aurinkoista! Kahden elokuva-päivän jälkeen (kävimme muun muassa katsomassa elokuvan Focus elokuvateatterissa, aika tylsä) oli pakko päästä ulos ja jo ennen kymmentä olin juossut aamulenkkini.

Valmistelimme Vespan ja piknik-tarvikkeet ja lähdimme ihanalle Vesparetkelle. Ajoimme pieniä katuja tahalteen vähän väärään suuntaan jotta voisimme katsella kivoja rantoja ja kahviloita ja uusia asuinalueita.

Kun sopiva kallio ja nurmikko löytyi parkkeerasimme Vespan ja katoimme viltille lounaamme ja avasimme samppanjapullon. Skålasimme ensimmäiselle Vesparetkelle, aurinkolle ja ennenkaikkea edesmenneelle koiralleni, jonka syntymäpäivä olisi ollut tänään.

Sunnuntaisamppanja, siinä konseptissa on sitä jotakin. 

Jopa kuski sai nauttia samppanjaa koska Vespa päätti olla hieman hankala ja puhkaista yhden renkaansa. Kotimatka meni siis kävellen ja nyt Vespa saa odottaa , että uusi ilmakompressori lataa akkunsa. Mutta käveleminenkin oli hauskaa kun aurinko paistoi. Aurinko on pop.

Yleensä matkustaminen on aika rankkaa ja itse tylsistyn aina lentokoneessa. Olin varustautunut eilen illalla hyvällä kirjalla ja tietokoneellisella TV-sarjoja mutta työnsin ne kaikki pois edellä istuvan istuimen alle ja tuijottelin ikkunasta ulos. Seurasin miten kirkas aurinko teki pilvistä kimaltelevat ja miten aurinko sen jälkeen hitaasti laskeutui horisontin taakse ja sai kauniin iltaruskon aikaiseksi. Tuollaisina hetkinä on helppo unohtaa kaikki mikä stressaa, ärsyttää tai loukkaa ja voi vaan keskittyä olleelliseen onnellisuuteen.