Skånegatanilla myytiin ihania tulppaaneja. Ostin oransseja, koska äidin viime viikolla ostamat olivat sanoneet hyvästi terälehdillensä. Tulppaaneissa on sitä jotakin, tuntuu niin keväiseltä ja ihanalta ja niistä tulee niin iloiseksi. Ostan uusia tulppaaneja joka viikko. Nyt niin päätin.

Oranssista puheenollen, katsoin Orange Is The New Blackin ensimmäisen tuotantokauden. Jäin siihen koukkuun. Oli pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun kauden viimeinen jakso loppui huokasin helpotuksesta. Inhosin sarjaa enkä halunnut katsoa sitä ikinä enää.

Keväästä puheenollen, näin tänään bussin ikkunasta miehen, joka kantoi joulukuusta kulman takana olevaan joulukuusenkeräämispisteeseen. Seitsemäntenätoista tammikuuta. Olisin halunnut jäädä bussista, kävellä miehen eteen ja sanoa ”osta hei äijä tulppaaneja”. Tosin en käytä sanaa ”äijä” niin jätin tekemättä.

Löysin alennusmyynneistä himoitsemani clutchin -70 % alennuksella. Spotifysta alkoi soimaan Jurassic Parkin tunnari kun kävelin kimallelaukkuhyllyä päin. Hah, kukaan muu ei kaupassa tiennyt millainen mahtipontinen ostoshetki minulla oli menneillään.

Lauantaiaamuna heräsimme aamupalattomaan kotiin joten pääsin taas Pane & Vinon pihaterassille. Nautimme siellä ihanan aamiaisen ennen kaupungille lähtöä.

Löysimme Tukholmasta japanilaisen kaupan. Siis ihan oikean japanilaisen kaupan, ei korealaisen tai kiinalaisen tai taiwanilaisen vaan japanilaisen. Ostimme sushiriisiä, riisietikkaa ja ”tempurajauhoa” ja huomenna pidämme japanilaiset kotikestit.

Urban Delissä oli ranskalaisia pihvitomaatteja. Ne olivat kauniita. Söin yhden lounaaksi.

Vein kihlasormukseni korjattavaksi (se halkesi hääpäivänä ja tippui maahan!) ja kultaseppä valitteli kolme viikkoa kestänyttä käheyttä. Kerroin suolasumutteen generaattorista, minkä saimme joululahjaksi. Anna hyvän kiertää, ajattelin. Tosin kultaseppä vain tuijotti minua ja sanoi ”du är finsk, eller hur?” mitä sekin sitten tarkoitti.

Löysin vihdoin hyvää kahvia Tukholmasta! Norrmalmstorgetin Vau de Villestä. Siemailin cappuccinoani turkiksiin pukeutuneiden rikaiden rouvien keskellä ja himoitsin taas tuota marmoria.

Pohdimme asunnon ostamista. Minä koska haluan enemmän marmoria ympärilleni ja se painaa liikaa muutettavaksi vuokra-asunnosta toiseen ja mieheni koska sähkörummut eivät mahdu asuntoomme. 

Mukavaa lauantai-iltapäivää!