Hei vaan ja tervetuloa kevät!

Täällä maaseudun rauhassa ikkunoiden takana aukeava laaja maisema tuntuu tuovan vuodenaikojen vaihtumisen entistä lähemmäs. Ehkä se johtuu siitäkin, että vuodenaikoihin liittyvät puuhastelut on hoidettava itse – talvella kukaan ei tule auraamaan lumia puolestasi tai kantamaan puita sisään, eikä syksyllä haravoimaan. Omakotitalossa asuminen vaatii arjessa työtä, mutta päivääkään en tästä omasta rauhastani vaihtaisi. Kevään antaessa hiljalleen nähdä merkkejä itsestään katolta putoavina lumina, auringon paljastaessa ikkunoiden pesutarpeen ja kuraisina tassunjälkinä eteisessä mieli vaeltaa jo aamukahville terassin portaille. Jännittää, miten syksyllä istutetut tulppaanit ovat selvinneet talvesta ja aikovatko ne ilahduttaa meitä kevään edetessä väriloistollaan. Haaveisiin piirtyy pihan suunnitelmia – talven jälkeen uniltaan heräävät omenapuut ja syreenit, istutuslaatikoita, pionipenkkejä, rento ja vallaton värikäs kukkaketo, paljun paikka metsän reunassa tulevan saunan ikkunan alla,  ja pieni kasvihuone jossa kasvattaa ruokatarpeita ja juoda kahvit sadepäivänä. Riippumattokin odottaa jo paikalleen pääsyä ja valosarjat ripustamista terassin ylle. Lisääntyvä valon määrä saa mieleni hullaantumaan keväästä ja ideat lentämään!

Kotona lauantaina siivoiltuani mieheni totesi, että: ”Täällä tuli kevät” ja niinhän täällä tuli – vaaleampia sävyjä, pieniä väripilkkuja ja raikasta tuoksua. Kevääseen kuuluu mielestäni leikkokukat – niillä on helppo saada väriä ja raikkautta kotiin. Oli ihanaa herätä sunnuntaihin puhtaassa kodissa ja juoda aamukahvia Talosta kodiksi -kirjan kanssa toisen remonttitarinaan uppoutuen. Tässäpä muuten samalla kirjasuositus sisustajille ja remontoijille. Kirjan kirjoittajalla Jarilla on maaginen tapa kirjoittaa ja vangita tunnelmia sanoihin. Jo sen vuoksi kannattaa etsiä tämä kirja hyppysiin!

Postauksen viimeisessä kuvassa näkyy työhuoneen suljettu ovi. Voi miten odotankaan, että pääsen avaamaan sen ja näkemään huone toisensa jälkeen aukeavan näkymän aina keittiöstä saliin asti. Olemme nimittäin jo taas askeleen lähempänä oven aukaisua, sillä salin lattiat on purettu ja vanhat eristeet saavat pian lähteä imuauton matkassa pois. Kamareiden uudet lattialankut haettiin perjantaina odottamaan paikalleen pääsyä. Jokaisessa talon huoneessa on oma värimaailmansa ja niiden näkeminen pastellisena jonona laittaa mieleni läikehtimään ilosta. Vanhoissa taloissa kyllä jotakin sellaista sielukkuutta mitä ei osaa selittää. Tilaa hengittää. Nämä seinät ovat nähneet paljon ja toivoen näkevät vielä paljon meidän jälkeemmekin. Tällä ajatuksella olemme remontoineet kotiamme – niin, että se seisoo uljaana paikallaan vielä seuraavienkin 160 vuoden ajan. Lupaamme pitää sinusta hyvää huolta.

-Maria