Mitä lapsettomuus tekee parisuhteelle?

Me olemme keskenmenon, lapsettomuuden ja ehkä hiukan vanhemmuudenkin myötä kasvaneet yhteen, toisiimme kiinni niin lujasti, että en usko että mikään tulee koskaan erottamaan meitä toisistamme lopullisesti. Kukaan ei voisi koskaan täysin ymmärtää, mitä olemme yhdessä kokeneet, kävelleet yhdessä tällä epävakaalla ja kivisellä polulla, joka on ollut toisinaan täynnä upottavia kinoksia ja tippuvia jääpuikkoja. Onneksi on rakkauden tuli, joka lämmittää ja antaa voimaa kahlata syvässäkin hangessa. Olemme kokeneet menetyksen yhdessä, menetyksen, jonka kipu ja kaipuu ei koskaan tule hellittämään, sen kanssa on vain opittava elämään. Olemme kokeneet yhdessä hoidot ja joka kuukautisen pettymyksen. Olemme ravanneet sairaalassa monia kertoja viikossa, olemme kuluttaneet kaikki rahamme kalliisiin lääkkeisiin, olemme piikittäneet minua monta päivää putkeen, joka päivä samaan kellon aikaan, olemme yhdessä toivoneet hiljaa 14 päivää kuukaudessa. Olemme epäuskoisina hakeneet kaupasta raskaustestejä ja jännittäneet odotellessa niiden tulosta, olemme pettyneet saatuamme vain aina sen yhden viivan, olen itkenyt monta päivää tuota turhaa tyhjää kohtaa testitikussa. Olemme yhdessä itkeneet onnesta saadessamme positiivisen viivan tikkuun, olemme käyneet ultrassa ja pelänneet jonkin olevan pielessä ja kuin maailman suurimpana ihmeenä, olemme saaneet kuulla lapsen olevan aina terve. Nyt olemme onnellisia, ja rakastuneita. Vaikka ei elämä ole ruusuilla tanssimista. Käyn tammikuussa psykologilla varmistelemassa, etten ole sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Minulla on kuulemma normaalia suurempi riski sairastua. Tahtoisin vain olla onnellinen ja olenkin. Kaiken tämän jälkeen näen maailman uusin silmin.