Hair by Essin oma hiushistoria

essi2018.jpeg

Minun hiushistoriani

Olen jo aikaisemmassa postauksessani puhunut siitä kuinka tärkeää on kertoa omalle kampaajalle hiusten menneisyydestä. Eli siitä mitä niille on tehty, kuka on tehnyt ja miten hius on tässä käsittelyssä käyttäytynyt. Kutsun tätä hiushistorian läpikäymiseksi. Nämä tiedot ovat kampaajalle hyvin tärkeitä, jotta hän voi niiden avulla arvioida millaisilla tekniikoilla ja vahvuuksilla hän lähtee toteuttamaan toiveitasi.

No niin, on aika ottaa käsittelyyn *kuuma peruna*, eli se mitä minun hiuksilleni kuuluu nyt ja mistä ja miten olen tähän hiustyyliin päätynyt. Voi kuulkaa, tätä tarinaa olen teiltä pimittänyt ihan syystäkin, mutta on aika olla siitäkin ylpeä. Hiushistoriani tavallaan teki minusta myös kampaajan! Tästä se tarina alkaa:

Oma hiushistoriani on yllättävän värikäs ja ääripäästä toiseen poukkoileva, kyllä, ette olisi ehkä uskoneet tätä. Olen koko elämäni ollut  ”lyhythiuksinen” eli liikkunut aina pixie leikkauksen ja polkkamitan välimaastossa.  Oma äitini on aina ollut myös lyhythiuksinen ja luulen että sillä on ollut vaikutusta paljon myös omaan hiustyyliini. Lapsena olin kateellinen pitkähiuksisille serkuilleni ja vannoin että jos minulla olisi tytär antaisin hänen hiustensa kasvaa. Tämän päätökseni mukaan olen kyllä oman 2,5 vuotiaan neitini kanssa elänyt. Hänellä on tosin kaksi erilaista hiusmallia josta ottaa vaikutteita, kun vaimollani on aina ollut pitkät hiukset. Neidiltäkin alkaa pikkuhiljaa löytymään ihanasti mittaa hiuksista, mutta tietysti haluan myös kunnioittaa hänen omia toiveitaan hiusten suhteen, nyt kun hänellä selvästi alkaa niistä jo enemmän mielipiteitä olemaan. Meillä ei tulla lasten hiuksia värjäämään, en niitä myöskään työkseni värjää, eli vastailen alle 16-vuotiaiden värjäyspyyntöihin kieltävästi. Mallia tullaan varmasti leikkaamaan niin paljon kuin lapsen haluavat tai ehkä kampaaja-äidin mielestä suostuvat. Nyt tytöltä löytyy tämän äidin tavoin otsahiukset. Sitten takaisin Essin teini-vuosiin:

essi lyhythiushistoria.jpg

Teini-ikäni ja aikuisuuteni ensi vuodet olin aina se lyhythiuksinen mimmi, joka oli kokoajan kasvattamassa hiuksiaan. Tavallaan lyhytmalli sopi minulle todella hyvin, mutta silti haaveilin koko ajan pitkistä hiuksista. Päätökseni kesti yleensä puoli vuotta ja sitten leikattiinkin taas  hiuksia entistä lyhyemmäksi. Pakkomielteeni oli todella saada pitkät hiukset. Yritin uudenvuodenlupauksia, käskin kampaajani kieltäytymään jos pyytäisin hiustenleikkuuta ja olen jopa lyönyt rahasta vetoa että saisin hiuksiani kasvatettua vuoden. Ja silti sain aina idean leikata hiukseni lyhyeksi. Että ei se ole ollut kampaajankaan nuoruus helppoa, mutta onneksi nuoruus ei ole kovin helppoa kenellekään! Vastapainoksi sille että olin ikuisesti ”kasvatusvaiheessa” kävin kampaajalla hyvin usein ja värini vaihtui melkeinpä jokakerta. Parikymppisenä ehdin käydä läpi kaiken platinan vaaleasta räiskyvän punaiseksi ja siitä violetin kauta mustaksi.

essi punainen hhistoria.jpg

 

Tässä vaiheessa jos itse olisin ollut tuon Essin kampaaja olisin tiedostanut että tämä asiakkaani on toiveidensa kanssa hyvin vaihteleva ja hius käy jatkuvasti läpi hyvin rankkoja käsittelyjä. Tähän vielä lisäksi se että toiveissa on kasvattaa mittaa…..ja aikahan oli ennen Olaplex-käsittelyjä. Aikamoinen yhdistelmä. Tällöin on saanut olla aikamoinen taikuri, jos on halunnut suojata hiusten kuntoa. Tämä onkin yksi merkittävä syy sille, että päädyin monesti leikkaamaan hiuksia lyhyemmiksi. Huonokuntoiset hiukset kun eivät vain yksinkertaisesti näytä mitenkään päin hyvälle. Luojan kiitos meillä on nykyään Olaplex! Nykyään kun luokseni tulee hiuksiaan lyhyestä pidemmäksi kasvattavia asiakkaitta pystyn hyvin muistamaan sen tuskan kun jokainen sentti tuntui olevan ikuisuuden päässä. Muutosta omaan lookkiin kannattaakin silloin hakea hiusväristä, näin tulee tunne että ilme on uudistunut, vaikka mitta ei muutukaan. Ja muistetaan silloin erityisesti se hiusten kunnosta huolehtiminen niin ei käy niin kuin nuorelle Essille!

 

Tilanne rauhoittui lopulta kun aloitin parturi-kampaajan opintoni ja pääsin suuntaamaan kaiken innostukseni ja kokeilunhaluni ensin harjoituspäihin ja myöhemmin oikeisiin asiakkaisiin. Eli kyllä, te asiakkaat pelastitte hiukseni. Toki tässäkin kävi vielä sellainen aloittelevan kampaaja-opskelijan innostus että päätin vaalentaa tummuusasteella 5 olevan violettisävyisen ruskeani käyttäen ainoastaan Color Remover-värinpoistajia. Yhteensä niitä kertyi 12 kertaa, ja lopputulos oli todella mielenkiintoinen ”kultainen vaalea” mutta olin itse silloin vakuuttunut että olin toiminut hiusteni parhaaksi. Onneksi olen nyt vähän vanhempi ja viisaampi ja tiedän niin paljon enemmän vaalennustekniikoista. Ilman että olisin tehnyt myöskään näitä kokeiluja en olisi oppinut omia tapojani tehdä nyt singnature lookeiksi muodostuneita vaalennuksiani.

essin hiushistoria.jpg

Aloittaessa uraani Peilissä olin yhä lyhythiuksinen ja luojan kiitos, rauhoittunut kokeiluissani. Huomasin pia myös jatkuvien värikoeilujen alkaneen herkistämään hiuspohjaani. Sillä kaunistelematta hiushistoriaani, muutin märiä neljä kertaa vuodessa, enkä nyt puhu pienistä sävyeroista vaan todellisista värinvaihdoksista. Siksi suosittelen asiakkailleni aina vähän hellempää hiusten värjäystä, mitä oma hiushistoriani on ollut. Kun aloimme vaimoni kanssa suunnittelemaan häitämme, päätin että tämä on nyt minun aikani, NYT kasvatan ne pitkät hiukset omaan hääkampaukseeni, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Ja kyllä, näin tein. Annoin hiusteni kasvaa kaksi vuotta ja vaikka monelle lukijalleni se voi kuulostaa todella lyhyeltä ajalta oli se minulle ikuiselle lyhythiuksiselle todella pitkä sitoutuminen. Menimme kihloihin 2014 ja ennen häitä ehdin olla välissä myös raskaana. Edes raskauteni ei pilannut kasvatusprojektiani ja hääpäivänämme sain todella kauan haaveilemani kampauksen, kiitos ihanalle kaasolleni joka sen teki. Raskauasaikanahan hiukset monilla kukoistavat mutta imetys yleensä aiheuttaa voimakastakin hiusten lähtöä, sillä hiukset eivät ole raskausaikana irronneet niin kuin luonnollisesti kuuluu vaan irtoavat tavallaan myöhässä hormoonimuutoksista johtuen. Tyttäremme oli häiden aikaan jo yli vuoden vanha, joten olin ehtinyt käydä läpi myös tämän vhaastavan aiheen hiusteni kanssa ennen häitä. 

essi hiushistoria.jpg

Noin kaksi viikkoa häidemme jälkeen tein mielestäni tällä hetkellä elämäni parhaan hiuspäätöksen. Otin permanentin. Kyllä permanentin kolmekymppisenä. Hiukseni olivat hieman yli hartiamitan ja tajusin että en vain kuitenkaan nähnyt itseäni ”pitkähiuksisena”, halusin jotain mikä näyttää minulta. Ja kävipä niin että se oma look on siitä lähtien ollut polkkamittainen permanentti otsahiuksilla. Juuri pari viikkoa sitten uusin jälleen permanenttini, teen sen noin 5 kuukauden välein ja en usko että olen tästä lookista hetkeen luopumassa. Toki ajoittain mielessäni vilahtelevat oikein ihanan lyhyet pixie leikkaukset, että saa nähdä jospa sitä vielä joskus palaan täysin alkupisteeseeni. Eivät ne pitkäthiukset vain ole minua varten, nyt voin sen myöntää eikä minun tarvitse enää kadehtia muiden kutreja vaan ihastelen niitä teillä ihanilla asiakkaillani!

Tässä tilanteessa jos olisin jälleen itseni kampaaja tiedostaisin että asiakkaani hiukset kokevat tasaisin väliajoin rakennekäsittelyn (permanentin) ja tämä myös yhdistettynä herkistyneeseen hiuspohjaan luo omat rajoituksensa hiusten värikäsittelyille. Suosittelisin ehdottomasti pitäytymässä esimerkiksi raidoituskäsittelyissä ja välttämään suoravärikokeiluja kotona.

IMG_2522.JPG

Olen huomannut itsestäni että persoonallisuus ja helppous on minulle erityisen tärkeää omissa hiuksissani. Haluan päästä vähällä vaivalla omien hiusteni kanssa koska käytän työpäivistäni 10-12 tuntia asiakkaideni hiuksista huolehtimiseen. Ja voin kyllä sanoa etten ole koskaan saanut niin paljon positiivisia kommentteja hiuksistani kuin tämän ihanan permikseni kanssa. Omana itsenään olo kannattaa. Ja kyllä monet asiakkaat sanovat että vaimoni ja lapseni ovat niin onnekkaita kun voin laittaa heidän hiuksiaan koko ajan niin voi kuulkaa vaimoni juttu on tietysti se ”niin luonnollinen kuin mahdollista” ja tyttäreni, noh yritä nyt ehdottaa mitään 2,5 -vuotiaalle niin hän luultavasti haluaa tehdä juuri toisin ja puolivuotiaaltamme ei vielä löydy oikeen mitään harjattavaa. Joten nähdään pian niin pääsen innostumaan just sun hiuksista!

Millainen on sinun hiushistoriasi? Parhaat ja pahimmat hetket? Ja oletko kertonut ne kampaajallesi?

-Essi

 

Kommentit (1)
  1. Kaikkea on tullut kokeiltua pitkästä siiliin ja blondista violettiin :’D Viimeksi on ollut pitkään oma väri (pari raskautta ja imetystä) ja polkka, nyt kasvattelen vaaleanpunaista vähän pidempää :3 Permis on alkanut houkuttelemaan, mutta en vielä ole ihan varma voisiko de toimia…? Osaatko suositella permiksen taitavaa kampaajaa Helsingistä?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *