Uutuudenviehätystä?

Katselen tuhisevaa pikkupoikaa. En malttaisi odottaa hänen heräävän. Hiljaa, hiljaa nyt, ettei hän herää. Kunnes tajuan taas, että parempi totuttaakin pieneen taustahälinään. 

Katselen häntä. Minun jälkeläistäni, minun ja mieheni tekelettä. Kuinka me saimmekaan jotain noin täydellistä aikaiseksi. Me kaksi, hieman vielä rakkaudesta sokeita, itsekin liiaksi lapsenmielisiä. 

Enää hieman häiritsen, aivan vähän vain. Suukotan poskelle, kuuntelen läheltä pientä tuhinaa. Saat nukkua, kultaseni, mutta äiti innokkaana odottaa heräämistäsi.