Yrmyilystä ja ihmisvihaajalta näyttämisestä
Kyllä hapannaamat naurattavat, ainakin niin kauan kunnes huomaa olevansa muuttumassa sellaiseksi itse. Harvemmin sitä oikeastaan ajattelee millainen ilme naamalla työntelen siivouskärryä betonikolossin pölyisillä käytävillä. Olen töissä, toisin sanoin kakkaduunissa, eikä minun tarvitse esittää neiti aurinkoista kuin satunnaisille venäläisturisteille, jotka haluavat kuudennet pyyhkeet, mutta eivät osaa sanaakaan englantia saati suomea. Oletan silti silmät kirkkaina olevani neutraali […]