Luin Hesarin artikkelin lasten yksinäisyydestä kotona kesäaikaan. Taas ristin käteni ja kiitän luojaani että nääpilöitä lomailee kotona kaksi. Varsinkin kun asutaan tukiverkoista vähän kaukana. 

Kisun ekaluokan kesäloma meni kivasti kun Tyyppi istui kotona tekemässä päättötyötään. Silloin asuttiin myös rivarissa, jonka pihapiirissä oli kymmenkunta muuta koululaista leikkiseuraksi päivisin. Kisun tokaluokan kesäloma meni sillai kivasti että mä tein lähes koko kesäloman puolikasta työviikkoa, ja Tyyppi oli käsittänyt mun vapaapäivät nurinpäin parisuhteen kannalta, ja sattumoisin työskenteli mun vapaapäivät ja oli työpäivät vapaalla. 

Viimekesänä meillä oli anoppi ja serkkutyttö ”koiranpentuvahteina” meidän duuniviikot ja Kisu meni niiden kanssa ”siinä sivussa”. 

Tää kesä oli mulle kauhun paikka, kun sattu oleen Tapin ensimmäinen kesäloma, ja Tyypin vaihdettua duunia kesken vuoden, oli lomapäivien pelimerkit aika vähissä. 

Ensimmäisen viikon kersat oli leirillä, ja seuraavat neljä viikkoa mun kanssa himassa, ja missä nyt liehuttiinkin. 

Tyypin vuorotyön vuoksi loman alottelu keskenään kotona on mennyt kivasti. Tyyppi on usein aamupäivät himassa, ja yksinoloa lapsille jää muutama tunti iltapäivällä. Tai sit Tyyppi saattaa olla koko päivänkin vapaalla. 

Ongelmia saattais tänä kesänä aiheuttaa Tyypin yövuorojen jälkeiset nukkumapäivät, mutta onneksi faija haluaa lastenlapsiaan nähdä, ja voin nukkupäiviksi dumppaa kersat faijalle koska tahansa. Tosin viimevkon kolmen päivän putken jälkeen otti koville pyytää faijalta vielä yhtä päivää tälle vkolle, koska se saattaa olla jo vähän ryytynyt. Ei siis henkisesti, vaan siksi että Tappi vaatii noin 2h futishöntsää/pvä kaiken muun sekoilun päälle. (Tosin sivukorvalla kuulin kuinka se äärettömän ystävällisesti kysyi faijalta josko se olis vielä siinä kunnossa että jaksais vielä vimppapäivänäkin futiskentälle lähteä, että ei pakko, mutta olis kiva…) 

Tyypillä oli viimeviikolla yksi pitkä päivä, ja koska mulla oli normipäivä, oli koululaiset kahdestaan 8h kotona. Siellä nyt ei ulkoilua, siivoamista (!!) ja leipomista (!!!) kummempaa ollut tapahtunut. Ha ha. Lapset rakastaa rutiineja, joten olen niille kirjoittanut päivän agendan paperille (en tosin noita siivoamisia ja leipomisia, ha ha!) ettei touhu mene ihan sekoiluksi. Lapset myös sanoivat ettei päivä tuntunut pitkältä kun on joku ohjelmarunko olemassa. 

Olen siis paperille kirjottanut selkeesti:

aamupala, lukemista, ulkoilu, lounas, leffa, värittelyä, lukemista, välipala, ulkoilua. Nämä kellonaikoineen. Sapuskat on valmiina jääkaapissa, ja vaikka aamu- ja välipalan tekeminen (ja se leipominenkin!) menee niiltä jo rutiinilla, pyöräytin tänä aamuna smoothien valmiiksi jääkaappiin. 

Tällä viikolla päivät menee lasten kannalta Tyypin kanssa hyvin ristiin. Sillä on vapaata ja iltaa niin, että tällekin vkolle tulee lapsille ainoastaan yksi pitkä päivä keskenään. 

Lapset kehittyy tosi yksilöllisesti, mutta varmasti olisin pulassa ton kundin kanssa tän pitkän loman suhteen jos se olisi ainokainen. Mä en mitenkään näe sitä yksin kotona tuolla korvessa itsekseen pitkiä päiviä. Meidän kunnassa on kivasti kyllä järjestetty kesähoitoa ja -toimintaa. Maksullista toki. Ja kunnassa tuo toiminta ajoittuu kesäkuulle ja elokuulle, mitä myös vähän kritisoin, sillä mä en ainakaan saa lomaa aina heinäkuulle vaikka haluaisin. Mutta mahdollisuus kesäkerhoiluun siis on. 

Toinen vaihtoehto olis just faija, ja varmasti se katsois kundia koko kesän jos olis tarpeen. Mä itse olen ollut omalla ukilla, ja vanhempana mummin luona hoidossa lomilla, ja edelleen muistan niitä aikoja lämmöllä. Vois vaan toi futissekoilu käydä jokapäiväisenä vähän kunnon päälle. 

No. 

Silti, tuntuu tosi kivalta että lapset saa harjoitella pienissä erissä kotona olemista keskenään tänä kesänä. Hintana vaan Kisun kannalta on vähän rajoitetummat menot, ts. ei voi joka päivä mennä kavereille heilumaan, koska pikkuveikka. Paitsi niille kavereille jonne veikan voi roilia mukana. He he. 

Kun mun loma loppui, väänti Kisu itkua ku sitä harmitti niin kovin. Se epäili että tulee mammaa ikävä. Koitin lohduttaa että tulen kuitenkin suht ajoissa kotiin aina, ja niillähän kesä ja hauskanpito senkun jatkuu. 

Ja näyttää jatkuvan. …Tyyppi vaan toivoi ettei spontaania leipomista enempää tapahtuisi, varsinkaan mikrouunin kanssa, koska siellä oli sattunut jonkin sortin klähmäräjähdys. Tätä mä en ollut näkemässä / siivoamassa. …mutta että jos vaikka raakakakkuja sitten enskerralla.