Fixailua, dc-fixailua

Koska meidän talo on aika kuuskytlukulainen sekä sisältä että ulkoa, on mua alkanu ahdistaa käytännölliset ikealaiset mööpelit. 

Olen kuitenki tämmönen ekoihminen nii koitan käyttää hankintani ns. loppuun. Osa ikealaisista istuu tänne ihan kivasti, mutta kaipaan retroa tilalle. Käytännöllisyyden ja suorien linjojen rakastaja-puolisoni taas kauhistuu ajatusta vanhoista kuluneista epäkäytännöllisistä huonekaluista. 

Hankittiin edelliseen, suoralinjaiseen, uuteen rivitaloasuntoomme ikean expeditit jakamaan tilaa, ja säilömään hanskat, pipot, kuravaatteet ja kaulahuivit, joita viisihenkisessä perheessä oli tolkuttomat määrät. No. Tässä talossa taas on säilytystilaa järjettömät määrät. Käytössä on viisi-kuusi naulakkoa, neljä eteistä ja vähintäänkin 50 neliötä varastoksi laskettavaa tilaa, plus vaatehuone ja kersojen komerot. 

Nyt olisi sijaa ihanille jaloillaan seisoville koivuisille siroille kaapeille, mutta hengettömät ikealaiset seisoskelee nurkissa. Lapsiperheessä ikealaiset on saanneet vähän myös iskuja ja ne on muutoissa päässet jonkin verran raapiutumaan. 

Kuulun Facebookissa ”värikäs koti”-ryhmään ja ihmiset on tehneet dc-fixillä ihmeitä huonekaluilleen. Joten ihan fixikaupoille menin minäkin.  Aarreaitastani, paikallisesta RTV:stä , löysin tähän retrotaloon taloon aika passelin fixi-kuosin. 

image.jpeg

Lastenhuoneessa kaikkea sälää piisaa, mutta ne on nyt siististi säilössä tässä retrotyyppisessä ikealaisessa.

 

Ja enhän mä olis minä, jossei tämäkin fiksailu nyt vähä olis lähteny lapasesta. Koska pari muutakin kivaa rullaa löytyi, niin… 

Fiksasin myös pojan ”pöydän”, eli vanhan oven. 

image.jpeg

Sit mä fixasin yhden kaapin… 

image.jpeg

…enkä ole vielä katsellut edes nettikauppojen fixivalikoimia! …noita vanhoja kaappejakin meillä on vielä kaksi varastossa. Fixin kanssa saa nopeasti kivan pinnan. Ja voi odotella sellasta hio, maalaa, hio, maalaa, lakkaa entisöinti-inspiraatiota ihan rauhassa, koska fixin saa vaan kiskastua irti tuosta pinnasta. Sitten joskus kun kärsivällisyys ja aika riittää syvällisempään puuhailuun. Näitähän oon tässä ”vedelly” kattoremontin välipalaksi, että mieli pysyis kivana. 

Seuraavaksi fiksailen alakerran vessaan lääkekaapin, jos vaan satun löytää dc-fixiä joka sattuis puolisonkin silmää miellyttämään. 

Fix-fix. 

Koti Sisustus DIY

Jokaviikkoinen lenkkimme

Mun mielestä kivintä yhdessäoloa lasten kanssa on ulkoilu. En tiedä johtuuko samanlaisesta luonteenlaadusta, vai olenko markkinoinut kävelylenkit nii mainiosti, mutta kekaroista ei kumpikaan jäisi mistään hinnasta pois kun lenkkikengät laitetaan jalkaan. 

Esikoisen kanssa mentiin koiran kanssa, tai niin että mä juoksin ja se fillaroi. En ole nyt aikoihin jaksanut vaivautua juoksemaan. Aiemmin se oli näiden pienempien papanoiden kanssa aikamoista melskaamista, kun piti varoitella kaikesta ja joka mäessä huutaa täysiä ”jarutajarrutajarruta!” Nyt varmaan sujuis jo seesteisemmin. Mutta en helkkarissa ole saanut itseä juoksemaan. Se on nyt täysin evvk, ja odottelen rauhassa inspiraatiota siihen.  Ja kohta (parin vuoden päästä) saan tuosta keskimmäisestä jo ihan juoksulenkkiseuraa, luulen. Se kun rakastaa juosta ja on samanlainen diesel kun minä, nii kyllä meillä ”kohta” on kivoja yhteisiä juoksujuttuja kanssa. …vielä en siis päästä sitä juoksemaan pitkää lenkkiä, vaikka peleissä se helposti ravaa varmasti sen kympin, en oikein näe kymppivuotiaalle hyväksi edes tasaisen rauhallista peruskutosta mamman perässä. 

No. Lupasin tänne muuttaessa että vähintään kerran viikossa käydään tutustumassa ympäristöön, ja tämähän on pitänyt hyvin. 

Lomalla, ja muutenkin, pyöräillään toki päivittäin, mutta tuo ulkoilu ihan jalkasineen on hiipinyt myös miltei päiväohjelmaan. Nämä sunnuntai kävelyt on nimetty  ”perinteisiksi” koska vähintään just sunnuntaisin pyritään käymään tällai pidemmälti pellolla ja metsässä seikkailemassa. 

Tänään käveltiin liki 7km, aikaa kului kaikkine ihmettely- ja kiipeilypysähdyksineen 1,5h. 

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Viimevuonna ”meidän” pelloilla kasvoi vehnää. Tänävuonna näköjään rypsiä. Silmänkantamattomiin asti huojuvaa keltaista kauneutta. 

”Meidän metsässä” on vanhojen taloraunion ja käsittämättömän korkean kukkulan lisäksi yksi kohta, jossa puut muodostaa mielenkiintoisen tunnelin. Sen lehvästö pitää myös rankkasadetta. On kokeiltu.

”Meidän sillan” alla ui tänään tosi paljon kaloja, ja koska vesi oli matalalla, pystyttiin hyvin seuraamaan niiden ruokailua ja taistelua virtaavaa vettä vastaan. Joella oli myös mustien sudenkorentojen päivä, ne kuulemma on tosi harvinaisia, mutta nähtiin niitäki aika monta. 

Pitkästä aikaa sääkin suosi, kumpupilveä ja plus 24 tuntui oikein kivalta. 

 

 

image.jpeg

…Tämän kuvan laitoin tähän vaan koska noi ripset… Huoh. 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli