Mulla oli eilen vapaapäivä, ja koska kaipailin mun rakkaita serkkuja ja muutamaa viinilasillista hyvässä seurassa, sain bookattua kymmenkunta ihanaa ladyä Porvooseen serkun residenssiin illalliselle ja skumpalle. 

Nooh. Mullahan ei päässä nyt mikään taas liikkunut niin pitkälle, että olisin miettinyt miksi mulla lomalta palatessa heti on arkivapaa. Aika yllärinä oli siihen sitten päivystysvuoro päälle. Se nyt ei käytännössä tarkoittanut kun skumpan rajoittamista kahteen lasiin ja aikaista kotiin menoa. 

Koska mulla oli lapsenvahti-faija valmiina kekaroille varattuna, niruttelin kaksi serkkulia hereille kukonlaulun aikaan, ja starttasimme Porvooseen J.L.Runebergillä. 

Sehän on tiedetty jo pitkään että mä rakastan merta, ja oli mahtavaa istua tuulen tuiverruksesa ja pilvipoutaisessa säässä veneen kannella. Mun superbongari serkku osoitteli ja nimesi lintuja mulle, että saisin Suomi100-lintubongauksen lähemmä maalia. Höpistiin niitänäitä, ja oltiin hiljaa jopa. Että mä nautin! 

Porvoossa tepsasteltiin jouten vanhassa kaupungissa ja käytiin syömässä. Meat districtin terden hamppari oli kyllä best ever! Takaan! 10/10. Istuttiin jokirannassa terassikahveilla vielä päälle. Ihan kun olis ulkomaille päässy tämmönen maalaisrouva. 

Tour de ulkomailla Porvoon jälkeen piipahdettiin skumppa- ja ruokakaupassa. 

Sitten alkuillasta kokoonnuttiin serkun kauniiseen kotiin ja vedettiin mahtavat ruokaöverit nyyttäriherkuilla ja pavlovaa siihen päälle. Jutut lenti ja nauru raikasi. Me ollaan kersoina oltu niin paljon yhdessä, että ollaan hitsauduttu kyllä aikamoiseksi tiimiksi. Parhaat ihmiset on nähneet sut hyvinä päivinä, huonoina päivinä, vaipoissa, ripillä, synnärille ja kaikkea siltä väliltä. Ne tietää sun jutut ja persoonan, ja silti rakastaa sua. Just sellaisena kun olet. Nyt meillä on suunnitelmissa porukalla legendaarinen ”the Pietari-reissu”, johon liittyvää tarinaa avaan joskus myöhemmin. 

Minulle tärkeitä juttuja nämä. 

Ja maailman tärkeitä ihmisiä nuo. 

Sydän.

Kohtuullisuuden nimissä sit otin eilen 2,5 lasia skumppaa ja suuntasin eka-autossa kiltisti faijan luokse nukkumaan.

Viisautta!

Fb:n muistoista pomppasi eilen myös tämä. 

Olen mä Porvoossa ennenkin käynyt! Tietty. Tasan neljä vuotta sitten mun beibit oli ihan kääpilöitä, ja löysin tuolloin seinälleni ainoan tekstitaulun mitä varmaan ikinä sisutukseen kelpuutan. 

Budjettimatkaajille tiedoksi: 

J.L.Runeberg Kauppatorilta Porvooseen, 29€ / meno, 39€ / meno-paluu. Ja ei, tämä ei ollut yhteistyöpostaus, vaan vilpitön suositus!