24-vuotias helsinkiläistynyt maalaistollo, joka nauraa ja itkee paljon, nauttii ja ikävöi, tekee täysillä tai on osa sängyn pohjaa niin pitkään kuin tuntuu siltä. Rakastaa oppimista ja haasteita, inhoaa liian pysyvää ja tasapaksua.
itseanivarten@gmail.com

Nyt olen face-to-face tuon elämän happamamman ja karvaan puolen kanssa; miten kevät viikonloput tuntuvatkin niin ahdistavilta, kun töiden jälkeen ajelen tyhjään kotiin mukanani Prisman kauppakassi, jonka sisällöstä jokainen voi päätellä, että tuo todellakin asuu yksin. Tuntuu niin perin surkealta ottaa kärryjen sijaan kori ja ostaa ruokaa vain itselleni. Onhan tuossa puolensa, rahaa ruokaan menee vähemmän […]

Jos  tästä kaikesta pitäisi löytää jotakin positiivista, niin kuukauden yksinasumisen aikana olen löytänyt montakin asiaa, mitkä ovat itseasiassa ”tosi jees”.  *Ei enää kellontarkkoja päivällisaikoja tai tiettyjä ruokia=minä, valmisruokakammoaja olen sortunut äitientekemään tai HooKoon valmisruoka-annoksiin, jotka todellakin nopeuttavat ja helpottavat arkea. Mitä järkeä on ostaa 400g lihaa, tehdä valtava määrä ruokaa ja syödä sitä pari päivää […]

Mikä siinä onkin, että 27- vuotisen elämäni aikana olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja kummatkin suhteet ovat kaatuneet miehen eräänlaiseen sitoutumiskammoon? En pakota tai painosta, mutta silti mies päättää ottaa jalat alleen, heti, kun suhde alkaa olemaan siinä tasolla, että selkeää pakotietä ei enää ole ja suunnitelmissa siintää perhe ja asuntolaina/yhteinen isompi koti. Kenties olen […]