Aarteita

image.jpg

Olen, niin kauan kuin muistan, ollut kiinnostunut vaatteista. Lapsena parasta oli päästä tonkimaan mummin tai tädin aarteita täynnä olevia vaatekaappeja (vaaleanpunainen tekokarvatakki tai paljetteja? Löytyy!) Teininä kiinnostuin Japanin nuorisokulttuureista, kuten aika moni teini kai siihen aikaan, ja pukeutuminen oli tärkeä osa sitä. Opettelin ompelemaan. Lukiossa tilasin Ranskan Voguen kotiin ja tuskin pukeuduin kahta päivää peräkkäin samoihin vaatteisiin. Muotimaailma oli kulutuskeskeistä, minäkin kannoin roposeni Aleksanterinkadun ketjuliikkeisiin. 

Mikä pukeutumisessa kiinnostaa? Vaatteet ovat, no, parhaimmillaan kauniita. Hipelöin kauniisti tehtyjä vaatteita yhä uudelleen, ihastelen suoria saumoja, tikkauksia tai kirjontaa. Kauniita kankaita. (Okei, outoa?) Vaatteiden avulla voi leikitellä erilaisilla persoonilla, kuvitella syntyneensä 1960-luvun Lontooseen marraskuisen harmaan Helsingin sijaan. Ne tekevät itsevarmemmaksi. Ne lähettävät viestin.

Lieneekö kyseessä yliopiston tiedostava ilmapiiri vai yleinen arvomaailman hidas muutos jonka aistin olevan ilmassa, mutta heräsin muotimaailman järjettömyyteen parinkympin korvilla. Luin kirjoja, katsoin dokkareita, yritin  (ja yritän) vaikuttaa. Enää en ole ostanut mitään (sukkia lukuun ottamatta) ketjuliikkeistä, kohta ehkä useampaan vuoteen. Tarkistan, missä vaate on tehty, ja miten laadukas se on (laadun tunnistamisesta hyviä vinkkejä esim. täältä). Ja sitä paitsi: miksi ostaa juuri mitään uutena, kun kirppiksiltä voi nykyään löytää mitä vain? Silkkipaitoja, kashmirneuleita, nahkatakkeja, merkkivaatteita. Löytämisen ilo on todellista, kun lumpun seasta poimii palan kultaa. Vähän parempien valintojen tekemisen ei aina tarvitse maksaa maltaita, mutta toisaalta mielestäni laatuun kannattaa panostaa, jos se vain on mahdollista. 

Käytettynä ostaminen helpottaa kaltaiseni esteetikon ja vaihtelunhaluisen moraalista krapulaa. Skeptikko saattaisi huomauttaa, että kierrättäminen houkutelee meitä kuluttamaan enemmän myös uutta, sillä voihan vaatteista aina hankkiutua helposti eroon. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kiertotalous on pääasiassa hieno asia. Toiselle tarpeettomaksi muuttunut vaate voi toiselle olla aarre. 

Vaateteollisuudesta on viime vuosina onneksi kirjoiteltu paljonkin blogeissa, joten en ehkä halua nyt siitä sanoa enempää. Sortuneet tehtaat, ylityöt, lapsityövoima, kertakäyttömuoti; suurin osa on varmasti kuullut ongelmista ja ilahduttavan moni myös miettii omia valintojaan. Itsellänikin on vielä parannettavaa – kirppislöydötkin menettävät arvonsa, jos niitä kantaa kotiin lähes viikoittain.

Kuvituksena mökiltä viikonloppuna mukaan poimimani mokkatakki, jonka mummi on ostanut 1950-luvulla. Sitä on käyttänyt myös äitini ollessaan ikäiseni. Todellista kiertomuotia, sanon minä!

Kommentit (2)
  1. Hieno takki! 🙂

    Aika monesta tuutista tosiaan kuulee, että kirppikset ruokkivat shoppailua, että kirppisilmapiiri rohkaisee aina vain laittamaan vanhat kiertoon ja ostamaan uutta tilalle. En tiedä, onko kyseessä sitten joku suurempien kaupunkien ilmiö, mutta maalla ihmiset ovat minusta vasta hiljattain oppineet siihen, että vanhoja vaatteita ei heitetä roskikseen ja että kirppikseltä ostaminen on ihan ok.

    Minusta kirppisten pääfunktio on edelleen ihan rehellinen kierrätys, eikä siihen sisälly mitään yksioikoista kulutusjuhlaleimaa. Mutta ehkä tässä on alueellisia ja sukupolvellisia eroja. Totta on tietysti se, että isojen kaupunkien kierrätyskeskukset ja uffit hukkuvat huonolaatuisiin trikoorytkyihin. Ongelman ydin ei kuitenkaan minusta ole kirppikset, vaan se, että meille myydään ihan kamalan huonolaatuisia vaatteita…

    1. Kiitos!:) Melkein jo odottaa viileämpiä kelejä, että pääsee käyttämään.

      Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla uffin laatikoidin rahdattujen vaatteiden määrä kasvaa koko ajan – ja suuri osa niistä vaatteista on aika lumppuja. Samoin itsepalvelukirppikset täyttyvät halpisrytkyistä. Mutta tietysti ylipäätään se, että ne päätyvät ensin edes kierrätykseen, eivätkä vain suoraan kaatopaikalle, on iso parannus. Kierrättämisen leviäminen isompien kaupunkien ulkopuolellekin on hyvä!

      Ja tosiaan, ongelmana ei varmasti ole kirppikset, vaan kertakäyttökulttuuri. Esimerkkinä joku H&M:n yhteistyömalliston vaate, joka on vain hetken myöhemmin löytynyt UFF:lta… Tosin voisi kuvitella, että kierrätyksen mahdollisuus madaltaa kynnystä ostaa. Oli niin tai ei, itsekin kyllä iloitsen kirppisten suosiosta, on nimittäin vähän parempaa tavaraa tarjolla kuin vaikka vielä 10 vuotta sitten!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *