Asioita, joita kaipaan Suomesta

Ulkomailla asumisessa on se huono puoli, etenkin kun lähtee mukanaan vaan matkalaukku, että sydän tuntuu aina olevan jossain muualla. Poikaystävä jäi Suomeen, samoin perhe ja ystävät. Siksi, vaikka nyt olenkin jäämässä toistaiseksi tuntemattomaksi aikaa vielä tänne, tuntuu vaikealta ajatella, että koti olisi koskaan täällä. Koska koti on siellä, missä sydän on, ja tällä hetkellä se sydän on kyllä vielä tukevasti kotimaassa.

Läheisten lisäksi olen huomannut etenkin nyt kesän tullen välillä salaa vähän ikävöiväni Suomeen, koska kesällähän kotimaa on tunnetusti parhaimmillaan. Rakastan Suomen kesää! En ehkä silloin, kun täällä oli hellettä ja Helsingissä satoi räntää, mutta kuitenkin.

Huomaan kaipaavani Suomesta ainakin näitä: 

Kesäiltojen kultainen valo, etenkin kun se osuu huoneen seiniin.

Siniset hetket Koffin puistossa, skumppaläsi kädessä.

Ensimmäinen haukkaus lämpimästä korvapuustista.

Voidellut uudet perunat.

Savun tuoksu mökkirannassa saunan lämmetessä.

Hyppääminen saunasta järveen.

Puiden kahina tuulessa samaan aikaan, kun peippo laulaa.

Spontaanit pyörä- ja uimaretket öisessä Helsingissä.

Hämyiset karaokebaarit.

Merenranta, lokkien huuto, meren tuoksu ja merituuli.

Saaristokanervat ja käppyrämännyt.

Pihkainen havumetsän tuoksu.

Niin keltaiset rypsipellot, että silmiin sattuu.

Suuhun suoraan pensaasta napatut mustikat.

Auringon lämmittämä sileä rantakallio.

Peilityyni mökkijärvi, jonka pinnalla vuorottelevat vesimittarit ja kalojen synnyttämät renkaat. 

 

Silti, ennen kaikkea se kesän valo. Sellaista ei vain ole missään muualla.

Mitä olet jäänyt tai jäisit kaipaamaan Suomesta?