Hintasyrjinnästä syntyi kohu, mutta palkkaeroista ei kohista vieläkään

Olen alkanut vähitellen fanittaa tekstiiliyritys Finlaysonia. Ensin otettiin kantaa seksuaalivähemmistöjen asemaan Tom of Finland -mallistolla, sitten siirrettiin koko tuotanto takaisin Eurooppaan. Nyt Finlayson otti kantaa sukupuolten väliseen palkkatasa-arvoon myymällä tuotteitaan syyskuun ajan halvemmalla hinnalla – vain naisille.

Sukupuoleen perustuva hinnoittelu ei toki ole mitään uutta – ei tarvitse kuin marssia kampaajalle tai parturiin, kun useimmiten hinnoittelu perustuu, jos ei sukupuoleen, niin hiusten pituuteen. Poikaystäväni muotoon leikattua lyhyttä tukkaa trimmataan kolmellakympillä, kun itse maksan nopeasta latvojen tasauksesta vähintään tuplasti enemmän. Lisäksi naisten ja miesten palkkaeroista puhutaan vuosi toisensa jälkeen, mutta mitään muutosta asiaan ei tunnu olevan tapahtumassa. Sen sijaan yhä enemmän yleistyvät kannanotot, joissa väitetään, ettei moista eroa ole edes olemassa.

Tietenkään tuotteita tai palveluita ei pitäisi hinnoitella asiakkaan sukupuolen tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella, tuskin Finlaysoninkaan mielestä. Jotenkin en silti voi olla ihmettelemättä sitä, miksi yhden merkin varsin kekseliäästä kampanjasta tulee kohu, kun niin moni muu tasa-arvo-ongelma tuskin edes nousee otsikoihin.

83 senttiä jokaista euroa kohden voi jonkun mielestä tuntua pieneltä erolta. Koko työuran aikana siitä kuitenkin kertyy keskituloisella suomalaisella satojen tuhansien eurojen arvoinen potti. Palkkaakin tärkeämpää on kuitenkin herättää keskustelua siitä, miksi raha liikkuu minne liikkuu, sillä raha on  valtaa ja kertoo paljon siitä, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan laajemminkin. Lisäksi naisten annetaan jatkuvasti ymmärtää, että meidän pitäisi tyytyä ”ihan hyvään” – että olemme jo saavuttaneet ihan tarpeeksi tasa-arvoa, mikä on älytöntä. Mikään tasa-arvo ei ole tasa-arvoa, ellei se ole täydellistä. Tasa-arvon käsitteeseen sisältyy jo sananakin se, että sen on oltava 100%.

Epätasa-arvoon on niin helppo turtua, että ajattelua ravistellakseen joskus on kännettävä asetelma päälaelleen. Kuvittele Suomen lähes kaikkia pörssiyrityksiä johtamaan pelkästään naisia. Kuvittele kaikille hallituksen avainpaikoille pelkästään naisia. Kuvittele raksalle pelkästään naisia. Kuvittele miehiä lastentarhoihin, sairaanhoitajiksi tai kampaamoihin.

Tuntuuko asetelma vääristyneeltä ja turhan sukupuolittuneelta? Sellaisessa maailmassa me kuitenkin elämme. Siksi voisimme suivaantua tosielämässä tapahtuvasta rakenteellisesta syrjinnästä yhtä paljon kuin yhdestä kampanjasta.

Kommentit (11)
  1. Jessus, miten sekaisin olet. Oletko käynyt edes kouluja ikinä?

  2. ”Naisen eurossa” on kyse naisvaltaisten alojen palkkakuopasta ja erosta työtuntien määrässä. Finlaysonin kampanja on minusta typerä provokaatio ja faktat ovat lisäksi jääneet tarkistamatta. Tasa-arvokeskustelu vaatii ratkaksuja, ei typeriä kohuja joiden tavoite on ostaa firmalle ”eettinen maine”.

    Jos Finlayson haluaa ”feminismipesun” sijaan oikeasti vaikuttaa, se voisi esim maksaa omille myymälätyöntekijöilleen enemmän kuin TES velvoittaa, kaupan ala kun on yksi noista syvimmälle palkkakuopassa lojuvista naisvaltaisista aloista.

    Lisäksi tuntuu nykyaikana erikoiselta että pitäisi todistaa sukupuolensa lakanaostoksilla.

    Älkää hyvät kanssasisaret sokeasti lähtekö ostamaan kaikkea mitä teille myydään feminisminä.

    1. Tiedostan toki itsekin, ettei palkkaerojen syitä voi hakea palkkasyrjinnästä alojen sisällä vaan siitä, että meillä on Euroopan sukupuolittuneimpiin kuuluvat työmarkkinat. Myös se, miksi sitten naisvaltaiset alat ovat lähes aina systemaattisest huonommin palkattuja, kertoo näiden alojen vähäisestä arvostuksesta ja työvoimaintensiivisyydestä (siivooja vs. paperitehtaan työntekijä). 

      Allekirjoitan kyllä sen, että Finlayson voisi ns. iskeä kovat pöytään maksamalla työntekijöilleen parempaa palkkaa. Yrityksen johdossa on kuitenkin kiitettävän paljon naisia, mikä on hyvä juttu. Sukupuoltaan lakanaostoksilla ei tarvitse ”todistaa”, pelkkä kokemus naiseudesta riittää. Aina kun jokin yritys ottaa kantaa, voi ajatella, että kyseessä on poikkeuksetta brändäystemppu. Toisaalta voi myös kysyä, onko parempi olla tekemättä mitään. Iso osa yrityksistä edelleen ei kykene edes valvomaan omien tuotteidensa tuotantoketjuja, mutta samalla myyvät jotain ”I’m a feminist” -paitoja. Siinä mielessä Finlayson edes yrittää toimia vähän paremmin, markkinointia tai ei. Kriittisyys on kuitenkin aina paikallaan.

      1. Mielestäni on aika kyseenalaista käyttää Suomen oikeuslaitosta yrityksen markkinointiin. Lisäksi ajatus tukea tasa-arvoa näyttämällä pyllyä lainsädännölle, jonka tavoite on turvata tasa-arvoa on idioottimaista. Samoilla keinoin esim äärioikeisto oikeuttaa viharikoksiaan: edistetään muka ”kansalaisten turvallisuutta” ylenkatsomalla lakeja jotka on luotu takaamaan kansalaisten turvallisuus.

        Finlaysonin pomo antoi Hesarille haastattelun, jossa sanoi, ettei Finlaysonilla voi olla palkkatasa-arvon ongelmia, koska noudattavat työehtosopimusta ja se taas takaa kaikille saman palkan. Tämä kertoo aika hyvin siitä millä tasolla yrityksen johto on tähän kysymykseen perehtynyt.

        Naisena masentaa seurata miten feminismiin tuntuu välillä kuuluvan täydellinen kriittisen ajattelun puute. Tasa-arvossa on paljon tekemistä ja tällaiset provokaatiot ja niiden hehkuttaminen vievät oikealta tasa-arvotyöltä uskottavuutta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *