Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii pakkoa

Elokuisena iltapäivänä ajoimme merenrannassa olevalle luontopolulle Ahvenanmaalla. Kävellessämme lehdon läpi kallioiseen merenrantaan en voinut olla ajattelematta kuin yhtä asiaa: vihreän sijaan luonnon sävyt olivat ruskeita, auringossa kärähtäneitä. Helteeltä oli turha hakea vilvoitusta merestä, jonka kuuma sää oli muuttanut myrkynvihreäksi syanobakteeripuuroksi.

Kesä 2018 oli aurinkoisempi ja lämpimämpi kuin koskaan, mutta auringossa paistatellessani tunsin ilon sijaan surua. Uutiset kertoivat maastopaloista Kaliforniassa, Kreikassa, Ruotsissa. Se, ettei Suomessa roihunnut, ei ollut mikään itsestäänselvyys. Se oli ihme.

E8CA088C-3801-49FD-AA6A-A4C3F3AD269C.jpeg

Jutun kuvat elokuun reissulta Ahvenanmaalle.

Helteen kärventäessä koko Eurooppaa viikko toisensa perään ei voinut enää paeta sitä ikävää tosiasiaa, jota meille on toitotettu vuosikausia: ilmastonmuutos on totisinta totta ja että pian voi olla jo liian myöhäistä tehdä asialle mitään.

Ilmastoahdistuksen keskellä on vaivannut kasvava ärsyyntyminen kahteen asiaan: siihen, että ilmastonmuutoksen torjunnasta tehdään yksilöiden valintojen ympärille keskittyvä elämäntapavalinta ja siihen, ettei politiikassa puhuta ilmastonmuutoksesta tosissaan.

 

27073FF3-0684-4F75-8AEE-08174A160F77.jpeg

Aina niin viisas kaimani Reetta Räty sanoi sen parhaiten kolumnissaan:

”Kukapa ei kannattaisi ”ympäristöarvoja” tai ”ilmastonmuutoksen torjuntaa”. Tämä kannattaminen ei vain kerro ihmisestä mitään. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii ilmastotoimien priorisointia. Sitä, että ne määrittelevät muuta politiikkaa”

Tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi kyllä löytyy. Sen sijaan ei löydy tahtotilaa, kun pitäisi tarttua toimeen. Odotamme, että maailma pelastuu Puolustusvoimien alkaessa tarjota kerran viikossa kasvisruokaa samalla, kun odotamme kaiken ratkaisevaa teknologista läpimurtoa. Se kasvisruokapäiväkin oli joillekin liikaa.

821416A3-733E-46DE-8E5B-905C385D7EF7.jpeg

Jos minulta kysytään, jokaisen päivän armeijassa pitäisi olla kasvisruokapäivä – ja sama pätee kouluihin ja työpaikkaruokaloihin. Ilmastovalinnoista pitää lakata puhumasta elämäntapavalintoina, jotka voidaan nettilehtien kommenttipalstoilla sivuuttaa naiivien kaupunkilaisvihreiden ideologisena pakkopullana.

Olen itse  mukavuudenhaluinen tyyppi, joka töiden jälkeen mieluiten makaisi sohvalla. Jos ilmastonmuutoksen torjuminen on minun kaltaisistani tyypeistä kiinni, on paljon hyvää tahtoa, mutta liian vähän toimintaa. Siksi ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan pakkoa. Olen kyllästynyt väsäilemään tofuleipiä, kun samaan aikaan suomalaisten lihankulutus ei näytä laskemisen merkkejä. Voin ostaa sillä parempaa omaa tuntoa, mutta suuressa mittakaavassa sillä ei ole merkitystä.

41D09066-7014-406E-9957-094755E7FDF3.jpeg

Vaikka yleensä olenkin pienten valintojen, yksilönvapauden ja arjen muutosten puolestapuhuja, ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole enää aikaa hitaaseen asennemuutokseen. Haluaisin, että joku pakottaisi minut ja kaikki muut tekemään ne valinnat, joihin meillä ei yksin olisi tahdonvoimaa ryhtyä.

20.10. Helsingissä järjestetään Ilmastomarssi, jossa vaaditaan poliittisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Mukana on iso joukko järjestöjä, eikä marssi ole puoluepoliittisesti sitoutunut. Ehkä nähdään siellä?

Kommentit (2)
  1. Super hyvä postaus, tuli ihan mieleen oma postaukseni ”Ekologisuuden tulisi olla normi, ei marginaalin viherpiipertelyä”.

    Vaikka yleensä olenkin pienten valintojen, yksilönvapauden ja arjen muutosten puolestapuhuja, ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole enää aikaa hitaaseen asennemuutokseen. Haluaisin, että joku pakottaisi minut ja kaikki muut tekemään ne valinnat, joihin meillä ei yksin olisi tahdonvoimaa ryhtyä.” TÄMÄ!! Valtion, yhteiskunnan ja yritysten laiva vaan on niin iso, että se kääntyy toooosi hitaasti, siis aivan liian hitaasti. Ja yksilötasolla ihmiset ovat liian itsekkäitä ja haluttomia tekemään isoja muutoksia ja luopumaan jo saavutetuista eduista, joten ikävä kyllä olen asian suhteen jopa vähän pessimistinen. 🙁

    Mutta Ilmastomarssilla nähdään ehdottomasti <3

     

    1. Hei kiitos kivasta kommentista! 🙂 Samaistuin tohon sun postaukseen kyllä tosi paljon ja oon ihan samaa mieltä – kaikilla meistä on vastuu yrittää tehdä edes jotain. Yritän ite kans löytää arjessa asioita, joita vois tehdä paremmin; vähentää muovia, vaihtaa ympäristöystävälliseen sähköön, laskea kodin lämpötilaa… Tarvittaisiin vaan ne valtiot ja yritykset mukaan varmistamaan, että kaikkein epäeettisimpiä vaihtoehtoja ei olis edes saatavilla.

      Mut marssilla nähdään, jatketaan painostusta niin alkaa tapahtua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *