Kenen ääni kirjoissa kuuluu?

Pariisiin tultuani olen lukenut paljon enemmän, kuin aikoihin. Lieneekö syy siinä, että vapaa-aikaa on enemmän, loputtomissa metromatkoissa, hyvissä kirjakaupoissa vai siinä, että ranskalaiset lukevat paljon ja tavat tarttuvat, en tiedä. Kadehtien olen pyörinyt pariisilaisissa kirjakaupoissa, joista Helsinginkin kokoisessa kaupungissa voi vain haaveilla. Hyllyittäin filosofiaa ja yhteiskuntatieteitä? Löytyy! Pokkariromaaneja alle kympillä? Totta kai. Olen kauan surrut Akateemisen kirjakaupan huonontumista, enkä Suomalaisessa oikeastaan enää edes käy. Kustantamojen omista kaupoista voisi ehkä löytyäkin jotain jännää (vinkkejä hyvistä kirjakaupoista Helsingissä saa muuten jakaa, lupaan ryhdistäytyä tällä rintamalla ja pitää kivijalkakauppojen puolta!) Kirjakauppojen vähyys ei toki kovin paljon yllätä, jos suomalaisten ostamista kirjoista vuonna 2014 vain kolmasosa oli kirjakaupoista, nettikirjakaupat mukaan lukien. Joskus olen ostanut kirjoja vain kannatuksen vuoksi; jotta niitä julkaistaisiin paljon jatkossakin.

Lukeminen on ihan loistava tapa tutustua maailmaan oman kokemuspiirinsä ulkopuolella, sen tajusin jälleen. Olen ollut myös välillä entistä kyllästyneempi siihen, miten miesten kokemusmaailma on maailmankirjallisuuden klassikoiden parissa se peili, johon muita kokemuksia verrataan. Romaanien tarkoitus on kertoa ”jotain tästä maailmasta” ja todellisuudesta, johon kaikenlaisten lukijoiden pitäisi samaistua. Virginia Woolfin, Jane Austenin tai kotimaassa Minna Canthin kaltaiset kirjailijat taas on automaattisesti lokeroitu naiskirjallisuudeksi, joita luetaan nimen omaan sukupuolisensitiivisestä näkökulmasta. Nämä kirjat kertovat siitä, minkälaista on olla nainen. Miksi Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus ei sitten ole kuvaus siitä, mitä on olla mies 1800-luvulla, vaan universaali kertomus moraalista?

image1.PNG

Kirjoittaja esittelee leuhkasti lukemistoaan. Eiku.

Historiallisesti länsimaissa arvostettu kirjallisuus on ollut valkoisten miesten kirjoittamaa, ja pääosassa ovat olleet, yllättäen, valkoiset miehet. Kirjallisuuspalkinnoissa näkökulmien kapeus näkyy edelleen, vaikka Suomessa onneksi vähemmän: amerikkalaisista kirjallisuuspalkinnoista 2000-luvulla hälyttävän suuri osa on mennyt miehistä kirjoittaville miehille, mutta vuodesta 1984 alkaen myönnetty Finlandia-palkinto on jakautunut tasaisemmin kummallekin sukupuolelle. Yritin löytää kattavaa tilastoa suomalaisesta kirjankustannuksesta voidakseni tehdä jonkinlaista arviota Suomessa julkaistujen kirjojen monipuolisuudesta, mutta turhaan. Aiheesta ei juuri kirjoiteta, ainakaan valtavirtamediassa. 

Lukeminen on pitkän aikaa ollut enemmän naisten harrastus, ja stereotyyppinen kirjojen suurkuluttaja lienee 40-50 -vuotias, pääkaupunkiseudulla asuva, korkeasti koulutettu nainen. Kiinnostavaa on myös, että naiset kuitenkin ovat kirjallisuusmaussaan huomattavasti miehiä avarakatseisempia: naiset mainitsevat suosikkikirjailijoikseen sekä naisia että miehiä, kun taas miehistä vain reilu kolmannes ilmoitti lukevansa myös naisten kirjoittamia kirjoja. Vain naisten kirjoittamia kirjoja ilmoitti lukevansa neljäsosa naisista, miehistä prosentti (tilasto tosin on vuodelta 2007). Näyttäisi siis siltä, kuten alussa esitin, että naisten kirjoittamia kirjoja lukevat lähinnä naiset. Heidän tarinansa eivät siis vieläkään ole monen mielestä universaalisti kiinnostavia havaintoja elämästä, kaiketi. Ne ovat tarinoita naisten elämästä naisten luettavaksi. 

Käännöskirjallisuus kuihtuu, ja valikoima on yhä suppeampaa. Yritän itse lukea paljon ranskaksi ja englanniksi pitääkseni yllä kielitaitoa, ja monien hyvästä englanninkielen taidosta huolimatta laadukkaiden käännösten tekeminen on todella tärkeää. Kirjallisuus harvoin koskettaa yhtä paljon vieraalla kielellä kirjoitettuna, eikä vieraalla kielellä lukeminen ole monelle mikään itsestäänselvyys. Arvostan paljon kotimaista kirjallisuutta ja sen suosio on tervetullutta, mutta kirjallisuus pitää meidät myös maailmassa kiinni. Lukeminen auttaa ymmärtämään muita kulttuureja kuin omaamme, kitkemään ennakkoluuloja ja pääsemään uutisotsikoiden yksipuolisen maailmankuvan taakse. Nykyisessä keskusteluilmapiirissä se tekisi monille hyvää. Moni kirja on saanut minutkin havahtumaan oman maailmankuvani yksipuolisuuteen. 

Lukemisesta saa eniten irti mielestäni juuri silloin, kun irtautuu tutuista kuvioista ja lukee ennakkoluulottomasti. Vuonna 2016 yritän haastaa itseäni lukemaan enemmän ja monipuolisemmin ympäri maailmaa tulevaa kirjallisuutta. Oletteko mukana?

Kommentit (18)
  1.  Sääli myös se, että miehet nykyään lukevat niin vähän. Haluaisin tietää, mistä se johtuu. 
    Miehet voittanevat naiset Kalle Päätalon ja sotakirjallisuuden lukemisessa. Nämä valinnat viittaavat realismin kaipuuteen. Siksi monet miehet myös vierastanevat joidenkin naiskirjailijoiden pienipiirteistä maalailevaa tyyliä ja vahvasti etenevän juonen puutetta. Miehille täytyy olla realismia, toimintaa ja vetävä tarina.
     
    Selitykseksi tarjoan biologista eroa. En usko, että lukemisen eroja voi selittää pelkästään kulttuurilla. Pojat lukevat kaikkialla vähemmän. Myös koulusta keskusteltaessa on huomiota kiinnitetty poikien tyttöjä suurempaan toiminnallisuuden tarpeeseen. Ehkä kirjat eivät ole pojille riittävän toiminnallista tekemistä.
     
    Se ero aivoissa. 
    1. En ihan allekirjoita tuota, koska naisten ja miesten aivojen erot ovat kiisteltyjä, ja ”sukupuolityypillisissä” ominaisuuksissa on paljon päällekkäisyyksiä ja vaihtelua yksilöiden välillä. Vain vajaalla puolella miehistä ja naisista on ”sukupuolityypilliset” aivot, jos sellaisista voidaan edes puhua. Aivot myös muovautuvat sen mukaan, miten niitä käytetään.

      Monista maailmankirjallisuuden klassikoista on toiminta ja vetävät juonet kaukana, olivat ne sitten miesten tai naisten kirjoittamia (useimmiten miesten). Lyyristä tyyliä, kuvailua, yksityiskohtaisia henkilöhahmoja ja viipyilevää kerrontaa löytyy senkin edestä. Itse uskoisin, että kyse on myös malleista, joita meille tarjotaan. 

      1. En ihan allekirjoita tuota, koska naisten ja miesten aivojen erot ovat kiisteltyjä

        En jaksa tätä keskustelua aloittaa, koska pelkään, että sinulla on feministinen näkemys, joka tarjoaa valmiin vastauksen jättämättä tilaa havainnoille. Oma taustani on mm. psykologiassa, joka on minusta oikea tiede asiaa tutkimaan, mutta kuten totesin, en jaksa alkaa aiheesta vääntää. Teemasta kyllä löytää psykologian julkaisuista, joista Googlekin pystyy joitain esiin kaivamaan.

        Minä olen tunne-elämältäni ja kiinnostuksenkohteiltani varsin naisellinen, vaikka ulkoisesti muistutankin karvaista perusjunttia ja harrastukseni ovat miehisiä. Kumppanini ovatkin joskus nimittäneet minua perheen naiseksi. Pidän itse selvänä, että persoonani naisellisuus vaikuttaa lukuhalukkuuteni, mutta ei sitä tietenkään voi mitenkään todistaa. Se on vain oletus, intuitiivinen kokemus.

        1. Hmm, en mielestäni halua mitenkään vääntää asioista, näistä voi hyvin keskustella! 🙂 Yritän parhaani mukaan olla avoin havainnoille. Paras käsitys sukupuolesta saadaan mielestäni yhdistelemällä erilaisia tieteitä – se on niin monimutkainen ilmiö, ettei yksi tiede aihetta riitä tutkimaan. 

          Jos kerran mies voi olla ”naisellinen” ja nainen ”miehekäs”, niin olisi mielummin mielestäni parempi puhua vain ilmiöistä tai käyttäytymisestä sellaisenaan turhaan sukupuolittamatta niitä. Puhua vaikka tunteikkuudesta tai empatiasta tai muusta. Silloin lukuhalukkuuskin selittyisi jollain piirteellä, joka ei yksiselitteisesti palaudu vain sukupuoleen. Oli se sitten tilastollisesti keskimääräistä yleisempää miehillä tai naisilla. Persoonan ja biologian lisäksi ei pidä jättää huomioimatta niitä malleja, joita opimme ympäristöstämme. 

          1. Yritän parhaani mukaan olla avoin havainnoille. Paras käsitys sukupuolesta saadaan mielestäni yhdistelemällä erilaisia tieteitä 

            Näin on minunkin mielestäni, kunhan käytetyt tieteet ovat sellaisia, joissa nojataan havaintoihin. Esimerkkejä siitä, millaisista asioista havaintoja mielestäni kannattaa tehdä, on esimerkiksi alla olevassa jutussa (jutun sisältöön en ota kantaa, mutta sen kommenteissa oleva linkki kannattaa avata).

            https://www.psychologytoday.com/blog/hope-relationships/201402/brain-differences-between-genders

            Jos kerran mies voi olla ”naisellinen” ja nainen ”miehekäs”, niin olisi mielummin mielestäni parempi puhua vain ilmiöistä tai käyttäytymisestä sellaisenaan turhaan sukupuolittamatta niitä.

            En ymmärrä tuollaista lähestymistapaa. Olipa ilmiö millainen tahansa, niin mielestäni siitä kannattaa puhua jonkinlaisena keskiarvona. Minusta esimerkiksi on täysin perusteltua sanoa, että Suomessa kesät ovat lämpimiä, syksyt ja keväät viileitä ja talvet kylmiä, vaikka niin kesiin, syksyihin, talviin kuin keväisiinkin mahtuu äärimmäisiäkin poikkeuksia.

            En ymmärrä ajattelutapaa, jossa vuodenaikoihin ei voi viitata ilmiöinä, vaan jossa jokaisen vuodenajan jokainen päivä pitää nimetä erikseen. En myöskään ymmärrä ajattelutapaa, jossa selvät keskiarvoerot sukupuolten väliltä pitää häivyttää yksilökohtaisiksi havainnoiksi.

            Kyllä minä miesten joukossa koen olevani ominaisuuksieni vuoksi selvä poikkeus. En ymmärrä, miksi minun pitäisi verrata itseäni jokaiseen mieheen erikseen. Mitä se muuttaisi, kun huomattaisiin, että jotkut miehet ovat samankaltaisia kuin minä. Enemmistö on kuitenkin erilaisia.

            1. Niin, hyvä tiedehän perustuu empiriaan. Filosofia sitten erikseen. Kuitenkin, mitä kauemmas tullaan ns. puhtaista tai kovista tieteistä (miksi matematiikkaa, fysiikkaa ja muita sitten pitäisikään kutsua), sitä vaikeampaa on kuitenkaan tuottaa objektiivista tietoa, vaikka se perustuisikin empiiriseen tutkimukseen. Esimerkiksi yhteiskuntatieteilijä joutuu tekemään aika paljon voidakseen tutkia kohdettaan objektiivisesti, sillä hän ei voi asettua tutkimuskohteensa, yhteiskunnan, ulkopuolelle. Samalla hän myös tuottaa tutkimuskohdettaan; esimerkiksi monet yhteiskuntatieteistä tutut termit kuten vaikka ”rooli” tai ”identiteetti” ovat nykyään osa ihan perus keskustelua ja ihmisten tapaa ymmärtää itseään. Havainnointi periaatteessa kuulostaa helpolta, mutta ei aina ole sitä.

              Kommenttina tuohon linkin juttuun ja yleistysten tekemiseen yleensä, monissa tutkimuksissa löytyy tuostakin aiheesta vähän ristiriitaista tietoa! Pelkkiin keskiarvoihin nojaaminen on harhaanjohtavaa siksi, että oikeasti niin harva vastaa sitä. Etenkin kun hajonta on todella suurta, niin keskiarvoista puhuminen on harhaanjohtavaa. Esimerkiksi koulumenestyksessä tyttöjen arvosanat keskittyvät lähemmäs keskiarvoa, kun taas pojilla hajonta on suurempaa, ja niin edelleen. Keskiarvot kuvaavat silloin varsin erilaisia todellisuuksia. On myös eri asia todeta, että ”kesällä on lämmintä” kuin ”naiset ovat tunteellisia, miehet putkiaivoja”; yksittäisen heinäkuun päivän lämpötila ei yleistyksestä muutu miksikään, mutta ihmisiä koskevista yleistyksistä helposti tulee myös itseään toteuttavia ennustuksia. Itsessään keskiarvo ei myöskään vielä kerro paljoa – tärkeintä on selvittää, mikä siellä taustalla vaikuttaa, eikä se olekaan aina ihan helppoa.

              Toki ylipäätään eläminen ja havaintojen tekeminen on mahdotonta ilman, että tekisimme koko ajan yleistyksiä ja ”hyviä arvauksia” ympäröivästä maailmasta. Niiden olemassaoloa kannattaa kuitenkin välillä pohtia ja kyseenalaistaa!

              Kiitos hyvästä ja asiallisesta keskustelusta, on mielenkiintoista puhua eri mieltä olevien ihmisten kanssa.

    2. Minustakaan tämä kommentti ei ole ihan oikeassa, sillä tosiaan aivoissamme ei ole juurikaan eroja.

      Kirjojen lukeminen on hyvinkin jännittävää! Se vaatii vain kykyä eläytyä, kuvitella ja uppoutua kirjaan. Useat kirjat saavat minut tuntemaan paljon enemmän kuin yksikään elokuva. 

  2. En usko, että miesten lukemista selittää niinkään kirjailijan sukupuoli. Ratkaisevampaa on kirjan tyyli ja sisältö. Minultakin jäävät kesken monet naiskirjailijoiden kirjat. Etenkin se näyttää koskevan nuoria koulutettuja naiskirjailjoita. Heidän kirjansa tuntuvat muovisilta ja yksiulotteisilta, tekemällä tehdyiltä, sellaisilta kirjallisuuden opiskelijoiden väkisin väännetyiltä kappaleilta, joista puuttuu elämä.  

    Tämä kuitenkin koskee vain osaa naiskirjailijoista.

    Ulla-Lena Lundbergin Jää on minusta paras Finlandian saanut koskaan.

    Astrid Lindgren on paras kirjailija koskaan (erityisesti Pepit mutta myös esimerkiksi Saariston lapset).

    Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon olen lukenut vähintään kymmeneen kertaan. Siitä tehty BBC:n minisarja vuodelta 1995 on paras TV-sarja koskaan.

    Naiset myös osaavat kirjoittaa hyvän mielen viihdettä. Juuri parhaillaan luen Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Hömppäähän se on, mutta mukavaa hömppää, ikävästä arjesta irrottavaa.

    1. Kommentissasi onkin mielestäni asian ydin – huonoja kirjoja ei yhdistä kirjailijan sukupuoli vaan se, että ne nyt vain ovat huonoja! Huonolla siis voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, ettei kirja tempaa mukaansa tai tyyli tuntuu pakotetulta (nämä tosin ovat makuasioita, joten ei niistä sen enempää). Ikävää on, että naiskirjailijoita diskriminoidaan usein vähän tiedostamattakin; esimerkiksi kirja julkaistaan, jos se on kirjoitettu miehen nimellä ja muuta hölmöä. Sellaista vähän kritisoin! Samoin on hassua, jos miesten suosikkikirjailijoihin ei mahdu yhtään naiskirjailijaa… Luulisi, että sinne top 10 -kategoriaan mahtuisi edes yksi? Mutta tyylillä ja sisällöllä on merkitystä, tietysti. Sääli myös se, että miehet nykyään lukevat niin vähän. Haluaisin tietää, mistä se johtuu. Tarjonnan kapeudesta ei varmastikaan.

      Rakastan itsekin Astrid Lindgreniä (Veljeni Leijonamieli on ehkä yksi parhaita lukemiani kirjoja), mutta ennen kaikkea rakastan Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa! Tästä innostun aina. Aivan mahtava kirja, jonka loistavia henkilöhahmoja ja teräviä huomioita ei usein arvosteta tarpeeksi, vaan kirja lykätään sinne jonnekin romantiikkahömppä-kategoriaan (vaikka hömpässä sinänsä ei olekaan mitään väärää, kirjassa on niin paljon muutakin). Myös tuo minisarja on tullut katsottua niin monta kertaa, että taidan osata vuorosanat kohta ulkoa. Ei haittaa, voisin katsoa vaikka heti uudelleen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *