Kesäjuttuja

Tänään alkaa loma!

Kevät 2016 on ollut jonkinlainen herääminen omaan henkiseen keski-ikäistymiseen, kun huomaan haaveilevani omasta kesämökistä, Kolin reissusta ja kiireettömistä viinilasillisista mökin terassilla. Viime vuonna riekuimme festareilla ja kuppiloissa New Yorkin sykkeessä, mutta tänä kesänä kiinnostelee luonto, saaristo ja hiljaisuus. 

Image (1).jpg

Jonkinlainen 2010-luvun oireyhtymä taitaa olla se, että lomaakin voi suorittaa. Lapsuuden ikuisuudelta tuntuvien kesien ainoa suunnitelma oli ehkä joku kesäleiri ja reissu Linnanmäelle, mutta muuten päivät olivat kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia. Nyt kesäloman to-do -lista kasvaa huimaaviin mittoihin jo vappuun mennessä. Saamattomien hetkien taustalle hiipii helposti kalvava tunne siitä, ettei ole juuri nyt tekemässä ja elämässä kesää todeksi.

Ajattelin seuraavan kuukauden aikana olla stressaamatta siitä, teenkö tarpeeksi. Suunnitelmissa olisi kuitenkin…

…lukea ja kirjoittaa, enemmän myös tänne blogiin. 

…ottaa Helsingin saariston haltuun. 

…järjestää mökkisitsit. 

…käydä monella kiinnostavalla keikalla ja näyttelyssä ilman kiirettä. 

…katsoa Rectifyn kolmoskauden, syödä Skifferin pizzaa, tehdä Aperol spritzejä, pukeutua printtivaatteisiin, ajaa mummin vanhalla pyörällä reidet kipeiksi ja nukkua taivasalla. Kuvata äidin vanhalla filmikameralla. Ommella niitä printtivaatteita.

…kääntää unirytmin täysin päälaelleen: nukkua myöhään ja valvoa vielä silloin, kun muut jo nukkuvat.

Muutama vuosi sitten olisin ehkä kaivannut kesään enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta juuri nyt tämä kuulostaa enemmän kuin hyvältä. Mitä teidän kesään kuuluu?

Kommentit (2)
  1. Mä olen kai ihan ultramummoutunut, mutta mä en suunnittele kesäksi mitään. En suostu suorittamaan, koska liika suunnittelu pilaa kaiken. Otan kesän vastaan sellaisena kuin se tulee ja millaiseksi sitten ikinä muotoutuukaan – meen ihan täysin fiilispohjalta. Ainoa pakollinen on Lintsillä käyminen. Ilman Lintsiä ei ole kesää. 🙂

    1. Suunnittelemattomuus on hyvästä joskus!:) Ei aseta itselleen liikaa paineita. Ja sitten on mahdollisuus spontaaniin seikkailuun!

      En ole moneen vuoteen käynyt Lintsillä, vaikka lapsena se oli ihan ehdoton. Tänä vuonna ehdottomasti täytyy mennä! Kiitos muistutuksesta 😀 Kivaa heinäkuuta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *