Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, osa 3: Näin tunnistat laadun + video!
Kohti vastuullisempaa vaatekaappia jatkuu taas! Tätä sarjaa on ollut tosi kiva tehdä ja on ollut myös mahtavaa huomata, että aihe on ollut paljon esillä viime aikoina. Kannattaa lukea esimerkiksi tänään Hesarissa ilmestynyt Parsons-muotikoulun professori Timo Rissasen haastattelu tai blogipostaus muotisuunnittelija Annina Nurmen suunnitelmista vähentää muotiteollisuuden veden käyttöä. Täällä taas puhutaan pukeutumisesta ja köyhyydestä. Tarpeellinen keskustelu sekin.
Pääsin tällä viikolla ennakkonäytökseen katsomaan Machines-dokkarin, jonka mainitsin sarjan edellisessä osassa. Luulenpa, että dokkari ansaitsee vielä ihan oman postauksensa – sen verran ajatuksia herättäviä olivat sekä dokkari että sitä seurannut keskustelu!
Puhutaan kuitenkin ensin vaatteiden laadusta. Aiheesta on kirjoitettu paljon lehdissä ja blogeissa, mutta ajattelin, että eipä tästä ainakaan haittaa ole! Huomaan itse, että olemme usein vieraantuneet siitä, minkälainen on laadukas vaate. Pahiten asiakkaita petkuttavat usein ne niin sanotut ”keskihintaiset” merkit (jos vastakkain asetetaan todella kallis luksus ja halvimmat ketjumerkit), joiden odottaisi hinnan perusteella olevan laadukkaita, mutta jotka eivät käytössä kuitenkaan kestä kauempaa kuin moninkertaisesti halvempi ketjutuote. Eivät ne usein ole sen eettisempiäkään.
Videolla juttelen vaatteista, kengät ja laukut vaatisivat ihan oman videonsa. Niissä kannattaa mielestäni välttää seuraavia:
Tekonahka. Tiedän, että moni vegaani on tästä eri mieltä, mutta ei öljypohjainen, maatumaton tekonahkakaan ole eettistä. Etenkään, jos tuote on niin laaduton, ettei se kestä puolta vuotta kauempaa käytössä. Nykyään tosin löytää laadukkaitakin vegaaninahkoja, mutta usein ne ovatkin sitten niitä satojen eurojen kenkäpareja. Ei keskivertokukkarolle, siis.
Muoviset vetskarit. Kannattaa kiertää kaukaa! Eivät kestä jatkuvaa käyttöä, etenkään kengissä. Paitsi että halpa vetoketju kertoo siitä, että kenkä tai laukku on luultavasti muutenkin huonoa laatua, rikkoutunut vetoketju tietää kallista suutarikeikkaa.
Kiinni liimatut pohjat. Hyvässä kengässä pohja on kiinnitetty kenkään ompelemalla. Monissa kengissä on feikkiompeleet, mutta laadukkaassa kengässä ompeleet näkyvät useimmiten (nahka)pohjassa.
Kaiken kaikkiaan kannattaa ostaa vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti voi käyttää. Ainakin, jos on sellainen kävelevä katastrofi, kuin minä. Tomaattikeitot ovat aina rinnuksilla ja kahvit housuilla. Siksi suurimman osan vaatteista pitää olla konepestäviä tai ainakin sellaisia, että pesulassa vaikeinkin tahra irtoaa. Niin, ja kenkien sellaisia, että en kestävät Suomen kuuluisat ”neljä vuodenaikaa” (eli sen, että 80% ajasta on märkää).
Jäikö jokin olennainen sanomatta? Kerro ihmeessä kommenttiboksissa! :)
Sarjan aiemmat osat löytyvät täältä:
Osa 1: Vastuullisuus vie vararikkoon!