Loskaa Messukeskuksen täydeltä – eli ajatuksia Slushista

Tällä viikolla teknologiakansa kerääntyi jälleen Messukeskukseen, Slushiin.

En ole koskaan ollut mikään Slush-uskovainen. Olen pitänyt teknologiahypeä aina vähän keinotekoisena. Mitä sitten, jos ruokaa voi tilata appilla kotiin? Eikö maailmassa ole tärkeämpiäkin kysymyksiä ratkottavana? Ajatus siitä, että fiksut tyypit käyttävät kaiken aikansa triviaaleilta tuntuvien ongelmien ratkaisemiseen, pisti ärsyttämään. Lisäksi tapahtumaa on kritisoitu kalleudesta ja kyllähän ne liput lompakkoa rokottavat, ellei ole ajoissa liikkeellä tai pääse paikan päälle työn kautta. 

No, tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa Slushissa, tällä kertaa työn puolesta. Ja kyllä, kuulin puheen 3D-ruokaprinttaamisesta, joka aiheutti lähinnä edellä olevan reaktion, mutta tajusin myös, miksi nenännyrpistely on väärä tapa ajatella.

Aplikaatioilla tai tietokoneilla ei välttämättä pelasteta maailmaa, mutta on paljon tärkeitä ongelmia, joihin ne voivat tarjota ratkaisuja. Jos kaikilla (ei ainoastaan rikkailla ja hyväosaisilla) on pian taskuissaan tietokoneet, joiden teho on moninkertainen muinaisiin laatikkokoneisiin verrattuna, meillä on mahdollisuuksia todellisiin edistysaskeliin. Se jää kuitenkin tapahtumatta, jos teknologialla ei vastata oikeisiin kysymyksiin. Ja niitä oikeita kysymyksiä esittämään tarvitaan monipuolisempi joukko porukkaa, kuin pelkkiä koodareita. Siksi sen sijaan, että koko startup-skenelle kääntäisi selkänsä, siihen pitäisi pikemminkin mennä mukaan. 

Slushista löytää sisältöäkin, ohjelmassa oli esimerkiksi keskustelua perustulosta. Itse sain olla mukana tuomassa tutkijoita Slushin lavalle. Heillä jos jollain on takanaan muutakin kuin hype.

_MG_9869.jpg

Vääräleuka voi tietysti lohkaista, että tähän mennessä teknologia ei ole pelastanut demokratiaa, eikä se ole vielä tuonut meitä oikean tiedon äärelle. Ilmastonmuutostakaan ei ole vielä pysäytetty. Helsingin kaupunki meni teknologiaepäluulossaan jopa niin pitkälle, että väitti somettavien äitien laiminlyövän lapsiaan. Juuh elikkäs, sanon minä.

_MG_9865.jpg

Sain Marimekolta lainaan niin ihanan mekon, että haluaisin sen omaan vaatekaappiini! Kuvat: Vilja Pursiainen.

Mutta mikä koko tapahtumassa on siisteinä, on se, että se on opiskelijalähtöinen ja perustuu hyvin paljon vapaaehtoistyölle ja ruohonjuuritason meiningille. Sille, että rohkeasti tehdään ja uskotaan siihen, että onnistuminen on mahdollista. Hype voi olla tyhjää ja keinotekoista, mutta myös vilpitöntä ja tarpeellista. Slush on tapahtumana ihan älyttömän hieno, ankeaankin ankeammasta messukeskuksesta on valoilla, huonekaluilla ja kankailla loihdittu ihan toinen maailma. Jokainen yksityiskohta tuntui harkitulta. Ja tietysti se, että yksittäinen tapahtuma onnistuu täyttämään melkein kaikki Helsingin hotellit, on jo aikamoinen saavutus. (Puhumattakaan siitä, että jatkoilla oli Antti Tuisku.)

Tulinko teknologiauskoon tai uskonko, että koodeilla pelastetaan maailma? En välttämättä. Mutta Slushin kunnianhimosta moni meistä voisi ottaa mallia.

Kommentit (9)
  1. En ole juuri Slushiin perehtynyt, mutta mulle tuli yllätyksenä, että tapahtumaa kritisoidaan noin paljon tällä ”teknologiausko ja aplikaatiohaihattelu” -kärjillä. Ilta-Sanomienkin kommentti Slushille nauramisesta nosti esiin juuri tämän porukan, jolle on tarpeen kertoa, että ”sellunkeitto ei ole enää tämän vuosituhannen suuri juttu.” Omassa pikku kuplassani olen luullut, että Slushia kritisoidaan enimmäkseen siitä, että se luottaa yritysideoissaan oikeudettomaan ja nälkäpalkalla työskentelevään työvoimaan, tyyliin Wolt. Näkyikö yhteiskuntavastuuseen viittaavia teemoja tapahtumassa lainkaan?

    Työstä Slushin eteen tehtävästä ilmaistyöstä sanottava, että se raja tuntuu olevan vähän häilyvä: tapahtuman visuaalinen ilme yms. on uskoakseni tuotettu ihan maksua vastaan? Rahaa siirtyy varmaan monissa muissakin kohdissa, jossa pyritään luomaan tapahtumalle sitä visuaalisuutta, josta se on tunnettu. Ymmärtääkseni myös tapahtumaa dokumentoiville valokuvaajille maksetaan korvaus? Korjattakoon, jos olen väärässä. Nämä ilmaistyötään lahjoittavat ovat varmaankin mukana tapahtuman alusta asti?
    Kaikesta huolimatta n. viikko ennen tapahtuman alkua oli Slushin toimija kyselemässä valokuvaajaa, volunteer-hengessä tottakai, dokumentoimaan jotakin Slushin sisällä järjestettävää tilaisuutta. Toivoisin slushilaisilta jonkinlaista loogisuutta tai linjanvetoa siinä milloin on kohtuullista pyytää työtä ilman korvausta: esim. pitkäaikainen tapahtumatyömyyrä varmasti kokee projektin rakentamisen aikana rakennetut kontaktit ja oman nimen rakentamisen palkkiona, kun taas viime hetkillä tapahtumaan yhtä työsuoritetta tekemään hankitulla ei todellakaan ole samaa verkostoitumismahdollisuutta, vaikka esimerkiksi tapahtumavalokuvaajalle niitä työtunteja sekä itse tapahtumassa kuin kuvien jälkityöstössä kertyykin.

    1. Moi Daniel! Ihan tosi hyviä pointteja, kiitos. Voi olla, että tää mielikuva teknologiahypen kritiikista tulee omasta kaveripiiristä, jossa siihen on (osittain syystäkin) suhtauduttu vähän nihkeesti. Mutta mitä tulee Woltin kaltaisiin alustataloussovelluksiin, olen ihan samaa mieltä niiden ongelmista, jotka usein pyritään verhoamaan vetoamalla joustavuuteen. Onneksi tuolla on niin paljon muutakin!

      Mikäli oon ymmärtänyt oikein, tapahtuman ydintiimi (koska Slushia kuitenkin valmistellaan kuten mitä tahansa festaria tai tapahtumaa, eli pitkään) on ihan palkallista työvoimaa, mutta heistäkin suurin osa on loppusuoralla olevia opiskelijoita. Muuten homma pyörii kuin millä tahansa festareilla, eli lippua vastaan porukkaa tulee paikalle auttamaan. Tosin en tiedä, miten paljon heille tarjotaan vastineeksi aikaa paikan päällä myös verkostoitumiseen, mutta… Ainakaan tapahtumalla ei ole massiivisia tuottoja, jotka kanavoitaisi jonkun pomon taskuihin, vaan se on non-profit-yhdistys. Myöskään paikan päälle tuleville puhujille ei makseta massiivisia palkkioita, kuten Nordic Business Forumissa. Mut on kyllä totta, että on vähän nihkeetä tulla ilmaiseks esim. valokuvaamaan.

      Anyhow, en siis mitenkään suhtaudu Slushiin kritiikittömästi ja myös tässä tavassa leipoa yrittäjistä superstaroja on jotain vähän kummallista, mutta se tapa tehdä asioita on inspiroiva!

      1. Slushissa ja kyseisissä porukoissa on omat virheensä, mm. työvoiman oikeuksien polkeminen sekä ylipäätään pinnallisen somekulttuurin palvonta.

        Sen sijaan tuo punavihreiden hihhulien ajattelu, että teknologiassa olisi jotain väärää, on paskaa. Ihan vitunmoista paskaa. Juuri tuon takia punavihreitä ihmisiä ei voi arvostaa.

        1. En sanoisi, että teknologiapelko tai -kriittisyys olisi vain ”punavihreiden hihhuleiden” yksinoikeus. Kyllä sitä porukkaa löytyy kaikista ryhmistä.

          Toisekseen kyse on tasapainon löytämisestä: teknologia on tärkeää ja useimmiten hyödyllistä, mutta ei pidä tuudittautua siihen ajatukseen, että se jotenkin automaattisesti ratkaisee kaikki maailman ongelmat. Kuten kaikella, myös teknologialla on nurjat puolensa ja lisäksi kehitys suuntautuu usein sinne, missä on rahaa tarjolla. Vaikkapa energiankulutusta vähentäviä teknologioita on vaikka kuinka, mutta se ei yksinään riitä – jotta ne menestyvät, niiden pitää usein olla käytettävämpiä ja halvempia kuin jo olemassaolevat, saastuttavammat vaihtoehdot. 

  2. Uteliaisuudesta kiinnostaa, miksi 3D-printattu ruoka kuulostaa susta turhakkeelta. Hippisielu minussa visioi 3D-printatussa sapuskassa hurjaa potentiaalia maailman nälkäisten suiden ruokkimiseen. (Itse siis kuulin tosi mielenkiintoisen puheenvuoron aiheesta jo muutama vuosi takaperin, kun otin osaa yhteen tulevaisuusseminaariin.) Onko kenties niin, että Slushissa esiteltiin vain jotain ravintolahifistelyä 3D-printatulla ruoalla sen sijaan, että siinä nähtäisiin potentiaalia ratkoa globaaleja ongelmia..?

    1. Joo, siellä oli lähinnä puhetta siitä, että on kiva printata dinosauruksen muotoisia pannukakkuja 😀 Mutta toi kuulostaa kiinnostavalta, korjaan siis mielipidettäni! Muistatko  yhtään, mistä se oli?

      1. Joo, sen verran muistan, että kyseessä oli tulevaisuudentutkija Olli Hietasen puheenvuoro, jossa hän puhui paljon 3D-printtaamisen mahdollisuuksista, esim. siitä, että talojen 3D-printtaaminen tulee muuttamaan tavan, jolla asumme. Ruoan osalta hän puhui muistaakseni sitä, että Suomessa kuihtuvat syrjäseudut voisivat profiloitua 3D-printtaamiseen tarvittavan biomassan tuottajina. Maaperältään köyhien alueiden ihmisten ruoka voidaan tulevaisuudessa tuottaa biomassasta, johon lisätään printtausprosessissa tärkeät vitamiinit ja hivenaineet tms. Eli vaikkapa suht ravintoköyhän riisin rinnalle voidaan tulostaa lisäravinne, joka tekee kokonaispaketista ravintoarvoiltaan optimaalin. 

        1. Kuulostaapa hyvältä! Sääli, että kaikki tämä sisältö jäi Slushissa pois. Jos printtaamalla voidaan kehittää vaikka ekologisempaa ja terveellisempää syötävää, olen käännytetty! 😀 Kiitos vinkistä.

          1. Mä tässä aikani kuluksi googlettelin ruoan 3D-printtailujuttuja, ja oot ihan oikeassa, että pääsääntöisesti hakutulokset on just tollasta dinosauruspannukakkuosastoa. Sitten löysin tämänkin: Yhdysvaltain armeija kehittelee 3D-printtauksella sotilailleen ravintoarvoltaan tehokkaita muonapaketteja: http://www.businessinsider.com/army-3d-print-soldiers-food-2016-2?r=US&IR=T&IR=T

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *