Mielipiteitä muiden joukossa

Palmusunnuntaina virpojia rasistisesti kommentoinut perussuomalaisaktiivi  Terhi Kiemunki aiheutti närkästystä viikonloppuna asiattomilla Facebook-kommenteillaan. Tapaus oli vain yksi osa sarjassa, jossa rasismista ei vieläkään Suomessa julkisesti sanouduta tarpeeksi voimakkaasti irti – puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo tyytyi kommentoimaan, että kommentit olivat tuomittavia ja lapset olisi syytä jättää eroon ”maahanmuuttokriittisestä” keskustelusta. 

Maahanmuuttokriittisestä?

Paitsi nettihuutelijoiden, myös poliitikkojen puheenparsi on jo kauan ollut kaukana kritiikistä. Ennakkoluuloihin ja nurkkakuntaiseen mutu-tuntumaan perustuva keskustelu on jo aikapäiviä sitten hilautunut yhä kauemmas siltä alueelta, jossa asioista voidaan keskustella järkevästi. On pakolaistulvia, uhkakuvia ja Jussi Halla-Ahon kaltaisia ihmisiä edustustehtävissä antamassa asiantuntijalausuntoja. Kukaan ei ole rasisti, ja sellaiseksi syyttäminen on vastakkainasettelua. On vain ”värikästä kieltä”, ”harkitsemattomuutta”, tai ”maahanmuuttorealismia”. Mielipiteitä muiden joukossa. Kritiikkiä.

Jos Suomeen ei kaivata lisää polttopulloiskuja, työpaikkasyrjintää tai rasistista huutelua kadulla, siihen on puututtava, epäröimättä. Sanottava joskus, että nyt riittää. Vihapuhe ja rasismi eivät harkitsemattomien poliittisten aktiivien yksittäisiä möläytyksiä, vaan koko yhteiskunnan läpäisevä ilmiö, johon on suhtauduttava sellaisena. Se, että kuunnellaan ”kansan ääntä” ei tarkoita sitä, että avointa rasismia on hyssyteltävä sananvapauden nimissä. On mahdollista keskustella vaikka työttömyydestä, kotouttamispolitiikasta, lähiöiden kurjistumisesta tai köyhyydestä ilmankin.

Poliittisen keskustelun ponnettomuuteen kyllästyneenä tekisi mieli kysyä, missä on se johtajuus, jota pääministeri Sipiläkin on peräänkuuluttanut, kun kyse on vaikka vihapuheesta, rasismista ja netissä vellovasta misogyniasta. Se, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, on vain siunaus toiminnalle, joka on ehdottoman tuomittavaa. Jatkuva puhe vastakkainasettelusta kertoo myös siitä, miten paljon suomalaisessa politiikassa pelätään erimielisyyksiä; ja samalla annetaan ymmärtää, että suvaitsevaisuuden puolesta puhuvat ovat osa ongelmaa. 

Yllätysinfo: missään maassa ihmiset eivät ole samaa mieltä kaikesta. Eivät Suomessakaan; eivät Talvisodassa, Suomen itsenäistyessä tai 60-luvulla, vaikka joku niin ehkä haluaakin uskoa.

On lakattava uskottelemasta, että rasismin vastustaminen ja sen nimeäminen on ”ääriajattelua”. Jotta yhteiskunnalliseen keskusteluun on jokaisella turvallista ja mahdollista osallistua, vihalle ja ennakkoluuloille on asetettava nollatoleranssi. Ne eivät ole vain mielipiteitä muiden joukossa.

Näihin tunnelmiin, hyvää (tai toivottavasti tulevaisuudessa parempaa) rasismin vastaista viikkoa.