Mitä opin vuonna 2016?

Vuosi 2016 jää varmaankin historiaan lähihistorian masentavimpana uutisvuotena: oli Brexit, Trump, Nizza, Berliini, Turkki, Aleppo, Jimi Karttunen. Keskuudestamme poistuivat esimerkiksi David Bowie, Prince, Leonard Cohen, Alan Rickman ja Harper Lee.  

Uutisvuosi 2016 on aika pitkälti sellainen, jota ei haluaisi muistaa. 

image.jpeg

Mitä omaan elämääntulee, jos vuosi 2015 oli vauhdikas, vuosi 2016 on ollut ennen kaikkea kasvattava. Välillä en ole itse edes huomannut koko asiaa, mutta sitten joku on taas muistuttanut siitä, miten paljon olen vuoden aikana tehnyt ja oppinut. Se on tarkoittanut välillä jatkuvaa aivokipua, mutta myös todella isoja onnistumisen tunteita. 

image.jpeg

Virittäydyin vuoteen 2017 hankkimalla uuden seinäkalenterin. Tämän on Calendar projectin, jossa on mukana suunnittelijoita eri aloilta. Mukana on myös sukulaiseni Paula, minkä vuoksi on erityisen kivaa puffata nuorten suunnittelijoiden työtä. Vielä ennen joulua kalenteria voi ostaa esim. Aleksanterinkadun Christmas Garagesta, tai tilata sähköpostilla calendarproject@mail.com

Vuonna 2016 opin…

…etten oikeasti vaikutakaan ulospäin kovin epävarmalta. Voisin siis lakata toistamasta sitä itselleni.

…että ystävyyssuhteista täytyy pitää huolta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua vanhaan ystävään uudelleen.

…että kiinnostava tarina vaatii yksityiskohtia. Oikeastaan ne syntyvät yksityiskohdista. Suurpiirteiselle ihmiselle se on vaikeaa, mutta yritän opetella koko ajan katsomaan tarkemmin ja arvostamaan isojen kelojen sijaan myös pieniä asioita.

…että omat vahvuudet voivat olla jotain ihan muuta, kuin itse on luullut.

…että työssä tärkeintä ei ole helppous, lyhyet päivät tai paksu palkkapussi vaan se, että se tuntuu merkitykselliseltä.

…että on ihan OK seurata omia intohimojaan ja asua joskus eri maassa tai eri kaupungissa kuin kumppani. Elämä on kompromisseja, mutta tietää olevansa hyvässä seurassa, kun ne eivät ole ongelma. 

…että useimmiten väri on parempi valinta kuin musta. Paitsi sukkahousuissa.

…että Slush on kiinnostava tapahtuma.

…että joskus tärkeintä on osata sanoa ei.

Odotan vuotta 2017 innolla! Tiedossa on jo matkoja, lehtijuttuja ja toivottavasti valmistuva gradu. Ja eeppiset 25-vuotisbileet. Maailma tuntuu avoimelta, toivottavasti se on sitä myös uutisissa.

Näihin sanoihin, ihanaa joulua kaikille! Nauttikaa rauhasta ja läheistenne seurasta. Itse virittäydyn tunnelmaan kuuntelemalla tämän Stevie Wonderin iki-ihanan kappaleen. Toimii!

Kommentit (2)
  1. Ihana postaus 🙂

    …että omat vahvuudet voivat olla jotain ihan muuta, kuin itse on luullut.

    Tää on muuten erittäin hyvä havainto!

    1. Kiitos! 🙂 Se on hämmentävää, kun joku sanoo, että ”parasta sinussa on asia X” ja itse on ajatellut jotain ihan muuta! Mutta tavallaan ihanaa myös.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *