Takana on nyt viisi kuukautta Genevessä, ja ainakin kolme vielä edessä. Saan maisterin paperit ensi viikolla, enkä tiedä missä olen vuodenvaihteessa, joten merkittävä aika syyskuusta on mennyt sen pohtimiseen, mitä oikein haluan tehdä elämässä. Siksi täällä blogissakin on ollut hiljaista. Tuntuu, että on niin isoja (tai ”isoja”) kysymyksiä ratkottavana, että on iskenyt ihan järkyttävä kirjoitusblokki. Ajattelin siis lähteä liikkeelle helpoimmasta: moni on kysynyt, minkälaista siellä Genevessä asuminen ja työskentely oikein on. Täältä pesee siis!

Sen voi todeta, että suomalaisessa työkulttuurissa on paljon hyvää, ja hyvistä puolista työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ja rento esimieskulttuuri ovat ehkä tärkeimpiä. Esimerkiksi Sveitsissä Suomen varsin jäykät työajat ovat vieras käsite, mutta jossain muualla on ehkä toisin. Lounasta syödään tunti (jos lounaalle ehtii), mutta toisaalta kukaan ei todellakaan lähde kotiin neljältä, eikä useimmiten vielä viideltäkään. Itse pakkaan kamppeet yleensä kuuden aikaan. Valveillaoloajasta kuitenkin merkittävä osa kuluu työpaikalla, useimmiten jotain noin yhdeksän ja kymmenen tunnin välillä.

Työpaikkakulttuuri riippuu varmasti siitä, ovatko muutkin työkaverit kansainvälisiä vai onko ainoa ulkkari muuten paikallisessa työpaikassa. Omalla työpaikallani olen tykännyt siitä, että porukkaa on kaikkialta maailmasta. Se rikastuttaa kahvipöytäkeskusteluja, mutta toisaalta se voi luoda kuiluja työntekijöiden välille. Koen, että haastavimpia ovat ihmisten erilaiset käsitykset siitä, minkälaisia ovat hyvä työpaikkakulttuuri ja johtaminen. Monissa maissa johtamiskulttuuri on Suomeen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna todella hierarkkinen. Porukan kokemattomimman on parempi pysytellä hiljaa, kuin laukoa mielipiteitä kysymättä tai ainakana harkitsematta. Suomessa ei mielestäni tehdä yhtä tiukkaa jakoa untuvikkojen ja toimitusjohtajien välillä. Kuuleman mukaan monissa isoissa kansainvälisissä organisaatioissa on myös paljon sisäistä kilpailua, mikä omalta osaltaan voi vaikuttaa työilmapiiriin. Monilla työn tulevaisuus on epävarma, jolloin on totuttava siihen, että tilanne voi muuttua nopeastikin, mutta siihen nyt joutuu tottumaan Suomessakin.

Läheisistä kaukana oleminen on tietysti vaikeaa. Etenkin etäsuhde syö, mutta toisaalta kasvaa itsenäisemmäksi. Genevessä törmää jatkuvasti tyyppeihin, joiden kumppani asuu toisella puolen maapalloa, jolloin oma kolmen tunnin lentomatka alkaa tuntua aika lyhyeltä. Kaikesta selviää, kun asioista keskustellaan ja pitkällä aikavälillä suunnitelma on olla samassa paikassa. Pidempään maailmalla olleet usein sanovat, että moneen ystävään yhteys katkeaa. Totta, mutta toisaalta samalla tutustuu uusiin mahtaviin ihmisiin. Jäljelle jäävät kaverit ovatkin sitten usein täyttä timanttia.

Lisäksi ulkomailla asumisen hyviä puolia on se, että ainakin alussa jokainen viikonloppu on mahdollisuus lähteä minimatkoille tutustumaan lähiympäristöön ja uuteen kotikaupunkiin – työkaverin sanoin, parasta Genevessä on se, että sieltä pääsee helposti pois. Uudessa ympäristössä on helpompi unohtaa työhön liittyvä mahdollinen stressi ja keskittyä muihin asioihin. Toki uuteen maahan sekä uuteen työpaikkaan sopeutuminen kerralla on aikamoinen pala nieltäväksi. On ollut tärkeää muistutella itselleen, että on lupa olla myös väsynyt, epäsosiaalinen ja turhautunut. Negatiivisten tunteiden hyväksyminen osana sopeutumisprosessia on ollut tärkeää. Joskus sitä vaan haluaisi, että kaikki olis tuttua ja turvallista, eikä aina vierasta ja siksi vaikeaa. Pidemmän päälle uudesta ympäristöstä tulee kuitenkin se uusi normaali – Pariisikin alkaa pidemmän päälle tuntua pikkukaupungilta.

Rakastan kotikaupunkiani Helsinkiä, enkä ennen Pariisiin lähtöä ollut koskaan asunut kaupungin ulkopuolella. Se, että juuret ovat vahvasti yhdessä paikassa, on tietysti hyvä asia. Valmius muuttaa paikasta tai jopa maasta toiseen ja sopeutua uuteen ympäristöön on kuitenkin vahvuus maailmassa, jossa kaikki on jatkuvassa muutoksessa – harjoittelu siis jatkukoon!

Jostain syystä harvemmin otan kuvia Genevestä (vaikka täällä on kyllä kaunista), joten kuvituksena räpsyjä viikonloppureissulta Lyonista!