Tuokiokuvia Japanista

Odaiba, Tokio

Maaliskuussa pakkasimme mielitiettyni kanssa laukut ja suuntasimme kohti Japania. Kumppanini oli saanut tohtoriopintojaan varten vaihtopaikan Tokiosta kolmeksi kuukaudeksi, ja sain parsittua muutamasta lomapäivästä ja etätyömahdollisuudesta itsellenikin kasaan muutaman viikon reissun Japaniin. Tutkijavierailuun kuului myös kolme viikkoa Kioton yliopistossa, joten Tokion lisäksi ehdimme viettää pidemmän aikaa myös Kansain alueella.

Chiba

Japani on teini-ikäisestä asti ollut minulle erityinen paikka, minkä blogia joskus sen vielä säännöllisesti päivittyessä lukeneet ehkä muistavatkin. Fanitin teininä Fruits-katumuotilehden kreisejä tyylejä, opiskelin japania ja opettelin tekemään sushia. Vaikken enää fanita yhtä hysteerisesti varmaan mitään, hyllyssäni on edelleen useampi Japania käsittelevä kirja. Harkitsen yhä alkeistunneille menoa.

Dotonbori, Osaka

Kulttuurieroista on kirjojen ja lyhyen oleskelun perusteella vaikea sanoa mitään tyhjentävää tai syvällistä, mutta Japanissa on paljon sekä hyvin vieraalta tuntuvaa että tuttua. Suomalainen arvostaa sitä, että täpötäydessä metrossa on hiirenhiljaista. Perjantaisin kaatokännissä karaokeen vaeltavissa tokiolaisissa on jotain tuttua Suomen yöelämästä. Design-opuksissa jaksetaan aina jauhaa japanilaisen ja suomalaisen estetiikan samankaltaisuudesta.

Takoyakeja! Dotonbori, Osaka

Sen sijaan hierarkiat ja muodollinen etiketti tuntuvat vierailta. Varsin tasa-arvoiseen Suomeen verrattuna Japanissa naisten asema ei edelleenkään ole kehuttava. ”Kasista neljään” -kulttuurissa kasvaneelle japanilainen ylityökulttuuri näyttäytyy lähes sairaana.

Vieraus tuntui kuitenkin myös oudolla tavalla rauhoittavalta stressaavan alkuvuoden jälkeen. Nautin siitä, miten surrealistiselta tuntui astua metrosta Shinjukun neonvalojen keskelle. Irrallisuuden tunne pieninä annoksina tekee myös hyvää.

Osaka

Esteetikkona olin koko kolmen viikon loman ajan todella inspiroitunut ja kameraan tallentui reilusti yli tuhat kuvaa. Väreiltään Japani on vähän kuin Suomi: paljon sammalenvihreää, ruskeaa ja harmaata. Rauhoittavaa!

Vaikka uudempi arkkitehtuuri ei ole varsinaisesti kaunista, uusi ja vanha elävät saumattomasti rinnakkain. Vilkkaan ostoskadun keskellä voi olla hiljainen temppeli ja ruuhkaisen juna-aseman takana puisto. Jopa lähes 40 miljoonan asukkaan Tokion metropolialueella on paljon hiljaisia, kodikkaita asuinalueita, joissa jokaisen oven vieressä on pieniä viherkasveja.

Japanissa kaunis ja ruma ovat usein kiinnostavasti limittäin. Ränsistyneen betonikolossin pihalla kukkii kirsikkapuu, ruman ilmastointilaitteen viereen on aseteltu bonsai-puu käsin tehdyssä saviastiassa.

Kobe

Kun perinteinen käsityökulttuuri katoaa kaikkialta halvan kertakäyttötavaran tieltä, Japanissa se elää yhä. Kaupoissa myydään kotimaista tekoa olevia vaatteita, tekstiilejä, astioita, syömäpuikkoja, bambukoreja, viuhkoja… Samanlaista silmää laadukkaille arkisille esineille kaipaisin myös Suomeen. Japanissa käsityöt eivät ole pienien erikoisputiikkien lasivitriineissä myytävää luksusta, vaan jokapäiväistä käyttötavaraa (arkisten esineiden kauneudesta kirjoittaa esimerkiksi Shoetsu Yanagi kirjassaan The Beauty of Everyday Things).

Goshoboh, Arima onsen
Kobe

Japanilaisilla on silmää yksityiskohdille, joista jaksoin innostua yhä uudelleen. Esineet pakataan kauniisti kuvioituihin paperikääreisiin, jotka kiinnitetään yhteensopivalla tarralla tai nauhalla. Ruoan maun lisäksi aivan yhtä tärkeää on se, miten se on aseteltu esille. Se, miltä asiat näyttävät, ei ole yhdentekevää.

Japanista löytyy myös ehdottomasti maailman hienoimmat sukat! Minut tuntevat tietävät, että harrastan kreisejä sukkia. Tunsin hengenheimolaisuutta kierrellessäni tokiolaisissa sukkakaupoissa.

Kioto

Ruoka Japanissa on ihan mielettömän hyvää – ja kyllä, söin sushia vain kerran, sillä muu japanilainen ruoka on vielä paljon parempaa. Ruoka ei ole kovin mausteista, mutta siinä on vahva umamin maku. Myös kasvisruokailijalle löytyy paljon vaihtoehtoja, enkä ole missään syönyt niin hyvää tofua, kuin Japanissa. En myöskään tajua, miten pelkkä keitetty riisi voi olla niin hyvää.

Arima Onsen
Kioto

Kioto
Kioto
Kioto
Fushimi Inari-taisha, Kioto
Fushimi Inari-taisha, Kioto
Tokio
Fushimi Inari-taisha, Kioto
Kioto
Kioto
Mitake, Tokio
Mitake, Tokio
Mitake, Tokio
Tokio
Tokio
Ginza, Tokio
Ueno, Tokio
Ueno, Tokio
Asakusa/Taito, Tokio
Daikanayama, Tokio
Tokio
Tokio
Shinjuku, Tokio

Vaikka yritän vähentää lentämistä, olen varma, että Japaniin palaan vielä pidemmäksi aikaa – onneksi sinne pääsee myös junalla. Jo näitä kuvia katsellessa tuli kaipuu takaisin.

Onko teillä paikkoja, joihin haluatte palata yhä uudelleen?

kulttuuri matkat

Rakas suomen kieli

DAACBBF9-0F6A-4584-94CC-1B03F465F192.jpeg

Rakas suomen kieli, pidetäänhän sinusta huolta?

Lokakuussa kuultiin kummia, kun Suomen kielen lautakunta ilmaisi huolensa Suomen kansalliskielten asemasta. Lyhyesti: suomen ja ruotsin asema yhteiskunnassa uhkaa heiketä alati yleistyvän englannin kielen takia.

Lautakunnan puheenjohtaja Jaakko Leino sanoi, että monet käyttävät nykyään etenkin englantia myös silloin, kun se ei olisi tarpeen. Itseäni nauratti viimeksi katumainokset, joissa Stockmannin uudistunutta Herkkua kutsuttiin Suomen ensimmäiseksi Food Marketiksi. Välillä tuntuu, että yritämme pyyhkiä pois suomen kieleen liitettyä takapajuisuutta antamalla asioille englanninkielisiä nimiä. Suomi on nolo maa ja nolo kieli.

4F92BBB9-462F-49FA-A5D9-2C221E8FD2B6.jpeg

Suomen korvaaminen englannilla työpaikoilla ja asiakaspalvelussa johtaa helposti siihen, että uuden kotimaan kieltä ei tarvitse opetella. Silloin kielitaidoton jää helposti edelleen sivuun etenkin poliittisesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta. Kotouttamiseen ja kieltenopetukseen pitäisi suunnata määrärahoja, eikä vain todeta, että ’kyllähän englannillakin pärjää’. Pärjää toki, mutta voi jäädä ulkopuolelle myös sellaisista keskusteluista, joihin haluaisi osallistua.

Oppimistulosten ja lukutaidon heiketessä englannin kielen aseman edistäminen opetuksessakin tuntuu erikoiselta. Jos oppiminen on vaikeaa suomeksi, miten vaikeaa se olisi englanniksi? Pitäisi pohtia, ketä varten tulevaisuuden huippuosaajien englanninkieliset koulutusohjelmat oikein ovat ja miksi.

F4E7A7CE-00B0-4994-A9AF-BFDCF9B7252E.jpeg

Teen töitä englanniksi. Olen pitänyt itseäni hyvänä sanoittamaan fiiliksiäni suomeksi, mutta nykyään huomaan välillä pään lyövän tyhjää, kun yritän löytää suomenkielistä vastinetta englanninkieliselle termille. Se kyrsii! 

Silti, vaikka tekisin koko työurani englanniksi, menisi hyvän aikaa ennen kuin puhuisin kieltä sellaisella äidinkieltään puhuvan varmuudella, jolla puhun suomea. Kieli myös muovaa tapaamme katsoa maailmaa. Siksi kielipolitiikassa ei ole koskaan kyse vain kielestä.

Myös hyvin kansainvälisellä työpaikalla ymmärrys paitsi muista kulttuureista, myös omasta kulttuurista, kielestä ja sen aiheuttamista mahdollisista väärinymmärryksistä on tärkeämpää kuin täydellinen englanti.

Keskimäärin joka toinen viikko yksi maailman yli seitsemästä tuhannesta kielestä katoaa, kun sen viimeinen puhuja kuolee. Yli puolen maailman kielistä on ennustettu katoavan seuraavan sadan vuoden aikana.

Kielten mukana katoaa yksi tapa kuvata inhimillistä kokemusta maailmassa. Samalla myös kulttuurinen monimuotoisuus kapenee, kun englantia äidinkielenään puhuvien ylivoimainen asema kulttuurikentällä voimistuu ja loppukin kulttuuri muotoillaan englanninkielisiä esimerkkejä mukaillen, mutta alkuperäistä huonommin. Vai voiko joku tosissaan esittää suomalaisen artistin, jonka englanninkieliset sanoitukset olisivat suomenkielisiä parempia? Niinpä.

Siispä: ollaan ylpeitä suomen kielestä! On ihan pöljää pitää omaa kieltään junttina. Meillähän on ihan mahtava kieli: ei tarvitse kuin ajatella sanoja löyly, kärpäslätkä tai kalsarikännit, kun alkaa jo naurattaa.

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan