Kohti vastuullisempaa vaatekaappia, osa 2: Parhaat dokumentit
Tykkään älyttömästi katsoa dokumentteja – kauas on tultu niistä ajoista, kun telkkarista tulivat lähinnä jenkkidokkarit, joissa dramaattisesti puhuva juontaja selitti asiat uudestaan jokaisen oletetun mainostauon jälkeen. Dokumentti on formaattina loistava: usein se tarjoaa napakassa paketissa paljon asiaa, johon pystyy keskittymään silloinkin, kun lukeminen tuntuu liian vaivalloiselta. Tai kuten Machines-elokuvan ohjaaja Rahul Jain sanoi Hesarin haastattelussa, ”elokuva on empatiakone”. Kuva vie asiat ihon alle.
Siksi Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -sarjan toisessa osassa listaan vaateteollisuutta käsitteleviä dokumentteja, joihin kannattaa tutustua. Yksi niistä löytyy Netflixistä, yksi valitettavasti joko DVD:llä tai pätkinä netissä, ja yksi on tulossa DocPoint-ensi-iltansa jälkeen elokuvateattereihin vielä tässä kuussa.
Machines. Kuva Pallas Film /IV Films, täältä.
Vuonna 2015 valmistunut The True Cost on monella tapaa varsin perusdokkari, jossa on paljon puhuvia päitä. Mutta siinä on myös todella paljon asiaa (tosin aika perus sellaista) ja, mikä parasta, sen voi katsoa Netflixistä koska tahansa. Tämä taisi olla ensimmäisiä vaateteollisuudesta näkemiäni dokumentteja, ja vaikka se ei varsinaisesti kertonut mitään uutta, se järkyttää silti. Ääneen pääsevät esimerkiksi romahtaneen Rana Plaza -tehtaan työntekijät.
Usein kun puhutaan vaatteista, puhutaan lähinnä ompelijoista. Todellisuudessa vaatteiden valmistusketju alkaa jo paljon aikaisemmin: puuvillapelloilta, kutomoista ja värjäämöistä. Valitettavasti vaatetuotannon ongelmatkin alkavat usein jo siellä, missä puuvilla kasvaa. Tämä dokumentti käsittelee harvemmin otsikoihin nousevaa kangastuotantoa Kiinassa.
Cotton Road ei valitettavasti tietääkseni ole kokonaisuudessaan netissä, mutta jos sitä ei saa käsiinsä, dokumentilla on kattava Vimeo-sivusto, jossa on paljon materiaalia! Vaatetuotannon eettisyyttä ajavalla Eetti ry:llä on muistaakseni elokuvasta joitakin DVD-kappaleita.
Myönnetään – tätä en ole nähnyt, sillä elokuvan näytös DocPointissa myytiin loppuun alta aikayksikön Hesarin kirjoitettua siitä. Dokumenttia on kehuttu kauniiksikin, järkyttävästä aiheesta huolimatta. Tehtaat ovat kuin toisesta maailmasta, ja ihmisiä kohdellaan kuin koneita. Kiinnostavaa tästä tekee myös sen, että Intiassa kuvatun dokumentin ohjaaja on itsekin Intiasta. Oletan, että hän pääsee lähemmäs kuvattaviaan kuin kauhistelemaan tullut länsimaalainen.
Onneksi dokumentti on tulossa Finnkinon teattereihin 24. helmikuuta, eli ensi viikon perjantaina! Koska elokuva on parhaimmillaan silloin, kun siitä voi jälkikäteen jutella kahvin äärellä, kysyn: mentäisiinkö yhdessä?
