Uusi normaali

Sen jälkeen kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi marraskuussa ja vihittiin virkaansa tammikuussa, uutissivujen avaaminen aamuisin on ollut jatkuvaa jännitystä. Joka aamu sitä herää ja miettii, mitä se seuraavaksi keksii. Ensimmäisen kuukauden aikana Trump on tehnyt aika lailla selvää pian kaikesta positiivisesta kehityksestä, joka USA:ssa on tapahtunut. Kuukaudessa!

Trump on vaalikampanjansa alusta asti ollut koomikkojen lempiaihe, tunnetuimpana varmaankin Saturday Night Live -ohjelman Alec Baldwin, jonka esittämästä Donald Trumpista lienee kohta tullut jo yhtä tunnettu kuin itse presidentistä. SNL:llä on Trumpin valinnan jälkeen mennyt kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Trump-huumori tihkuu arvatenkin myös Atlantin yli: Suomessakin on intouduttu imitoimaan Trumpia esimerkiksi Putouksessa ja Noin viikon uutisissa.

baldwin_trump.jpg

Alec Baldwin Trumpina. Kuva täältä.

Poliittinen satiiri on tärkeää. Huumorin keinoin voi paitsi kritisoida valtaapitäviä, myös helpottaa ahdistusta. Nauru sitä paitsi saa asiat menemään ihon alle eri tavalla kuin toteava uutisotsikko. Huumorilla voidaan myös osoittaa sormella ja kyseenalaistaa sellaisia asioita, joiden esille ottaminen muuten olisi vaikeaa tai mahdotonta. Mutta tuoko huumori mukanaan todella mitään muuta kuin hyvät naurut? Onko vaarana, että Trumpista tulee vain hyvä vitsi, ehtymätön huumorisuoni, jota ei tarvitse oikeastaan edes ottaa tosissaan?

Revisionist History -podcastin jaksossa The Satire Paradox toimittaja ja kirjailija Malcom Gladwell esittää vaikean kysymyksen: entä jos hampaaton poliittinen satiiri tekee enemmän hallaa kuin hyvää?

Gladwell käyttää esimerkkinä Tina Feyn Sarah Palin -imitaatiota, joka sekin oli valtavan suosittu edellämainitussa Saturday Night Livessa. Gladwell sanoo, että humoristeilla on usein niin kiire olla hauskoja, että poliittisuudesta tulee sivuseikka. Feyn Palin-imitaatio oli niin absurdi, että siinä sivussa unohtui, miten absurdi hahmo Sarah Palin oikeasti on. 

Kun Trumpista tehdään komediaa, vitsaillaan käsieleistä, ilmeestä, superlatiiveista ja megalomaniasta. Trump todella tekee parodioimisestaan helppoa ja omasta puolestani häntä saa suomia surutta. Katson itsekin sketsejä ja nauran niille, useimmiten siksi, että ne tavoittavat todellisuuden absurdiuden. Mutta onko vaarana, että siinä sivussa unohtuu, mitä Trump todella oikeasti tekee? Että komediaa katsoessa unohtuu, että tämä ei oikeastaan ole vitsi?

Huumori on tärkeää, mutta usein meillä on tapana vähän liioitella sen kykyä muuttaa yhteiskuntaa. Joskus satiirin vaikutus voi olla jopa päinvastainen, sillä huumoria voi aina tulkita monesta kulmasta. Pilkka ei aina osukaan siihen nilkkaan, johon humoristi on sen tarkoittanut. Puhutaan ”satiirin paradoksista”: mikä todella on se viesti, jonka koomikko haluaa välittää? 

Olen itse huomannut, että mitä enemmän luen uutisia Trumpista, sitä turtuneemmaksi tulen hänen sanomisilleen ja politiikalleen. Niistä tulee vähitellen normaaleja, vaikka ne eivät koskaan saisi olla sitä. Huumori saattaa olla osa tätä prosessia. 

Mitä mieltä olette, onko laiskahko poliittinen huumori enemmän hyvästä vai pahasta?

Kommentit (4)
  1. Mielenkiintoinen pointti ja aihe. Oon niin ryvettynyt ainaisissa huumorijutuissani, etten tullut edes ajatelleeksi tällaista näkökulmaa. 

    En usko, että minkäänlainen moraalipaniikki on tässä tarpeen, mutta tämä ajatus kannattaa toki tiedostaa, ettei vaarallisesta ihmisestä tule lopulta koko kansan lemmikki – huvittava ja hassunhauska comic relief -tyyppi, jonka uusimpia kepposia (=poliittista sekoilua) odotetaan innolla. Silti en jotenkin osaa suhtautua yhtään kriittisesti Trumpia tai vastaavia urpoja käsittelevään parodiaan tai satiiriin. Että kaikki tänne vaan! (Tää on varmaan mun sokein piste.)

    Hesarissa oli joku aika sitten vähän tätä aihetta sivuava artikkeli, ehkä luitkin sen? Tajusin sokeuteni jo siinä vaiheessa kun jutussa oli isona kuvana South Parkin Cartman, ja lähdin tekemään heti hätäisiä johtopäätöksiä, että nyt ne syyttävät mun nuoruuden henkireikänä toiminutta tv-sarjaa siitä että Trump on presidentti, voi saatana, tämä ei vetele – pelastetaan satiiri!  

    😀

    1. Hahah, mulla on aina moraalipaniikki! No ei vais, ei liialliseen dramatisointiin oo aihetta, mutta ajattelin, että tällainenki näkökulma voi olla esillä.

      Trump-huumori on kyllä monessa kohtaa ollut varsin tarpeen, ettei vallan vaivu masennukseen, mutta esim. Putouksen Trump-sketsejä katsoessa tuli lähinnä vaan kiusaantunut olo. Miksi meillä on niin kauhea into tehdä semi löysää komiikkaa amerikkalaisesta presidentistä, kun ei aina oikein osata kritisoida omiakaan? Missä sketsit esim. Jussi Halla-Ahosta?

      Mulla on joku etäinen mielikuva, että varmaan luin ton Hesarin jutun! Mulla on iso aukko sivisytksessä, kun en oo koskaan kattonu South Parkia 😀 

      1. Putouksesta tulee aina kiusaantunut olo 😀

        Joo totta, ei oo Halla-Ahoa ja kumppaneita ihan kauheasti näkynyt. Timo Soini on kyllä ollut ihan hyvin esillä, joskin monet jutut tuntuvat harmillisesti jäävän vaan lähinnä hänen habituksellaan retosteluksi. 

        Omista saisi vääntää kyllä paljon enemmän. Eipä siinä, nauroin kyllä silti esim. viime viikolla netissä pyörineelle Noin viikon uutisten Finland Second -videolle.

        1. Se oli kyllä kieltämättä ihan sairaan hauska! 😀  

          ”You can call her a feminist Canth – and she won’t even mind!”

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *