Marraskuusta selviäminen vaatii juuri oikeassa suhteessa viihdettä, uusia ajatuksia ja kulttuurimeininkiä. Siksi ajattelin jakaa parhaita juttuja, joita syksyn mittaan on tarttunut mukaan! 

1. Uusi Muusa

Yksi suosikkibloggaajistani, Eeva Kolu, ja Trendissäkin vaikuttava Jenna Kämäräinen julkaisivat juuri Uusi Muusa -saittinsa, ja tiesin melkein klikkaamattakin tykkääväni heti. Näillä mimmeillä on taito kirjoittaa kevyistä asioista syvällisesti ja syvällisistä kevyesti. Esimerkiksi tämä juttu häpeästä tuli juuri oikeaan osoitteeseen juuri oikeaan aikaan. Hyvä tyypit!!

2. Frank Ocean – Blonde

Frank Oceanin toinen levy julkaistiin viimeinkin lok… ei vaan elokuussa (!), ja siitä lähtien on pitänyt sanoa siitä jotakin.

Kun levyä odotetaan fanaattisesti vuosikausia, ei oikein jaksa enää edes uskoa siihen, että se lopulta ilmestyy. Ja jos levy sittenkin odotuksista huolimatta julkaistaan, se ei ainakaan voi olla hyvä. Leikin usein ajatusleikkiä, jossa kuvittelin olevani Frank Ocean, nuori lupaus, jonka ensimmäinen levy soi kaikkialla vuonna 2012. Minkälaiset paineet sellainen synnyttää?

Mutta Frank Ocean teki kaikista paineista huolimatta levyn, joka ylitti kaikki odotukset. Blonde ei ehkä ole yhtä helposti lähestyttävä kuin debyytti, mutta se paranee joka kuuntelukerralla. Tänä syksynä en ole halunnut kuunnella juuri muuta, paitsi podcasteja (ks. 3).

3. Malcolm Gladwellin Revisionist History -podcast

Sivusin viime postauksessa Malcolm Gladwellin podcast-sarjaa Revisionist History. Jostain syystä heräsin koko podcast-huumaan tukevasti muutaman vuoden myöhässä (ai mikä Serial?), mutta nyt en haluaisi muuta kuunnellakaan. Gladwellin älyttömän selkeällä ja rauhoittavalla äänellä kertomat, todella hyvin toimitetut ja rakennetut podcastit pureutuvat aiheisiin, jotka historiankirjoituksessa on tavattu unohtaa. Ja Gladwell on muutenkin ihan paras.

Vaikka kaikkea aikaa ei elämässä tarvitse käyttää tehokkaasti, ajatuksia herättävällä podcastilla aloitettu aamuinen työmatka tuntuu asteen verran palkitsevammalta. Sitä alkaa toivoa, että ennen niin puuduttavalta tuntunut ratikkamatka tai juoksulenkki kestäisi vielä hetken. Ehtisi kuunnella jakson loppuun.

4. Yayoi Kusama HAM:ssa

Instagram-feedissäni varmaan joka toinen kuva on ollut pari viikkoa sitten avatusta Yayoi Kusaman näyttelystä. Ei mikään ihme, Kusaman taide on kuin luotu instagram-aikaan: se on visuaalista ja osallistavaa. Kuvattavat pääsevät usein osaksi teosta. Maalauksissa on jotain hypnoottista, kangasfallokset lähinnä naurattavat. Siistiä muutenkin, että HAM on selvästi ottanut aika kunnianhimoisen linjan heti uuden avaamisensa jälkeen! Helsingissä ei todellakaan ole muutenkaan tarvinnut viime aikoina jäädä haikailemaan hyvien näyttelyiden perään.

Kusaman taidetta käsitellään usein suhteessa taiteilijan harhoihin. Veera Jussila käsitteli aihetta tosi hyvin Ylioppilaslehdessä, kannattaa tsekata, jos haluaa viritellä näyttelyseuran kanssa keskustelua taiteen ja sairauden suhteesta. Tai sitten voi vaan nauttia näyttelystä.

5. We Jazz 2016

Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun aloin käydä katsomassa jazzia livenä. Ajattelin, että jazzia kuuntelevat vain poolopaitaintellektuellit, enkä itse tiennyt jazzista juuri mitään. Mutta onneksi tajusin jättää hölmön häpeilemisen! Joulukuun 4.-12. päivä Helsingissä järjestetään jälleen We Jazz -festari, ja tänä vuonna en aio jättää väliin. 

Suositellaan nautittavaksi myös hyvää ruokaa: kiireessä pitää yrittää muistuttaa itselleen, että se kuiva, hätäinen voileipä keittiössä seisten hotkittuna ei todellakaan edesauta marraskuumasennuksen selättämistä.

Mitä te vinkkaisitte marraskuulle?