5 x kulttuurivinkki marraskuun selättämiseen

Marraskuusta selviäminen vaatii juuri oikeassa suhteessa viihdettä, uusia ajatuksia ja kulttuurimeininkiä. Siksi ajattelin jakaa parhaita juttuja, joita syksyn mittaan on tarttunut mukaan! 

image.jpeg

1. Uusi Muusa

Yksi suosikkibloggaajistani, Eeva Kolu, ja Trendissäkin vaikuttava Jenna Kämäräinen julkaisivat juuri Uusi Muusa -saittinsa, ja tiesin melkein klikkaamattakin tykkääväni heti. Näillä mimmeillä on taito kirjoittaa kevyistä asioista syvällisesti ja syvällisistä kevyesti. Esimerkiksi tämä juttu häpeästä tuli juuri oikeaan osoitteeseen juuri oikeaan aikaan. Hyvä tyypit!!

2. Frank Ocean – Blonde

Frank Oceanin toinen levy julkaistiin viimeinkin lok… ei vaan elokuussa (!), ja siitä lähtien on pitänyt sanoa siitä jotakin.

Kun levyä odotetaan fanaattisesti vuosikausia, ei oikein jaksa enää edes uskoa siihen, että se lopulta ilmestyy. Ja jos levy sittenkin odotuksista huolimatta julkaistaan, se ei ainakaan voi olla hyvä. Leikin usein ajatusleikkiä, jossa kuvittelin olevani Frank Ocean, nuori lupaus, jonka ensimmäinen levy soi kaikkialla vuonna 2012. Minkälaiset paineet sellainen synnyttää?

Mutta Frank Ocean teki kaikista paineista huolimatta levyn, joka ylitti kaikki odotukset. Blonde ei ehkä ole yhtä helposti lähestyttävä kuin debyytti, mutta se paranee joka kuuntelukerralla. Tänä syksynä en ole halunnut kuunnella juuri muuta, paitsi podcasteja (ks. 3).

3. Malcolm Gladwellin Revisionist History -podcast

Sivusin viime postauksessa Malcolm Gladwellin podcast-sarjaa Revisionist History. Jostain syystä heräsin koko podcast-huumaan tukevasti muutaman vuoden myöhässä (ai mikä Serial?), mutta nyt en haluaisi muuta kuunnellakaan. Gladwellin älyttömän selkeällä ja rauhoittavalla äänellä kertomat, todella hyvin toimitetut ja rakennetut podcastit pureutuvat aiheisiin, jotka historiankirjoituksessa on tavattu unohtaa. Ja Gladwell on muutenkin ihan paras.

Vaikka kaikkea aikaa ei elämässä tarvitse käyttää tehokkaasti, ajatuksia herättävällä podcastilla aloitettu aamuinen työmatka tuntuu asteen verran palkitsevammalta. Sitä alkaa toivoa, että ennen niin puuduttavalta tuntunut ratikkamatka tai juoksulenkki kestäisi vielä hetken. Ehtisi kuunnella jakson loppuun.

4. Yayoi Kusama HAM:ssa

Instagram-feedissäni varmaan joka toinen kuva on ollut pari viikkoa sitten avatusta Yayoi Kusaman näyttelystä. Ei mikään ihme, Kusaman taide on kuin luotu instagram-aikaan: se on visuaalista ja osallistavaa. Kuvattavat pääsevät usein osaksi teosta. Maalauksissa on jotain hypnoottista, kangasfallokset lähinnä naurattavat. Siistiä muutenkin, että HAM on selvästi ottanut aika kunnianhimoisen linjan heti uuden avaamisensa jälkeen! Helsingissä ei todellakaan ole muutenkaan tarvinnut viime aikoina jäädä haikailemaan hyvien näyttelyiden perään.

Kusaman taidetta käsitellään usein suhteessa taiteilijan harhoihin. Veera Jussila käsitteli aihetta tosi hyvin Ylioppilaslehdessä, kannattaa tsekata, jos haluaa viritellä näyttelyseuran kanssa keskustelua taiteen ja sairauden suhteesta. Tai sitten voi vaan nauttia näyttelystä.

5. We Jazz 2016

Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun aloin käydä katsomassa jazzia livenä. Ajattelin, että jazzia kuuntelevat vain poolopaitaintellektuellit, enkä itse tiennyt jazzista juuri mitään. Mutta onneksi tajusin jättää hölmön häpeilemisen! Joulukuun 4.-12. päivä Helsingissä järjestetään jälleen We Jazz -festari, ja tänä vuonna en aio jättää väliin. 

 

Suositellaan nautittavaksi myös hyvää ruokaa: kiireessä pitää yrittää muistuttaa itselleen, että se kuiva, hätäinen voileipä keittiössä seisten hotkittuna ei todellakaan edesauta marraskuumasennuksen selättämistä.

Mitä te vinkkaisitte marraskuulle?

Kulttuuri Suosittelen

Entä jos ovi sulkeutuukin perässä?

”Yksi kerta ei riitä. Ei kannata olla naama ruvella lasikaton rikkomisesta, jos muita ei tule perässä.”

Jäin miettimään tätä presidentti Tarja Halosen lausahdusta Ylen haastattelusta, jossa presidentti kertoi uransa aikana kohtaamastaan seksismistä ja Hillary Clintoniin kohdistuvista paineista. 

Vaalikamppailu Yhdysvalloissa sen kun kiihtyy, kun vaaleihin on pian aikaa vain viikko, ja toivon todella, että pian Yhdysvaltojen presidentiksi nousee ensimmäistä kertaa nainen. Monta kertaa on tehnyt mieli kirjoittaa koko kampanjan älyttömästä seksismistä, mutta sittenkään en ole osannut sanoa oikein mitään. On tuntunut käsittämättömältä, käsittämättömältä, että naisten ahdistelulla kehuskellut ja kaikkia mahdollisia vähemmistöjä loukannut presidenttiehdokas voi edes jatkaa.

Miten on mahdollista, että vuonna 2016 joudun kuuntelemaan, kun joku ei tunnu suhtautuvan naisiin edes ihmisinä? 

Tällaista politiikka, tai kehitys, on. Ensin otetaan harppauksia eteenpäin, kun jo kohta joku laittaa kapuloita rattaisiin. Hillary Clinton ei todellakaan ole päässyt helpolla, mutta ei ole moni muukaan vaikutusvaltaiseen asemaan noussut nainen. Lokaa niskaansa saa aina, kun on politiikassa, mutta naisena hiljentämisen ja mitätöinnin tavat kohdistuvat kaiken muun lisäksi vielä persoonaan, ulkonäköön ja kykyyn huolehtia perheestä. Naisen jaksamisesta huolehditaan. Nainen ei koskaan ole tarpeeksi mitään, ainakaan vielä.

flips.jpg

Vaikka en esimerkiksi Elina Lepomäen kanssa ole poliittisesti samoilla linjoilla, hänen luonnehtimisensa kylmäksi Kokoomuksen puheenjohtajakamppailussa oli taas osoitus siitä, miten erilaisia kriteerejä naisille politiikassa asetetaan. 

Kokoomus on muuten ainoa puolue Perussuomalaisten ohella, jonka johdossa ei koskaan ole ollut naista.

Usein ajattelemme, että kun yksi pioneeri nousee alustalle, ovi on ja pysyy auki seuraaville. Kuitenkin kovin usein käy niin, että kun yksi onnistuu, on seuraavien vielä vaikeampaa onnistua. Onnistujaa voidaan käyttää oikeuttamaan epäreilu kohtelu, sillä se on ikään kuin todiste sallivasta ympäristöstä, jossa kuka tahansa voi menestyä. Kun uskomme tekevämme hyvää, hellymme oikeuttamaan vähän löyhemmän moraalin jossain muualla. Homofobisen tai rasistisen kommentin voi aina kuitata sillä, että on homo- tai maahanmuuttajaystäviä. Tasa-arvo on saavutettu, kun presidenttinä on nainen. Havainnollistava esimerkki:

Marie Curie voitti Nobelin fysiikasta vuonna 1903. Hänen jälkeensä fysiikan Nobelin on saanut vain yksi nainen, Maria Goeppert Mayer, vuonna 1963. Nobelit jaetaan vuosittain. Vuoden 1903 jälkeen fysiikan Nobel on siis jaettu 112 vuonna vain miehille.

Tämä tietysti on vain yksi esimerkki, eivätkä asiat aina mene näin. Joskus ovi aukeaa, eikä sitä enää sen jälkeen saada kiinni. Harvassa kuitenkin taitavat olla ne maat, joissa naispresidenttiä on seurannut toinen nainen. Erityisen irvokas tilanne on, jos vastakkain ovat nainen ja naisia vihaava mies, kuten esimerkiksi Australian entinen pääministeri Julia Gillard ja häntä pääministerinä seurannut Tony Abbott. Tai Donald Trump ja Hillary Clinton.

Ovi saattaa olla raollaan, mutta sen täytyy olla apposen auki, jotta voidaan puhua tasa-arvosta. Yksittäisellä onnistumisella voi olla valtava merkitys, mutta loisteesta ei pidä sokaistua.

Aiheesta kannattaa kuunnella Malcolm Gladwellin Revisionist History -podcast-sarjan jakso The Lady Vanishes. Muutenkin ihan mahtavia jaksoja, joista lisää piakkoin!

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta