Feministinen muotimanifesti

Täällä Lilyssäkin on viime aikoina puhuttu pukeutumisnormeista ja tyylistä ainakin täällä ja täällä

Vaikka olenkin sitä mieltä, että Suomessa osataan kyllä pukeutua tosi omaperäisestikin, pukeutuminen on yksi niistä kulttuurin osa-alueista, joissa helposti jämähdämme toistamaan niitä vanhoja käyttäytymismalleja. Suomalaisessa, farkkujen kansoittamassa katukuvassa se ei ehkä ole kovin ilmiselvää, mutta naistenlehtien pukeutumisohjeissa on vielä kaikuja perinteisistä arvoista. On tullut aika pyyhkiä pölyt vanhoista ajatusmalleista, ja ryhtyä vaatevallankumoukseen!

image1.JPG

1. Unohda pölyttyneet sukupuoliroolit. Etkö pidä korkokengistä? Ei haittaa, ei sinun tarvitsekaan. 2010-luvulla ei enää tarvitse pukeutua esittääkseen sukupuoltaan, joten unohda ohjeet ”naisellisista yksityiskohdista”, jos ne eivät tunnu omilta. Jos taas koet kynähameet ja korkeat korot omiksesi, nauti niistä täysillä. Kenelläkään ei ole oikeutta arvottaa tai arvostella sinua pukeutumisesi perusteella.

2. Unohda ohjeet iällesi sopivasta pukeutumisesta. Ei ole mitään universaalia lakia, jonka mukaan pukeutumisen pitäisi muuttua tylsäksi tai vaatimattomaksi tietyn iän jälkeen. Kun oman tyylinsä löytää, sitä kannattaa vaalia. Kapinalla ei ole ikää.

3. Unohda ohjeet vartalotyypillesi sopivasta pukeutumisesta. Tyylivinkeissä kehotetaan vuodesta toiseen määrittelemään oma vartalotyyppi ja sen jälkeen välttämään tiettyjä kuoseja, malleja tai värejä. Pfft, sanon minä! Vaatteiden ensisijainen tarkoitus on (lämmittää ja) miellyttää sinua itseäsi, ei huijata kapeampaa vyötäröä. Pue siis päälle ihan niin paljon tai vähän kuin haluat. 

3. Unohda luutuneet käsitykset hyvästä mausta. Vuodesta toiseen lehtien ohjeissa esiintyvät samat vaatteet. Raitapaidat, kauluspaidat, siniset farkut. On kuitenkin armottoman tylsää, jos kaikki hyvän maun nimissä pukeutuvat ihan samalla tavalla! Jos omaan tyyliisi eivät bleiserit istu, ei haittaa. Luottovaatteet voivat olla jotain ihan muuta, kuin (kuluneita) klassikoita. Säännöt kun on muutenkin tehty rikottaviksi – myös nämä säännöt.

4. Kieltäydy kuluttamasta vaatteita, joiden valmistus rikkoo ihmisten ja eläinten oikeuksia. Feminismi asettaa kyseenalaiseksi kaiken, joka sortaa heikompaa. Monet länsimaiset, kalliitkin merkit valmistavat tuotteitaan tavoilla, jotka vaarantavat työntekijöiden ihmisoikeuksien toteutumisen. Kieltäydy siis ostamasta vaatteita, joiden valmistus tapahtuu kyseenalaisissa oloissa. Parhaat vaatteet on tehty myös luontoa ja eläimiä kunnioittaen.

image2.JPG

Vakuutan, että näitä ohjeita noudattamalla pukeutumisesta tulee paitsi kestävämpää ja tasa-arvoisempaa, myös todella paljon hauskempaa ja stressittömämpää! Pukeutumiskriisit ja epämiellyttävät vaatteet, niin 2015.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Höpsöä

Yksin jääneet

Sunnuntaina Hesarissa kirjoitettiin maakuntien yksinäisistä miehistä. Jokin jutussa kaihersi mieltäni: se, että yksin jääminen on nimen omaan matalasti koulutettujen miesten ongelma.

Rakkadesta puhutaan usein, kuin se näkisi ihmiset sellaisena kuin he ovat, irrallaan sosiaalisesta ympäristöstä. Todellisuudessa usein kumppani on samasta kulttuuripiiristä, yhteiskuntaluokasta ja yhtä koulutettu – eikä se tietenkään tee välittämisestä tekopyhää tai vähemmän aitoa ja tärkeää. Ihmisillä nyt on yleensä tapana viihtyä samanhenkisten ihmisten kanssa. Viihdyn itsekin parhaiten ihmisten kanssa, joiden kanssa voin puhua vaikka filosofiasta, rapista tai feminismistä ilman, että se tuntuu toisen pakottamiselta. Rakastuminen on tietysti kauhean paljon muutakin kuin yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai samanlainen arvomaailma, mutta on niillä kyllä merkitystä. On kivaa, jos tuntee tulevansa ymmärretyksi ja arvostetuksi. Toisaalta, monesti käy niinkin, että kemiat eivät kohtaakaan, vaikka muuten olisikin kovin samanhenkinen. Mystistä hommaa.

Näyttökuva 2016-05-16 kello 16.35.53.jpg

Parisuhteessa voi vääntää mielummin vaikka siitä, mitä biisejä tulee bilesoittolistaan.

Toki pidän mahdottoman mittaisia vaatimuslistoja ja ennakkoasenteita hölmöinä tapoina suhtautua kumppanin etsimiseen, tai elämään yleensä. Olen monta kertaa jutellut kavereiden kanssa siitä, tarvitseeko rakastumista varten toisen olla ”oikeanlainen”, siis samanlainen. Erot rikastuttavat, jotkut sanovat, ne ovat kiinnostavia. Erilaisuus myös tuo lisää omaan elämään: oppii katsomaan asioita uudesta näkökulmasta, laajentamaan maailmankuvaansa. Näennäisen samanmielisyyden alle voi kätkeytyä kytevä konflikti, eikä samanlainen karkki-, musiikki- ja kirjamaku lohduta, jos muut asiat ovat huonosti. Oikeasti tärkeät asiat, luottamus, kunnioitus ja ystävyys, eivät katso koulutusta, luokkaa tai muutakaan. 

On hienoa, että nykyään perheetön voi olla myös omasta tahdostaan ja avoimesti onnellinen yksinkin. Enää ei yksiselitteisesti oleteta, että perhe on jokaisen elämän päämäärä. Mielestäni on kuitenkin oltava lupa puhua siitä, että joskus yksinolo tekee kipeää. 

Hesarin juttu unohtaa yhden tärkeän pointin: yksin jääminen on myös monen, monen koulutetun kaupunkilaisnaisen ongelma, ja se on heille varmasti yhtä kipeä asia. Sukupuolittuneet työpaikat, koulutusmarkkinat ja naisvaltaisten alojen keskittyminen kaupunkiin, naisten haluttomuus jäädä kotiin, (ainakin haastateltujen) miesten kyvyttömyys tehdä kompromisseja tai keskustella tunteista rakentavasti tulevat nyt ainakin ensimmäisenä mieleen. Naisten tehtävä ei ole jäädä elämään miesten ehdoilla. Heidän tehtävänsä ole toimia alkoholismilta ja velkaantumiselta pelastavina enkeleinä, eikä heistä moni selvästikään ole niin tehnyt. Ilman kumppania jääneet koulutetut kaupunkilaisnaiset ja maalla viihtyvät peruskoulun käyneet miehet vain ovat mahdottoman kaukana toisistaan (ei sillä, että kaikki edes haluaisivat olla miehen kanssa). 

Mitä mieltä te olette: pitääkö kumppanin olla mahdollisimman samanlainen, vai mahdollisimman erilainen? 

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta