Nainen ei ole naiselle susi

Jos jonkun sanonnan toivoisin maailmasta katoavan (monen muun ohella), se on ”nainen on naiselle susi”.

Aina silloin tällöin törmää keskusteluihin, joissa muistutetaan, että naiset ovat toisilleen erityisen inhottavia. Kärjistäen keskustelujen perusteella naiset vaikuttaisivat olevan selkään puukottavia ämmiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin puhua muista, tutuista ja tuntemattomista, naisista pahaa. Naiset eivät kykene yhteistyöhön ja naisten miehiä huonompi menestys eri aloilla laitetaan keskinäisen avunannon puutteen piikkiin. 

lifteachotherup_libbyvanderploeg.gif

 

Liddy Vanderploegin mahtava gif täältä.

Tällaisista stereotypioista olisi syytä päästä eroon. Pahimmillaan ne ruokkivat mielikuvaa siitä, että naiset eivät ole luotettavia ystäviä tai työntekijöitä, tai naisten koko elämä pyörii miesten huomiosta kilpailemisen ympärillä. Ihan niin kuin tällä pallolla ei olisi tärkeämpääkin tekemistä! Olen tullut ajatelleeksi asiaa taas, kun olen kirjoittanut vapaa-ajallani juttua naisista DJ-skenessä. Olen törmännyt huikeisiin, todella ystävällisiin tyyppeihin, joita yhdistää yksi asia: halu toimia esikuvina, mentoreina ja auttavina käsinä muille naisille, jotka haluavat menestyä musiikkimaailmassa – ei ole puhettakaan siitä, että muiden auttaminen ja menestys olisi itseltä pois. Ystävällisiä, ihania ja henkistä tukea tarjoavia naisia on Lilykin pullollaan.

Olen elämäni ajan saanut todella paljon tukea naisilta, jotka ovat uskoneet, että pystyn mihin tahansa silloinkin, kun usko omaan tekemiseen ja osaamiseen on ollut heikoilla. Saanut kehuja, palautetta ja sparrausta. Eihän siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä; siitähän ystävyydessä ja solidaarisuudessa on kyse. Siksi on hämmentävää tavata naisia, jotka sanovat, etteivät koskaan ole tulleet toimeen muiden naisten kanssa – ikään kuin he eivät itse olisi esimerkkejä siitä, että meitä on moneen junaan sukupuolesta riippumatta. Puhumattakaan sitten miehistä, jotka kokevat, ettei naisia ”voi ymmärtää” tai heidän kanssaan olla ystäviä. Mikäli kokee ystävyyssuhteiden olevan riippuvaisia kanssaihmisen sukupuolesta, olisi mielestäni syytä katsoa peiliin ja pohtia, mistä niin negatiivinen mielikuva johtuu.

Ikäviä, kateellisia tai omaa epävarmuuttaan muiden arvosteluun hukuttavia ihmisiä on joka puolella, eikä sillä ole tekemistä iän tai sukupuolen kanssa. Ikävä ihminen on ikävä ihminen. Mikään maaginen yhteys ei automaattisesti sido miehiäkään. Siispä: naisten välinen solidaarisuus ansaitsee tulla tunnustetuksi! Se on tasa-arvon edistämisen kannalta tärkeämpää, kuin ehkä ajattelemmekaan.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä

Lepää rauhassa, muoti

”Muoti on kuollut!” julisti Image-lehti alkuvuodesta. Oli jo aikakin, ajattelin.

***

Esteetikkona pidän kauniista vaatteista, mutta pakko se on myöntää: maailma hukkuu tavaraan. Vaateteollisuus puskee lisää huonolaatuista kamaa maailmaan, jossa on tarpeeksi vaatteita pukemaan kokonaisia sukupolvia. Kuuden malliston sykli tuntuu naurettavalta, kun todellisuudessa talvitakin tuskin ehtii tunkea kaapin perälle kun on jo vaihdettava sandaaleihin. Trendiennustaja Li Edelkroot totesi saman jo aiemmin: muoti sellaisena, kuin sen tunnemme, on vain huono parodia siitä, mitä se on joskus ollut. 

image.jpeg

Monessa mielessä muoti ei mielestäni kuitenkaan ole kuollut, tai ainakaan hetkellisten vaikutelmien ja brändien merkitys ei ole katoamassa minnekään. Elämämme on jatkuvasti yhä enemmän visuaalista ja informaatiotulvassa ensivaikutelmilla on jatkuvasti enemmän merkitystä – somessa aikaa vaikutuksen tekemiseen ei ole loputtomasti. Muotimaailma on demokratisoitunut siinä mielessä, että suunnittelijoina on yhä enemmän julkisuudesta muuten tuttuja nimiä ja eturivissä istuvat henkilöbrändäyksessä onnistuneita bloggaajia. Muodin aallonharjaa vähintäänkin imitoiva pukeutuminen on yhä useampien saatavilla, kun trendit siirtyvät lähes muuttumattomina catwalkilta rekille. H&M iski jäkkipottiin tuomalla designer-yhteistyömallistot massatuotantoon; turhaan sitä maksaa laadusta ja kestävästä suunnittelusta, kun voi ostaa mielikuvia. Pukeutuminen on jatkuvasti halvempaa, mutta millä hinnalla? Ulkoistammeko halpuuttamisen (krhm hieno uudissana käyttöön) seuraukset vain jonnekin muualle – kehitysmaiden luonnolle, huonoissa oloissa työskenteleville tekijöille? Rahtaamalla lahjoitusvaatteita Afrikkaan?

Muoti taidemuotona tai eksklusiivisena ilmiönä ehkä on kriisissä, mutta yhä kestämättömämmälle kuluttamiselle ei vielä ole näkyvissä loppua. Zaran omistaja Inditex sekä H&M tahkovat ennätystuloksia. Tänäkin vuonna H&M aikoo avata jälleen lähes 500 uutta myymälää. Provosoin vähän: turkisten käyttämisen epäeettisyys on monelle jo itsestäänselvyys, mutta vaatteita valmistavien ihmisoikeuksien toteutuminen ei. Yhä nopeutuva muodin sykli ei ennusta parannusta asiaan kovin pian. Paine kuluttajapuolelta onneksi on pikku hiljaa kasvanut, mutta toisaalta, hyvää tulosta tekee ilman erityistä lisäpanostustakaan. Suomessa on aina itketty sitä, ettei meillä ole omia ketjuliikemenestyksiä, kuten Ruotsilla. Olen eri mieltä: se, että Suomi ei ole profiloitunut halvan ketjumuodin edelläkävijänä (mikä tosin on enemmän sattumaa kuin hyvää tahtoa), voi olla tulevaisuudessa jopa hyväksi. 

***

Muoti saisikin kuolla pois. On paljon kiinnostavampaa, kun pakonomaiselta trendien seuraamiselta vapautuu aikaa itseilmaisuun. Ja kuten tammikuussa kirjoitin Pariisista, siinä Suomessa ollaan todella hyviä! Olen ottanut ilon irti siitä, että Suomessa voi oikeasti pukeutua ihan miten vaan – käyttänyt glitterhousuja, hassuja kenkiä, mummin vanhoja takkeja. Siispä, hyvästi muoti. Sinua emme jää kaipaamaan.

Muoti Ajattelin tänään Trendit