Poikkeuksellinen perjantai
Tuntuu, että haluan kirjoittaa tästä, koska asia vaivaa sen verran. Sosiaalisessa mediassa on käyty tänään paljon keskustelua tämänpäiväisestä mielenilmauksesta. Osallistuin itse, sillä koen, että joku roti tässä hommassa on oltava. Olen itse tällä hetkellä matalapalkkaisessa osa-aikatyössä, mutta luultavasti en tule tällaisia töitä tekemään tulevaisuudessa: olen luultavasti niitä pätkä-, freelance- ja muita töitä tekeviä joiden huomioimatta jättämisestä ay-liikettä on niin paljon parjattu. Tai sitten yksityisyrittäjä, ei sekään olisi huonolta kuulostava vaihtoehto.
(Koen vieraaksi sen joidenkin jakaman ajatuksen, että tässä yhteiskunnassa kuuluisi puolustaa vain omia oikeuksia. Äänestää vain omaa etua ajavia puolueita, jättää menemättä mielenosoitukseen, vaikka puolustaisikin sen tavoitteita, koska se ei ”kosketa henkilökohtaisesti”. Mielestäni pitää äänestää juuri niiden ihmisten etua ajatellen, joilla on kaikkein vähiten).
Suomessa on pelattu yritysten pussiin jo pitkään: alennettiin muun muassa yhteisöveroa 800 miljoonalla ja luvattiin, että se luo työtä. Sillä 800 miljoonalla olisi katettu muuten esimerkiksi opetuksesta karsitut rahat seuraavaksi viideksi vuodeksi. Sen sijaan yrityksissä osinkoja maksettiin enemmän, rahoja katosi veroparatiiseihin ja yt:t jatkuu. Nyt ollaan taas palkansaajien pusseilla, vaikka Suomessa ei edes ole Saksaan tai Ruotsiin verrattuna korkeat palkat. Yritysten ensisijainen tarkoitus ei ole tarjota töitä, vaan tuottaa voittoa (yleistäen nyt ainakin suuriin kv-yrityksiin, joilla tuskin on mitään ideologista paloa siellä taustalla, ainakin jos yritysten ”aggressiivista verosuunnittelua” tutkii). Eivät ne edellisetkään yrittämisen hinnanlaskutkaan vaikuttaneet kuin päinvastaisesti, vaikka muuta luvattiin. Tyhjät puheet verosuunnittelun kitkemisestä (tiesitkö muuten, että koko EU:n sairaanhoidon rahoittaisi niillä kierretyillä veroilla?) ovat vain puhetta.
En ole konservatiivinen, pidän uudistusmielisyyttä aina positiivisena. Ay-liikekään ei selvästikään jollain tasolla ole onnistunut pysymään mukana kehityksessä, jossa yhä useampi työntekijä on osa-aikainen, vuokratyöläinen, freelancer tai itsensä työllistävä. Tai kokonaan ilman töitä, kyllä heidänkin puoliaan on pidettävä . En tiedä aiheesta tarpeeksi, että osaisin sanoa siitä sen enempää. Myös yksityisen sektorin työ, yrittäminen, on tärkeää ja siitä on syytäkin tehdä mahdollisimman helppoa esimerkiksi karsimalla paperityötä – en yhtään epäilisi, etteikö yrittäminen olisi Suomessakin houkuttelevampaa, jos se ei tuntuisi olevan niin kamalan hankalaa.Virossa yrityksen saa pystyyn hetkessä. Palkkaa suurempi menoerä työnantajalle ovat kaikki palkan päälle kertyvät kulut. Millään tästä ei ole mitään tekemistä palkkojen kanssa, kaikkein vähiten sairaanhoitajien palkkojen (jotenkin kummassa nekin ovat Ruotsissa korkeammat). Lakkoon osallistujien leimaaminen laiskoiksi ja ahneiksi Facebookissa on mielestäni ajattelematonta. Ei tässä kukaan ole yksityisyrittäjää sorsimassa.
Rautatieasemalla oli valtavasti ihmisiä, tunsin kerrankin tässä muutaman viikon negatiivisten uutisten vyörytyksessä vähän jotain sellaista yhdessä tekemisen intoa.
Siksi olin tänään Rautatieasemalla. Koska uskon, että työntekijät eivät ole yritykselle taakka, vaan resurssi. Ja uskon siihen, että hyvin palkatut, hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät myös ovat yritykselleen enemmän hyödyksi. Ja ennen kaikkea siksi, että elintärkeästä, usein jo nyt mahdottoman matalasti palkatusta vuorotyöstä on yksinkertaisesti saatava riittävä korvaus.