Poikkeuksellinen perjantai
Tuntuu, että haluan kirjoittaa tästä, koska asia vaivaa sen verran. Sosiaalisessa mediassa on käyty tänään paljon keskustelua tämänpäiväisestä mielenilmauksesta. Osallistuin itse, sillä koen, että joku roti tässä hommassa on oltava. Olen itse tällä hetkellä matalapalkkaisessa osa-aikatyössä, mutta luultavasti en tule tällaisia töitä tekemään tulevaisuudessa: olen luultavasti niitä pätkä-, freelance- ja muita töitä tekeviä joiden huomioimatta jättämisestä ay-liikettä on niin paljon parjattu. Tai sitten yksityisyrittäjä, ei sekään olisi huonolta kuulostava vaihtoehto.
(Koen vieraaksi sen joidenkin jakaman ajatuksen, että tässä yhteiskunnassa kuuluisi puolustaa vain omia oikeuksia. Äänestää vain omaa etua ajavia puolueita, jättää menemättä mielenosoitukseen, vaikka puolustaisikin sen tavoitteita, koska se ei ”kosketa henkilökohtaisesti”. Mielestäni pitää äänestää juuri niiden ihmisten etua ajatellen, joilla on kaikkein vähiten).
Suomessa on pelattu yritysten pussiin jo pitkään: alennettiin muun muassa yhteisöveroa 800 miljoonalla ja luvattiin, että se luo työtä. Sillä 800 miljoonalla olisi katettu muuten esimerkiksi opetuksesta karsitut rahat seuraavaksi viideksi vuodeksi. Sen sijaan yrityksissä osinkoja maksettiin enemmän, rahoja katosi veroparatiiseihin ja yt:t jatkuu. Nyt ollaan taas palkansaajien pusseilla, vaikka Suomessa ei edes ole Saksaan tai Ruotsiin verrattuna korkeat palkat. Yritysten ensisijainen tarkoitus ei ole tarjota töitä, vaan tuottaa voittoa (yleistäen nyt ainakin suuriin kv-yrityksiin, joilla tuskin on mitään ideologista paloa siellä taustalla, ainakin jos yritysten ”aggressiivista verosuunnittelua” tutkii). Eivät ne edellisetkään yrittämisen hinnanlaskutkaan vaikuttaneet kuin päinvastaisesti, vaikka muuta luvattiin. Tyhjät puheet verosuunnittelun kitkemisestä (tiesitkö muuten, että koko EU:n sairaanhoidon rahoittaisi niillä kierretyillä veroilla?) ovat vain puhetta.
En ole konservatiivinen, pidän uudistusmielisyyttä aina positiivisena. Ay-liikekään ei selvästikään jollain tasolla ole onnistunut pysymään mukana kehityksessä, jossa yhä useampi työntekijä on osa-aikainen, vuokratyöläinen, freelancer tai itsensä työllistävä. Tai kokonaan ilman töitä, kyllä heidänkin puoliaan on pidettävä . En tiedä aiheesta tarpeeksi, että osaisin sanoa siitä sen enempää. Myös yksityisen sektorin työ, yrittäminen, on tärkeää ja siitä on syytäkin tehdä mahdollisimman helppoa esimerkiksi karsimalla paperityötä – en yhtään epäilisi, etteikö yrittäminen olisi Suomessakin houkuttelevampaa, jos se ei tuntuisi olevan niin kamalan hankalaa.Virossa yrityksen saa pystyyn hetkessä. Palkkaa suurempi menoerä työnantajalle ovat kaikki palkan päälle kertyvät kulut. Millään tästä ei ole mitään tekemistä palkkojen kanssa, kaikkein vähiten sairaanhoitajien palkkojen (jotenkin kummassa nekin ovat Ruotsissa korkeammat). Lakkoon osallistujien leimaaminen laiskoiksi ja ahneiksi Facebookissa on mielestäni ajattelematonta. Ei tässä kukaan ole yksityisyrittäjää sorsimassa.
Rautatieasemalla oli valtavasti ihmisiä, tunsin kerrankin tässä muutaman viikon negatiivisten uutisten vyörytyksessä vähän jotain sellaista yhdessä tekemisen intoa.
Siksi olin tänään Rautatieasemalla. Koska uskon, että työntekijät eivät ole yritykselle taakka, vaan resurssi. Ja uskon siihen, että hyvin palkatut, hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät myös ovat yritykselleen enemmän hyödyksi. Ja ennen kaikkea siksi, että elintärkeästä, usein jo nyt mahdottoman matalasti palkatusta vuorotyöstä on yksinkertaisesti saatava riittävä korvaus.
Ihan samat meiningit täälläkin, ja torilla tönötin itsekin, sillä ”ei koske minua” ei ole mikään perustelu olla osoittamatta solidaarisuutta muita kohtaan.
Tuohon yrityksen perustamisasiaan voisin sanoa ainakin toiminimi-perspektiivistä, että ei se kyllä ole edes kovin vaikeaa. Perustaminen lienee se kaikista helpoin askel – sen kun ottaa selvää, että mitä pitää tehdä: maksaa perustamismaksu, täyttää parit lomakkeet ja mikäli jotakin tukea (esim. starttirahaa, jota tällä hetkellä ei edes myönnetä kellekään) aikoo saada, niin myös suunnitelmia ja laskelmia. Paljon vaikeampaa onkin sitten se, että onnistuu tekemään toiminnastaan taloudellisesti kannattavaa. Siksi haluaisin itse nähdä hallitukselta viimeinkin toimia perustulon suhteen. Perustulon avulla minäkin kasvattaisin liiketoimintaani, enkä ajaisi sitä koko ajan pienempään rooliin työnteossani oman taloudellisen epävarmuuteni takia.
Työkulttuuri on muuttunut ratkaisevasti, ja sekä hallituksen että ammattiliittojen tulisi kulkea muutoksessa mukana. Nyt tuntuu, ettei kenelläkään ole paukkuja ajaa oikeasti meidän yksinyrittäjien, freelancereiden ja silpputyöläisten etuja.
Niinpä, ihan samaa mieltä!
Tämän siitä saa kun puhuu asioista ilman omakohtaista kokemusta! 😀 Voin uskoa, että ainakin toiminimen perustaminen on suht helppoa. Ja apuahan tietysti on aina saatavilla, joten tämä kommentti taisi perustua lähinnä kuulopuheeseen. Vaikeaa on varmasti juuri se taloudellisten riskien ottaminen, sillä ainakin Suomessa konkurssista ylipääseminen on aika vaikeaa (vrt. jenkit esimerkiksi).
Perustulo olisi kyllä niin monella tapaa todella hyvä järjestelmä, soisi sen alueellisen kokeilun alkavan mahdollisimman pian. Jännää muuten, että ilmeisesti nimen omaan ay-liike on vastustanut perustuloa (en tosin tiedä, pitääkö paikkansa). Mikäli näin on, niin siinä ainakin nähdään, että friikkujen ja muiden epätyypillisessä työssä olevien oikeuksista ei kauheasti meuhkata. Ei tarvitsisi myöskään aina loputtomasti murehtia, kuinka paljon töitä on tarjolla kuukausittain, joskus kun niitä yrittäjällä on vähemmän.
Joo, mäkään en ole megatarkkaan seurannut tuota AY-toimintaa, mutta itsekin olen siinä käsityksessä, että vastustavat ainakin joiltain osin perustuloa. Ymmärrän sen, että esim. perinteisemmillä teollisuuden aloilla perustuloa ei nähdä tarkoituksenmukaisena, vaan halutaan ensisijaisesti pitää kiinni ”vanhoista hyvistä ajoista” ja taata vakiduunia jokaiselle. Se on hieno aate, mutta tämä ei vaan ole kaikilla aloilla millään tasolla nykypäivää tai mahdollista ilman erittäin rajuja ja isosti rahaa vaativia rakennemuutoksia. (Puhun tietysti omasta näkökulmastani, eli tässä tapauksessa luovista aloista.)
Nykyisenkaltainen työttömyysturva ei ole omalla alallani taloudellisesti eikä sosiaalisesti kannattava ratkaisu verrattuna perustuloon. Näkisin nimittäin aika utopistisena sen, että alalleni voidaan ylipäätään saada minkäänlaista systeemiä, jossa kaikille taataan vakituisia työsuhteita ja työttömyysturvaa. Tämä ala kun on niin superpirstoutunut ja monilta osin valitettavan riippuvainen julkisesta rahoituksesta. Julkisen sektorin tuomaa turvaa nauttii vain marginaalinen osa, ja mitä enemmän kulttuuri-instituutioita, tiedettä ja taidekenttää murretaan ja ajetaan alas, sitä enemmän työ siirtyy vapaalle kentälle, jolla ei ole yleensä kovinkaan suuria mahdollisuuksia turvata tekijöidensä etuja tai edes omaa elinvoimaisuuttaan. Tämä on ollut kehityssuunta jo ilmeisen pitkään.
Sori, että tästä kommentista tuli nyt mun kulttuurityömonologi, mutta tämä heijastelee ehkäpä juuri sitä kovaa työttomyysturvauudistamisen tarvetta, joka meillä itsensä työllistäjillä on. Jos ei oteta huomioon turhaa byrokratiaa, niin mulle olisi rehellisesti sanottuna ihan yks hailee, että saisinko työttömyysturvaa vai perustuloa. Mutta sen voin sanoa, että hyvällä työttömyysturvalla en pistäisi välttämättä tikkua ristiin – toisin kuin perustulolla, jolla ei voi elää leveää elämää, mutta joka toisi minulle sellaista jaksamista edistävää perusturvaa, jonka avulla tekisin varmasti töitä niin paljon kun pystyisin. Ihan vain omaa elintasoani nostaakseni. Eli kaikki voittaisivat: valtio (lisää verotuloja), työkenttäni (lisää työtä ja tekijöitä) ja minä (korkeampi elintaso).
Kiitos vielä tästä postauksesta, tämän avulla jaksoin vihdoinkin kirjallistaa myös omat ajatukseni aiheesta 🙂
On tosi mielenkiintoista kuulla eri aloilla olevien ihmisten näkökulmia aiheeseen eli anna palaa vaan!:D Eli kiitos kommentista.
Omallakin alalla (jos sosiologeilla voi nyt sellaista sanoa edes olevan) työpaikat on yhä enemmän julkisesta rahasta riippuvaisia pätkätyösuhteita (esim. järjestötyö), puhumattakaan satunnaisilla apurahoilla itsensä elättävistä tutkijoista tai muista projektiluontoisesti töitä tekevistä. Toisaalta freelance-työ tuo epävarmuuden lisäksi juuri sitä vaihtelua joka tekee työntekemisestä kivaa.
Itekin ymmärrän kyllä hyvin tuon ay-liikkeen tausta-ajatuksen siitä, että varsinkaan ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ei kovin hevillä luovuta, jos vaihtoehtona tarjolla on huomattavasti pienempi perustulo. Onhan hyvä työttömyysturva hieno asia ja tekee irtisanomisesta vähän vähemmän äkkinäisen loven henkilökohtaiseen talouteen. Olisihan se kiva, jos luovallakin alalla voisi tehdä töitä kasista neljään niin halutessaan, mutta se nyt ei taida olla mahdollista. Kun katsoo miten media-alallakin yhä useampi toimittaja tekee (haluamattaankin) töitä freelance-pohjalta sen sijaan, että olisi kiinteässä työsuhteessa, niin…. Työnantajalle on edullisempaa palkata satunnaisesti työntekijöitä silloin, kun niille on tarve sen sijaan, että palkkaisi kiinteästi porukkaa, jolle ei aina riitä töitä. Mikä on ihan ymmärrettävää, mutta nykyisillään siirtää taloudellisen taakan työntekijälle itselleen.
SAK on Suomen kovin perustulon vastustaja. Niin kovasti toivoisin, että punavihreästä ihanuudesta sokaistuneet vähän tarkastaisivat sitä, millaista propagandaa heidän ihailemansa järjestöt syöttävät samalla kun tuhoavat köyhien ihmisten elämää.
Näinpä vähän arvelinkin. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen: ammattiliitot ajavat myös erittäin tärkeitä asioita, ja ammatillisen järjestäytymisen estäminen on tehokkain keino polkea kehitysmaiden työntekijöiden oikeuksia räikeästi. Se, että ne osittain myös jarruttavat yhteiskunnallista kehitystä ei tee positiivista vaikuttamista turhaksi, eihän? 🙂
Vastaan tähän nyt, vaikka olenkin syyntakeettomassa tilassa pienestä päihtymystilastani johtuen. Tällä halusin tunnettuna vastuunpakoilijana pestä käteni koko kommentista.
Olen samaa mieltä oikeastaan koko tekstisi kanssa. Muistan tuohtuneeni yhteisöveron laskemisesta jo silloin kun päätöstä tehtiin, olihan se nyt nähtävissä, että ei se tuo niitä silloisen hallituksen kovasti rummuttamia ”dynaamisia vaikutuksia.”
Tarkoitukseni oli oikeastaan kommentoida ainoastaan tuota yrittämisen ”vaikeutta.” Turhaa byrokratiaa ja paperisotaa tulisi tietenkin karsia, mutta kuinka paljon oikeastaan on turhaa byrokratiaa yrittämiseen liittyen? En voi sanoa olevani asiantuntija tässä asiassa, mutta jonkin verran olen ottanut lainsäädännöstä viime aikoina selvää, sillä voi olla että ensi vuonna teen itsestäni yrityksen, eli saattaa olla että toiminimen kautta ryhdyn ”yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.” Kyllä Suomessakin alta aikayksikön itselleen yrityksen saa pystyyn. World wide webissä onnistuu ja Y-tunnuksen saa heti käyttöönsä. Ystäväpiirissäni on useampikin yrittäjä ja he ovat kyllä maalaisjärjellä pärjänneet näiden kaikkien ”vaikeuksien” kanssa. Uskon, että ainakin valtaosalla yrittämiseen liittyvistä säädöksistä on ihan hyvät ja toimivat tarkoitusperät. Se, että aina puhutaan yrittämisen olevan niin kamalan vaikeaa, saa ihmiset pelkäämään sitä. Niinpä toivoisinkin, että ei ainaisesti jauhettaisi siitä kuinka hankalaa se on, vaan kannustettaisiin ihmisiä yrittämään. Ei se ole niin vaikeaa, jos luetun ymmärtäminen ei tuota ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Aina voi myös kysyä neuvoa! Mitä olen ystäviltäni kuullut, niin äärimmäisen avuliaita virkamiehiä on Suomi pullollaan, kun vain kehtaa kysyä.
Turhaa sääntelyähän tietysti on aina purettavana, mutta ei mielestäni lähellekään niin paljoa mitä julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Tämä nyt ei liity enää pelkästään yrittämiseen vaan kaikkeen sääntelyyn. Uskon, että yksi syy siihen, miksi olemme yksi maailman vähiten epäonnistuneista valtioista, on meidän paljon parjattu sääntelymme. Se saattaa tehdä maastamme jossain määrin monimutkaisen, mutta toimivan. Hommat toimii täällä huomattavasti paremmin kuin maailmassa keskimäärin. Monien ensisilmäyksellä turhan oloisten lakien taustalla on tarkemmin katsottuna ihan järkevä syy.
Pahoittelisin pitkää ja osittain ohi aiheen menevää kommenttiani, jos olisin vähääkään pahoillani. En ole.
Hauskaa viikonloppua!
Moi taas!
Hmm, hyvä että korjasit virheellisiä käsityksiä! Ehkä olen sitten vähän lähtenyt mukaan siihen julkiseen keskusteluun, jossa yrittäminen aina saadaan kuulostamaan niin vaikealta. Ainakin toiminimen varmasti saa aika helposti. Myös yrittämiseen liittyvät taloudelliset riskit on tietysti myös aika iso henkinen hyppäys, etenkin mikäli oikein olen ymmärtänyt, Suomessa vaikkapa konkurssista on vähän vaikeampaa päästä yli. Olen siis kuitenkin itsekin ihan vakavissani harkinnut yrityksen perustamista, ideoita on paljonkin, joten en nyt ihan itsekään usko, että se ihan mahdottoman vaikeaa on. Sen sijaan työntekijöiden palkkaaminen voisi kyllä olla helpompaa.
Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että Suomessa on monessa mielessä aika toimiva byrokratia. Joskus sääntely menee mielestäni vähän yli (jos puhutaan esimerkiksi kaupungin melurajoituksista tai alkoholin anniskeluun liittyvistä säännöksistä), mutta pääasiallisesti kaikki on kyllä todella toimivaa. Mitä nyt olen ranskalaiseen byrokratiaan perehtynyt käytännössä, niin kyllä Suomessa asioissa on aika paljon järkeä. Ei tarvitse täyttää ja lähettää POSTITSE miljoonia lomakkeita, joilla ei ole mitään funktiota, ihan vaan koska ”näitä on aina kysytty”, vaan asiat hoituvat aika usein helposti ja nopeasti verkossa. Mitä enemmän sääntelyä, sitä tasapuolisempaa kohtelua kaikki saavat, kun virkamiesten päätökset eivät perustu naamakertoimeen tai huonoon päivään. Päätökset ovat ennustettavia: jos täytät lomakkeet oikein, aika todennäköisesti tulee päätös, jota on osannut odottaa. Se on todella hyvä, yrittäjillekin. Julkishallinnon valtaa on muuten aika mielenkiintoista pohtia, pitäisi ehkä perehtyä asiaan paria kurssikirjaa enemmän!
Miksi pitkiä kommentteja pitäisi pahoitella?:D Hyvää viikonloppua!