Politiikkaa ja populismia

Brexit tuli ja meni, ja äänestys herätti paljon tunteita täälläkin. En ole politiikan asiantuntija, mutta tuntuu, että jotain aiheesta haluaisin sanoa.

Äänestyksen lopputulosta spekuloitiin mediassa paljon jo etukäteen, mutta silti lopputulos taisi lyödä kaikki ällikällä: vaaliuurnille vaivautuneista briteistä lievä enemmistö kannatti eroa EU:sta. Äänestystä edelsi katteettomille lupauksille perustunut kampanja. Äänestystulosten tultua jo kauan kytenyt muukalaisviha lähti uuteen nousuun. Sekä Brexit äänestys että Donald Trumpin ällistyttävä menestys Yhdysvalloissa ovat herättäneet paljon ajatuksia siitä, minkälaisia vaikutuksia demokratialla voi olla.

***

Kävin joskus kiivasta väittelyä siitä, onko suora demokratia aina hyvästä. Tokaisin tuskaisena, että ihmisten pitäisi edes vähän tietää, mistä äänestävät. Suoraan demokratiaan vakaasti uskova kaverini toikaisi, että miten eri ihmisten mielipiteiden oikeutusta pitäisi sitten arvottaa – hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Demokratia on tietysti huonoista järjestelmistä paras. Jokaisella on oltava valtaa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Joihinkin asioihin ei sitä paitsi ole oikeaa, yksiselitteisesti hyvää vastausta. Tunne siitä, että asioihin voi ja kannattaa vaikuttaa lisää ihmisten luottamusta koko poliittiseen järjestelmään. 

Mutta mihin politiikka on menossa, kun poliittinen keskustelu ei perustu edes faktoihin vaan tunteisiin? Voivatko ihmiset äänestää väärin perustein: onko vaikka rasismi validi mielipide, jolle pitäisi tarjota demokraattinen kanava tulla ilmaistuksi?

EU näyttäytyy monille etäisenä, suurimpien etuja ja esimerkiksi kansallista taloudellista liikkumatilaa rajaavana yhteisönä. Se tuntuu kaukaiselta, kabinetteihin sulkeutuneelta kumileimasimelta. Monille sellaisena näyttäytyy myös kotimainen politiikka tai globaalistuva maailma, jossa kansallisvaltioilla on yhä vähemmän vastaansanomatonta vaikutusvaltaa omiin asioihinsa. Siksi Make America Great Again lupaa paljon niin monelle.

Sekä Britannian EU-kansanäänestyksessä että Trumpin kampanjassa tuntuu kuitenkin olevan kyse niin paljon muustakin, kuin EU:sta tai presidentinvaaleista. Trump ja monet muut populistit ovat vieneet poliittisen retoriikan äärimmilleen tarjoamalla kanavan etenkin monien työväenluokkaisten, valkoisten miesten turhautumiselle. Heillä taitaa olla muuttuvassa maailmassa eniten hävittävää: perinteiset työt karkaavat ulkomaille tai pienempään palkkaan tyytyville keikkatyöläisille, kotonakaan ei voi enää olla perheen pää ja kulttuurissa kohdistetaan (syystäkin) yhä enemmän kritiikkiä perinteisen mielen mallia kohtaan.

Kun politiikasta tulee pelkkiä tyhjiä lupauksia ja äänestäminen perustuu vain tunteisiin, populismi uhkaa pettää paitsi vähemmistöt, joita sortamalla se kalastelee ääniä ja joihin kohdistuvia ennakkoluuloja se ruokkii, myös ne äänestäjät, jotka ajattelevat Donald Trumpin kaltaisen hahmon tuovan muutoksen maailmaan. Oikeistopopulismi on onnistunut vastaamaan sellaisiin tarpeisiin, joihin muut puolueet, esimerkiksi vasemmisto, eivät ole. Turhautumista ei kanavoida veroparatiisiyhtiöihin, julkisen sektorin leikkauksiin tai vaikka ihmisoikeusrikkomuksiin, vaan muihin ihmisiin: maahanmuuttajiin, feministeihin, helsinkiläisiin, vihervasemmistoon, unelmahöttöön.

***

Kaikki äänestävät enemmän tai vähemmän tunteella, olemmehan ihmisiä. Tuntuu kuitenkin pahalta katsoa, kun todella ison ihmisjoukon tulevaisuutta käsittelevä äänestys perustuu hädin tuskin tosiasioihin. Demokratia ei saisi perustua myöskään pelkästään tunteisiin, sillä tunteidensa vietävissä on joskus meistä jokainen. Pelkkä pelko ei ole peruste. Pelkkä viha ei johda mihinkään.

Kommentit (6)
  1. Nyt leimaan omaan otsaani julkisesti sellaista, mitä en oikeasti haluaisi: suurin osa meistä ihmisistä ei ole niin fiksuja, kuin me kaikki toivoisimme.

    Tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun demokraattisen sosiaalinen media on päästänyt kaikkien mielipiteet näkyville, se on jotenkin tullut ikävän selväksi… Täällä mekin plokaillaan (anteeksi, oli pakko…) ilman mitään sensuuria ja voidaan keskenämme alkaa kehittelemään uutta maailmanjärjestystä. Toiset tekee sitä älykkäästi, toiset vähemmällä ymmärryksellä ja kolmannet huvin vuoksi, mutta valitettavasti kaikki samalla kentällä ja eri säännöillä.

    Ehkä tästä kaikesta (brexit, Trump, Soini) vielä seuraa se, että kaikki kansanosat alkavat toivoa, että yhteisiä asioita hoitaisivat ne, jotka tajuavat asioiden vaikutuksen toisiinsa, eivätkä vain kuulosta hyvältä?

    1. Kiitos kommentista!

      Niin, totta kyllä varmasti tuokin, monelta meistä puuttuu ennen kaikkea halua ajatella asioita monesta näkökulmasta. Kiinnostus maailmaa kohtaan, empatia ja harkintakyky sinällään eivät usein katso tutkintoja tai älliä (tosin sitä varmaan et meinannutkaan!) – tosi moni yleisesti fiksuksi tunnustettu on kauhean kapeakatseinen ja huumaantuu omasta älystään. Tiedät varmaan tyypin? 🙂

      Mun mielestä on kiva, että netti luo kaikille mahdollisuuden ainakin periaatteessa osallistua keskusteluun. Se, kuinka fiksua se keskustelu sitten on tai edistääkö se demokratiaa millään tavalla, onkin eri asia… Netti tuo julkisiksi ne keskustelut, jotka ennen käytiin kuppilan pöydissä ja samalla se myös ruokkii vihamielistä ilmapiiriä. Onneksi Lilyssä useimmiten on fiksua asiaa.

      Timo Soinin ploki on kyllä erittäin viihdyttävää luettavaa!

      1. Juu, ehdottomasti netti on mitä hienoin juttu. Muistelen välillä aikaa ennen nettiä, tai sitä, kun teini-iässä ensimmäisen kerran pääsin sinne sukeltamaan, ja sitä, miten nopeasti maailma on sen jälkeen muuttunut monella tavalla vapauttavampaan suuntaan.

        Viihdyttävyydestä tuli vielä mieleen joku aikojen takainen keskustelu amerikkalaisesta vapaapainista, kun osa keskustelijoista ei ollut vielä hoksannut, että laji oli näytösluontoinen ja käsikirjoitettu. Jotenkin nää anglosaksisten maiden poliittiset kuviot on vähän sama juttu: ihmiset ei enää taida täysin ymmärtää politiikan ja viihteen eroa – mikä toki ajoittain onkin vaikeaa kenelle tahansa 😀

        1. Toi vapaapainivertaus on kyllä tosi hyvä! 😀 Varsinaista show-meininkiä ainakin julkisuudessa näkyvä politiikka usein vaikuttaa olevan, ei onneks Suomessa lähellekään samassa mittakaavassa kun Jenkeissä… Olispa sekin vaan tosi-tv:tä.

  2. Minusta moni ehtii unohtaa tärkeät peruskouluissa käydyt asiat ja jos lukiossa tai myöhemmin ei kiinnosta äänestäjä on tunteiden varassa. Joissain päätöksissä tunteet voivat olla tärkeitä, mutta tietoa niidenkin painoksi pitää olla

    1. Kiitos kommentista! 🙂

      Olen kyllä samaa mieltä, että vähän luottavaisemmin mielin suhtautuisi äänestystuloksiin, jos jonkinlainen tietotaso olis jokaisen äänestäjän päätöksen taustalla. Sen vaatiminen tosin olis varmaan syrjivää ja epädemokraattista. Vaikeeta! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *