Puhutaanpa ilmastonmuutoksesta
Tänään vietetään maailman nollapäästöpäivää.
Vuosi sitten Pariisissa sovittiin ilmastosopimuksesta, joka ratifioidaan luultavasti tämän vuoden aikana. Se on huikea tahti, sillä koskaan aikaisemmin ilmastosopimusta ei ole ratifioitu näin nopeasti. Sopimuksen tavoitteiden riittävyydestä voidaan keskustella, mutta pelkästään sopuun pääseminen on hieno saavutus.
Mutta ei sen enempää teknisistä seikoista.
Kymmenen vuotta sitten, kun taloudessa meni hyvin, ilmastonmuutos oli kaikkien huulilla. Sitten tuli vuosi 2008, tuli lama, nouseva oikeistopopulismi ja muut haasteet. Onneksi Pariisin kokous nosti asian taas isommin otsikoihin, ja todella toivon, että se myös pysyy siellä.
Usein ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa toistuu ajatus siitä, että mitä yksittäinen kuluttaja nyt sitten voi tehdä, jos valtiot ja suuryritykset eivät tartu toimeen hanakammin. Onko sillä mitään merkitystä, vaihdanko yksityisautoilun pyöräilyyn, jos kaukana sijaitseva tehdas tuuttaa saasteita taivaalle moninkertaisen määrän?
Karu totuus tietysti on, ettei sillä kauheasti olekaan merkitystä. Ei edes sillä, että koko Suomi vaihtaisi autoilun pyöräilyyn tai siirtyisi kasvisruokaan. Totta on kuitenkin sekin, että pelkillä kansainvälisillä sopimuksilla ei päästä kauas, ellemme me vaadi fiksumpia päätöksiä tai äänestä valtaan ihmisiä, jotka niitä tekevät. Jokaisen meistä pitäisi myös äänestää jaloillaan ja valita sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat ympäristöystävällisempiä. Se, että nostaa kädet ilmaan ja toteaa, ettei mitään ole tehtävissä, ei ainakaan auta asiaa.
Onneksi monet ovat ryhtyneet toimeen! Suomalaisten ideoima ja vastikään YK:n siipiensä alle ottama Kansalaisten ilmastolupaus -kampanja kannustaa kaikkia meistä sitoutumaan hiilipäästöjensä puolittamiseen kymmenessä vuodessa. Suomesta mukaan ovat lähteneet esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö. Haastan siis itseni ja teidät tekemään fiksumpia päätöksiä!
Autoa en aja, mutta voisin kyllä pohtia kriittisemmin esimerkiksi lentomatkustamista (krhm olen lähdössä Pariisiin marraskuussa). Aion kuitenkin lahjoittaa vastineeksi rahaa johonkin ilmaston etua ajavaan projektiin, tai korotan kuukausilahjoituksen määrää.
Lisäksi lupaan:
• Ostaa vielä vähemmän ja käytettyä.
• Syödä entistä enemmän vegaanista, esimerkiksi vähentämällä maitotuotteiden määrän puoleen.
• Äänestää jatkossa vaaleissa tyyppiä, jolle ilmastoasiat ovat tärkeitä.
• Suosia yrityksiä, jotka ottavat ilmastokysymykset huomioon. Tukea kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita.
Minkälaisia lupauksia teillä on?
Näitä nimenomaisia asioita opiskelevana olen tullut siihen tulokseen, että yksilön valinnoilla on suuri vaikutus. Tietysti olisi utopistista, että kaikki toimisivat samalla tavalla, mutta mitä useampi ihminen tapojaan muuttaa, sitä suurempi on vaikutus.
Asiat ovat muuttumassa, mutta todella hitaasti. Suurin haaste tässäkin on juuri raha ja se, kenellä sitä on eniten. On myös todella surullista, että koulutuksesta ja tutkijoilta leikataan, sillä molemmat ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen ehkäisyssä.
Minulle on jotenkin vaikeaa kirjoittaa tästä aiheesta, sillä se on todella tärkeä ja vahvasti esillä jokapäiväisessä elämässäni. Tuntuu, että sanat eivät riitä, koska aihe on niin käsittämättömän laaja. Tämän kommentin pointtina oli kuitenkin: hyvä, että kirjoitit tästä! Lupauksesi kuulostavat erittäin hyviltä ja toivotaan tosiaan, että aihe pysyy otsikoissa 🙂
Kiitos kommentista!:)
Tässä taas nähdään, miksi koulutuksesta leikkaaminen on niin typerää. Suomessakin on tehty tietääkseni todella kovatasoista tutkimusta tälläkin saralla, ja kehitetty tutkimuksen tuloksena vaikka mitä ilmastoinnovaatioita. Vaikka innovaatiot ei tietenkään ole se tutkimuksen ainoa oikeutus, niin sun ala on kyllä yksi niistä, joissa ne sovellusmahdollisuudet kaikkein konkreettisimmin näkyy (ja tuntuu).
Tästä aiheesta tosiaan riittää vaikka kuinka paljon pohdittavaa! Toivotaan, että se pyysy jatkossakin esillä, ehkä myös sun blogissa! 😀