Tiedettä tieteen vuoksi

Syyskuussa istuin Porthanian lattialla vastustamassa yliopistoihin kohdistuvia leikkauksia. Ilmassa oli tyytymättömyyttä, ja tyytymätön olin itsekin. Ja olen yhä.

Suomeen on viime vuosina poliitikkojen kommentteihin, juhlapuheisiin ja päättäjien sanahelinään levinnyt ajatus siitä, että markkinaehtoisuus on hyvä tapa johtaa yliopistoa tai Suomea ylipäätään. On kuitenkin paljon asioita, joiden tavoitteet ja joita ohjaavat arvot ovat vain huonosti ymmärrettävissä markkinalogiikalla. Kun kilpailukyvyn tavoittelusta tulee kaikkea elämää määrittävä ohjenuora, koulutuksen arvo mitataan innovaatioissa, päivähoidon laatu hoidettujen lasten määrässä ja vanhustenhoidon tehokkuus annettujen lääkkeiden täsmällisyydessä. Muut arvot ovat markkinalogiikalle toissijaisia. Loppujen lopuksi esimerkiksi ihmisarvoisesta ja laadukkaasta hoidosta ollaan valmiita tinkimään, jos se tarkoittaa säästöjä. Sivistykselläkään ei ole niin paljon väliä, jos sen tuottama hyöty yhteiskunnalle ei ole suoraan nähtävissä. Arvovalintoja.

Tiedonjano on mielestäni yksi hienoimmista asioista maailmassa. Se, ettei koskaan tyydytä siihen, mitä tiedetään jo. Tutkitaan esimerkiksi avaruutta, sukupuolta, alkueläimiä, kemiallisia reaktioita, aivoja, historiaa, kirjallisuutta tai yhteiskuntaa, ja tullaan samalla ehkä kertoneeksi jotain siitä, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Tieteellä mullistetaan maailmankuvia, ratkotaan päivänpolttavia ongelmia ja ehdotetaan ratkaisuja siihen, miten voisimme elää enemmän ihmisiksi. Mielestäni siksi sivistyksellä on arvo sinänsä, ja etenkin sivistyksellä, joka on ilmaista kaikille. Suomessa opiskelu ei vielä toistaiseksi maksa mitään, ja yliopiston luentoja saa mennä kuuntelemaan kuka tahansa. Avoimen yliopiston kurssit ovat laadukkaita, eivätkä maksa vielä ihan hirveästi. Kiinnostaako molekyylibiologia? Siitä vain kuuntelemaan, se tieto on sinunkin saavutettavissasi. Yliopiston kirjastoonkin pääsee kuka vain. Ei yliopisto ole poteroonsa vetäytyneiden, itseriittoisten elitistien kansoittama linnake, vaan julkinen laitos. Jos sivistykselle laitetaan hintalappu, voi se sellaiseksi muuttuakin.

Historiassa yliopisto on avannut ovia yhteiskunnan huipulle myös heille, joiden mahdollisuudet ovat taustasta johtuen olleet heikommat. Yliopistot ovat paitsi tutkimuslaitoksia, myös koko Suomen kannalta merkittäviä instituutioita, joiden arvoa ei mitata rankingeilla. Ja jos rankingeista halutaan puhua, niin onhan se nyt aika mieletöntä, että Helsingin yliopisto on maailman sadan parhaan yliopiston joukossa, vaikka opiskelu siellä on ilmaista. Valtion yliopisto ei koskaan voi olla Harvard tai Yale, mutta tarvitseeko sen? Haluaisin poliitikkojen kysyvän itseltään: ovatko suomalaiset yliopistot olemassa suomalaista yhteiskuntaa varten, vai menestyäkseen kansainvälisissä vertailuissa? Mitä lisäarvoa parempi ranking tai muutamat huippututkimusryhmät tuovat suomalaiseen yliopistolaitokseen, jos se tapahtuu kaiken muun tutkimuksen ja opetuksen kustannuksella?

Toki yliopistojen on elettävä mukana maailman muutoksissa: miten se muuten onnistuisi tuottamaan tietoa, joka koskettaa tässä ja nyt? Yliopiston tutkijat voisivat entistäkin aktiivisemmin ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, ja käydä keskustelua mediassa. (Voi tosin olla, että nykyjärjestelmässä, jossa professorin aika menee apurahahakemuksia täytellessä, se ei ole mahdollista.) On hienoa, että vuosikausien tutkimustyö tuottaa myös keksintöjä tai uusia yrityksiä. Se ei kuitenkaan saisi olla yliopiston tarkoitus, vaan positiivinen lisä. Nyt tutkimusmäärärahoja ollaan siirtämässä pois yliopistoilta poliittisen päätösvallan alle. Tulevaisuudessa siis mahdollisesti yhä useammin poliitikot ja elinkeinoelämä päättävät, minkä tutkiminen on rahan arvoista. Pahoin pelkään, että ne tutkimusalat ovat varsin rajattuja.

Kommentit (6)
  1. humpuukiheikki
    17.11.2015, 16:16

    Tähän ei ole minulla mitään lisättävää, enkä mitään ottaisi tekstistäsi pois. On silti kommentoitava, että ”juuri näin!!”

    Oodi tieteelle.

    1. JEP! Paras tapa parantaa maailmaa on tehdä siitä tiedettä.

  2. Se kertoo kyllä tosiaan aika karua kieltä tästä meidän ajasta, että sivistyksellä, ei nähdä enää itseisarvoa – ja hiton pelottavaa myös, etenkin kun sillä kallisarvoisella markkinataloudella tuo itseiarvo tuntuu olevan. Jos esitetään, ettei ihmistieteillä ole arvoa, sanotaan, että ihmiset ja ihmisyys eivät ole tutkimisen arvoisia. Toisin sanoen voisi kärjistää, että nykyisessä asenneilmapiirissä yhä vahvemmin ihmiset palvelevat taloutta, korporaatioita ja rahaa, sen sijaan että rahan ja talouskasvun tarkoituksena nähtäisiin hyvinvoinnin tuottaminen ihmisille. Jolloin raha tietenkin määrää, mitä on arvokasta tutkia, humanismi ja ihmistieteet sekä kaikki joutavanpäiväinen tieteellinen uteliaisuus joutavat mennä, eikä millään ihmisoikeuksillakaan enää niin väliä. Ollaan purkamassa jotain uskomattoman hienoa, jonka rakentaminen kesti ihmiskunnalta tuhansia vuosia, ja vasta kun se on mennyt tajutaan, että se olikin aika tärkeää. Hirvittää nähdä, mitä sitten tapahtuu.

    Omassakin lähipiirissä tämä meidän hallituksen koulutuspolitiikka on kauhistuttanut koko syksyn, humanisteja, kulttuuri- ja yliopistoväkeä kun enimmäkseen ollaan. Lahjakkaat ihmiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, työnsä laadun puolesta kun resurssit tutkimiseen vähenevät, mielenterveytensä ja yhteiskunnan järjestyksen puolesta, kun humanistista työtä eivät enää osaa arvostaa muut kuin toiset humanistit, katoava laji. Sain itse tänään kuulla, että mut on hyväksytty tekemään väitöskirjaa yleisestä kirjallisuustieteestä, ja tietenkin omaankin intoon sekoittuu jatkuva pelko siitä, olenko tekemässä täyttä ammatillista ja taloudellista itsemurhaa seuraamalla tätä kutsumusta. Mutta jonkunhan tätäkin täytyy tehdä, ne jotka vielä näkevät sivistyksellä itseisarvoa eivät voi antaa periksi.

    Mutta siis, tarkoitukseni oli vain sanoa, että kiitos tästä erinomaisesta kirjoituksesta ja siitä, että pidät meteliä tästäkin tärkeästä aiheesta.

    1. Kiitos itsellesi tästä kommentista! Pidetään yhdessä meteliä. Ja hurjasti onnea väitöskirjapaikasta! Uskon, että kutsumustaan kannattaa aina seurata, mikäli se on mahdollista. 

      Olet mielestäni tässä kyllä asian ytimessä. Yhteiskunnassa on nähtävissä niin monia muitakin ilmiöitä, jotka kertovat siitä, miten kaiken on ehdottomasti ja välttämättä oltava taivuteltavissa markkinatalouden ja talouskasvun palvelukseen ja miten tehokkuudesta tulee onnistumisen mittari. Taloudesta tulee itsetarkoitus, eikä väline, ja sen takia ollaan valmiita tinkimään niistä asioista, jotka ihmisissä ovat hyvää! 

      Menipä sentimentaaliseksi, mutta lyhyesti siis: olen aivan samaa mieltä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *