Työttömyys ei ole sairaus

Kun Suomessa alettiin puhua perustulokokeilusta, olin toiveikas. Ehkä viimeinkin uskalletaan ajatella, että työttömien kyykyttämisen sijaan heille pitäisi tarjota mahdollisimman paljon mahdollisuuksia onnistua. Kokeilla yrittäjyyttä ilman riskiä tukien ulkopuolelle putoamista. Ansaita osa-aikatyössä ilman, että joutuu tuloloukkuun tai painiskelemaan monimutkaisen byrokratian kanssa. Ei enää CV:iden lähettämistä paikkoihin, joita ei ole toivoakaan saada, ihan vain siksi, että kiintiöt tulevat täyteen.

HKMS000005_km003pq2.jpg

Siitä huolimatta en olisi uskonut, että Suomessa työttömyysturvan suhteen mennäänkin vielä konservatiivisempaan suuntaan kuin Sveitsissä, jossa yli puolet naisista työskentelee osa-aikaisesti ja palkallinen äitiysloma tuli voimaan vasta 2000-luvulla. Viittaan naisten työllisyyteen siksi, että se on paitsi hyvä mittari yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta myös siitä, nähdäänkö naisten työllistyminen henkilökohtaisena valintana vai yhteiskunnallisena, rakenteellisena ongelmana. Suomessa naisten työttömyyteen on puututtu tukemalla äitien työskentelyä lomilla ja maksuttomalla päivähoidolla, Sveitsissä ei juurikaan. Ja se on toiminut.

Sen sijaan työttömyyteen yleensä on alettu Suomessa suhtautua yksilön epäonnistumisena. Henkilökohtaisella tasolla työttömyys on tietysti ikävää, vaarallistakin. Työttömyys ei kuitenkaan ole vain yksilön ongelma, joka ratkeaa riittävällä päämäärätietoisuudella. Julkisuudessa puhutaan kohtaanto-ongelmasta, mutta todellisuudessa työpaikkoja ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Virheellisesti tulkitut luvut luovat kuvan siitä, että työttömyys ratkeaa sillä, että laiskat työttömät patistetaan hommiin, jotka eivät muuten kelpaa.

Mikä sitten avuksi? No, ei ainakaan työttömien rankaiseminen tilanteesta, jolle he eivät lopulta voi juuri muuta kuin taistella niistä paikoista, jotka ovat tarjolla. Tarvitsisimme perustulon kaltaisia malleja, jotka tukevat osa-aikatyötä, yrittäjäksi ryhtymistä ja pätkäduuneja. Elanto kun pitää todennäköisesti kasata tulevaisuudessa yhä useammasta palikasta. Tai sitten patistamisen lisäksi tarvitaan aidosti asiantuntevaa ohjausta, opastusta ja uravalmennusta, eikä standardikursseja, joilla saadaan aktiivimallin vaatimat 18 tuntia täyteen.

No, kaukana ollaan onneksi vielä Valko-Venäjästä, jossa työttömyydestä tehtiin taannoin sakoilla rangaistavaa. Sielläkin protestit johtivat lopulta siihen, ettei lakia sovellettu käytännössä. Saa nähdä, miten käy Suomessa.

Kommentit (7)
  1. Olen itse työttömänä. Olen korkeakoulutettu, minulla on hieman työkokemusta , mutta… Olen toimisto työläinen ja en todellakaan halua myydä mitään. Olen surkea siinä hommassa ja ahdistun pahasti. Olen hakenut myös ”duunari” hommia eli kaupankassaa sekä siivoojaa ja muita tehtäviä. Olen saanut selkeän viestin tästä: olet liian korkeasti koulutettu. Miksi haen niitä? Koska en suostu ajamaan turkuun tai helsinkiin, jotka pidentäisivät päivääni kolmella tunnilla. En myöskään ole kuitenkaan tarpeeksi kokenut myöskään. ”Sulla on kiva CV, mutta ei ihan kokemusta tarpeeksi…” Mikään ei saa otsassa tykyttämään kuin se, että hanki kokemusta ja tule sitten takaisin. Mh…

    Lisäksi olen nyt masentunut, koska tajusin kouluttautuneeni täysin väärään ammattiin ja ensimmäisessä työpaikassani en saanut minkäänlaista tukea, vain suuret paineet myyntitavoitteisiin ja pomon, joka uhkaili jatkuvasti. Palkkanikin oli surkea. Menin koulutukseni läpi, sillä uskoin että minun pitäisi niin tehdä. En ole laisinkaan sopiva ihminen alalle. Minä väsyn nykyään helposti ja en jaksaisi 8-4 työtä. Kun kysyin voisinko uudelleen kouluttautua, vastaus oli aika karu. Minun pitäisi olla vähintään vuosi työttömänä, yli vuosi valmistumisesta sekä yli 25-vuotias. En saisi enää todennäköisesti toista korkeakoulu tutkintoa.

    Olen todella lannistunut, sillä alueeni työllisyystilanne on huono, mutta silti painetaan selkään. Tämä aktiivimalli on vitsi! Työkkärillä on tarjota ainoastaan niitä kursseja, joita on aiemminkin tarjottu. Arvatkaa mille minä menen? ATK kurssille hakemaan töitä! Minun koulutukseni on liiketaloudessa ja olen erikoistunut HR:n sekä tietotekniikkaan. Todellista aikani hukkaa ja lisää stressiä sairastuneelle.

  2. Mielenkiintoista lukea suomi vs sveitsi kun itse ei niinkään ole perehtynyt muiden maiden kuvioihin… itsekin olen kovasti miettinyt työttömyyden sijaan vanhempainvapaiden jälkeen monenmoista kuviota, enkä pidä kiireisille pikkulasten vanhemmille osa-aikatöitä huonona ratkaisuna. Niiden pitää vaan olla kannattavia tehdä. Tässä minun näkökulmaa aktiivimallista: http://www.lily.fi/blogit/manic-fat-mom

      1. Tulipa räpellettyä mobiililla XD , sori… t.paulina

    1. Tosi kiinnostava toi sun kirjoitus, avaa hyvin sitä, miten monimutkaisia tosielämän tilanteet usein on – varsinkin lapsiperheillä, joilla on omistusasunto. Ja miten on mahdollista, että päivähoitoa on tarjolla vaan klo 17 asti? Aika harva lopulta lähtee töistä neljältä.

      Oon kyllä samaa mieltä siitä, että osa-aikatyöt on tosi hyvä juttu – toki toivoisi vaan, että ne jakautuisivat vähän tasaisemmin miesten ja naisten kesken kuten Ruotsissa! Esimerkiksi Sveitsissä reilu 10% miehistä tekee osa-aikatyötä, kun naisten osuus on yli puolet. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *