Unohtuneet bossladyt

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Näin helmikuussa Minna Canthin nimeä kantavan näytelmän Kansallisteatterissa. Olen muutenkin käynyt aika paljon teatterissa viime aikoina, se jotenkin saa pysähtymään paikoilleen silloin, kun telkkarin katsominenkin tuntuu tuskalta ellei välillä räplää kännykkää. Näytelmässä oli kieltämättä aika paljon kaikkea, mutta näyttelijäsuoritukset olivat hyviä ja ennen kaikkea muistin taas, minkälainen bosslady Minna Canth oli. Ihan uskomattoman voimakastahtoinen ja rohkea tavalla, joka herättäisi kunnioitusta vielä nykypäivänäkin. Canth oli intohimoinen, periaatteellinen ja rohkea, mutta jostain syystä tuntuu, että usein hänet esitetään vihaisena täti-ihmisenä (vaikka tädeissä ei sinänsä olekaan mitään vikaa, päin vastoin).

Ei ollut helppoa Minnalla. Kuvakaappaus täältä. 

Nykyään Canthia sentään luetaan kouluissa ja saipa hän oman liputuspäivänkin — mutta siinäkin meni yli sata vuotta. Kovin usein historia tuntuu pyyhkivän sivuun tärkeitä naisia, kuten vaikka vastikään ilmestynyt Hidden Figures -leffa osoittaa. Että kuulennosta muistetaan vain Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Yhdysvaltojen perustajaksi on joskus sanottu perustajaisä John Adamsin puolisoa Abigail Adamsia, niin tärkeä hahmo ja neuvonantaja hän oli. Vähän aika sitten en edes tiennyt, kuka Helvi Sipilä on! Hän esimerkiksi perusti nykyään UNWomenina tunnetun YK-järjestön. 

Miten tällaiset asiat tuntuvat aina unohtuvan? Usein feminismin parissa syntyy kuva, jossa kaikki pitää ikään kuin rakentaa aina alusta. Tai sitten laajemmin yhteiskunnassa tuudittaudutaan siihen uskoon, että kaikki mikä on saavutettu, on myös pysyvää. Naispuolisten vaikuttajien teot kytketään usein osaksi jotain naisten tai feminismin historiaa. Ikään kuin naisille tarvittaisiin joku erityinen historiankirjoitus, jolle ei ole tilaa historiankirjoissa tai muistolaatoissa. On naisten tai vähemmistöjen oikeuksia, ei ihmisoikeuksia.

Unohdan itsekin nimiä, ja osittain ehkä voin syyttää itseäni myös laiskuudesta tutustua historiaan. Samalla unohtuu sekin voimaannuttava (tai turhauttava) ajatus, että niin moni on tehnyt tämän jo aikaisemmin. Kyllä vaan itsevarmuus ja luottamus omiin mahdollisuuksiin nousee kohisten, kun tajuaa, että joku onnistui siinä tyyliin 1700-luvulla. Huh!

 

Siksi mun mielestä olisi kiva kuulla, kuka mielestäsi on historiassa ihan liian vähän huomiota saanut bosslady? Kerro kommenteissa!