Vallan vahtikoirat

Välillä tuntuu, että liian harvoin isot mediat kirjoittavat maahanmuutosta, turvapaikanhakijoista, pakolaisista, leikkauksista tai muista viime päivien puhuttavista ilmiöistä sortumatta jonkin sortin persuretoriikkaan tai valtaapitävien peesaamiseen. Ja joskus tuntuu, etten ole tarpeeksi analyyttinen, kriittinen tai tiedostava edes huomatakseni sitä. Aina välillä sitä havahtuu huomaamaan, miten niin moni asia oikeastaan menee ihan ohi. Tajuaa, ettei koskaan ollut tullut ajatelleeksi asiaa tältä tai tuolta kantilta, vaikka sitä kuvittelee olevansa kovinkin tiedostava.

 

Mutta onneksi voi oppia uutta ja myöntää olleensa väärässä. Se on itse asiassa hienoimpia asioita elämässä, loputon tiedonjano. Itse olen usein aika ulalla, enkä halua tämänkään blogin suhteen kasvattaa liian suurta kynnystä julkaista mielipiteitäni, koska ne eivät ole ”valmiita”. Yritän koko ajan kyllä olla tietoisempi siitä, mitä sanon, mutta kaikkihan me opimme koko ajan lisää. 

 

Mediakriittisyys on todella vaikeaa. Kuka tahansa vähänkään lähdekriittinen ja medianlukutaitoinen ihminen ymmärtää kyllä, että MV-lehti on täyttä potaskaa. Mutta entä kun sanallinen vallankäyttö tihkuu valtamediaan? Klikkausjournalismi kaventaa jatkuvasti eroa MV-lehden kaltaisten ”laatujulkaisujen” ja valtakunnanmedian välillä, kun sanavalinnat ovat kaikkea muuta kuin neutraaleja ja jo otsikot ohjaavat lukijat tekemään tietynlaisia tulkintoja. Toimittajatkin usein syyllistyvät siihen, että ottavat jotkut asiat ikään kuin annettuina, sen sijaan että todella kyseenalaistaisivat kaiken tarkoituksen. Tiedän toki, että rahat ovat vähissä mutta…

Alan olla aika kyllästynyt suurienkin medioiden tapaan puhua maahanmuuttajista tai turvapaikanhakijoista jonain yhtenäisinä ryhminä, jotka toimittajienkin mielissä tuntuvat edustavan lähinnä sellaisia ihmisryhmiä, jotka ulkonäöltään eroavat ”kantasuomalaisista” (pidän sanaa kantasuomalainenkin jotenkin vähän kummallisena). Kyllästynyt siihen, että puhutaan laittomista maahantulijoista viitaten turvapaikanhakijoihin, sillä ei ihminen voi olla laiton, etenkään turvapaikanhakija.

Kyllästynyt siihen, että annetaan ymmärtää, että ihmissalakuljetus on joidenkin keljuudesta johtuva ongelma ja tehdään ”kamalat salakuljettajat” -henkisiä kauhistelujuttuja kiinnittämättä huomiota siihen, että itse asiassa ongelma on EU:n rajapolitiikassa. Puhutaan hallitsemattomista virroista tai pakolaisvyöryistä, vaikka Eurooppaan tulevat turvapaikanhakijat muodostavat tuskin prosenttiakaan maailman yli 50 miljoonasta pakolaisesta (joista, by the way, yli 30 miljoonaa on paossa kotimaansa sisällä). 

Kyllästynyt siihen, että puhutaan vastakkainasettelusta, ikään kuin rasismin vastustaminen olisi jokin ääripää. Ei rasismissa ole keskitietä, se on aina väärin. Annetaan poliitikkojen lausua korulauseita rasismin tuomitsemisesta, kun he aktiivisesti omalla toiminnallaan normalisoivat sitä. 

Kyllästynyt siihen, että väännetään jatkuvasti maahanmuuton kuluista, vaikka OECD:nkin mukaan siirtolaisuudesta aiheutuvat kulut ovat ”hyötyjä” suuremmat. Vaikka ihmisten, siis ihmisten, eikä kuluerien arvottaminen rahassa on muutenkin kyseenalaista. Auttaminen on inhimillisyyttä, ei mitään plussatuloksia valtion budjetissa. Ja sitten joku kehtaa tulla kommenttiosioon nillittämään miten ei puhuta oikeista kustannuksista, kun niistä päin vastoin jauhetaan ihan liikaa. 

Kyllästynyt siihen, että Jussi Halla-ahon tapaiset ihmiset, joiden mielestä maailma voitaisiin ilomielin rajata Euroopan rajojen ulkopuolelle ja jättää sinne, saavat ihan liikaa tilaa ideoilleen mediassa. Että hän pääsee esiintymään ikään kuin rationaalisena järjen äänenä. (Täällä muuten aika hyviä pointteja aiheesta). Eihän Suomen Vastarintaliikkeen johtajistakaan tehdä henkilökuvia, vaikka kyllä hekin jotain vähemmistöä edustavat.

 

Joskus toivoisin medialta enemmän terää. Pokkaa pitää joitakin näkemyksiä vähemmän valideina, koska sitä toisten ihmisten ihmisarvon kieltäminen on. Epävalidia. Ettei tarvitsisi kirjoittaa juttuja, jossa otetaan ennakkoluuloiset väittämät lähtökohtaisesti jotenkin edes esittämisen arvoisina ja sitten puolivillaisesti kommentoidaan niitä (ja jossa voi vain arvata, etteivät ”ulkomaalaiset” tarkoita vaikka ruotsalaisia). Kyllä meillä olisi valmiuksia korkeatasoisempiinkin keskustelunavauksiin.