Varo, kun yleistät
Viikonloppuna päädyin keskustelemaan keskiarvoista ja yleistämisestä blogin kommenttikentässä. Aika on otollinen stereotypioista ja yksinkertaistuksista pitäville: on kärjekästä keskustelua maahanmuutosta, suvakeista, rasismista ja tasa-arvosta. Uutisotsikot suorastaan kutsuvat tekemään kokonaisia ryhmiä koskevia päätelmiä nojautuen milloin mistäkin tutkimuksesta bongattuun keskiarvoon, ja viime aikoina esimerkiksi Anu Kantola ja Nyt-liitteen Jussi Pullinen ovat kirjoittaneet aiheesta julkisuudessa. Juuri nyt, kun maailma tuntuu ainakin internetissä vain seilaavan kriisistä toiseen, asioiden näkeminen mustavalkoisina on entistä houkuttelevampaa. Se helpottaa, vaikka toisaalta stereotypiat ja kärjistäminen myös ruokkivat ongelmia. Bensaa liekkeihin.
***
Maailman jakaminen merkityksellisiin kategorioihin on luontaista. Teen sitä itsekin jatkuvasti, yleistän siis. Ilman yleistämistä elämästä tulisi loppujen lopuksi ihan mahdotonta, kun joka tilanteessa merkityksiä ja mahdollisuuksia pitäisi arvioida uudelleen. Elämästä tulisi kamalan raskasta. Uudessa kulttuuriympäristössä siihen syyllistyy entistäkin enemmän, kun niin monet asiat tuntuvat vierailta. Yksilön erottaminen kulttuurista ei olekaan enää niin helppoa, ainakaan ennen kuin heidät tuntee paremmin. Huomaan, että alan helposti olettaa ranskalaisten olevan huomattavasti yhtenäisempi joukko, kuin he oikeasti ovatkaan, tietenkään. Tuntuu kurjalta jokaisesta tulla kohdatuksi vain jonkun ryhmän ja sen kantamien stereotypioiden edustajana, kuin yksilönä. Silti siihen samaan syyllistyy itsekin, kun tarkastelee muita. Kaikkia tietyn ryhmän edustajia ei kuitenkaan voi tuntea, vaikka jokainen on yksilö. Individualismi ja jatkuva informaatiotulva, vaikea yhdistelmä.
Ihminen on myös itsepäinen siinä mielessä, että kerran syntyneet mielikuvat tapaavat voimistua sen sijaan, että ihmiset olisivat valmiita pohtimaan asenteitaan ja uskomuksiaan uudelleen kohdatessaan ristiriitaista tietoa. Niin, ja hakeudumme myös sellaisen tiedon pariin, joka vahvistaa jo olemassa olevaa maailankuvaa, tutkittu juttu. Yritän haastaa itseäni, mutta joka kerta jonkin oman maailmankuvan kanssa ristiriidassa oleva tieto tekee pahaa.
Tarrautuminen tilastoihin on usein harhaanjohtavaa, vaikka hyvin tehdyt tilastot ovat usein tarpeellisia erilaisten ongelmien tunnistamiseksi. Muuten olisi mahdotonta esimerkiksi mitoittaa julkisia palveluita tai mitata jonkin poliittisen päätöksen vaikuttavuutta. Mutta helposti ajattelemme, että mikä tahansa havaittu ero on todella merkityksellinen ja suuri. Uutisissa on pylväsdiagrammeja, joissa pienet erot on esitetty dramaattisina. Tilastot ohjaavat meitä myös keskittymään eroihin – harvoin julkisessa keskustelussa keskitytään siihen, miten monella tavalla eri ryhmät ovat esimerkiksi samanlaisia. Tai sitä, että huolimatta havaituista eroista hajonta on niin suurta, ettei yhden ryhmän edustajan ominaisuuksista luultavasti voi sanoa paljoakaan. Luultavasti kun hän ei kuitenkaan osu siihen keskiarvoon. Siksi ”ryhmän X edustajat tekevät enemmän rikoksia” tyylinen tieto johtaa helposti koko ryhmän leimaamiseen, vaikka kyse on ehdottomasti vähemmistöstä.
***
Stereotypioiden ja yksinkertaistusten vaarana on se, että ihmiset myös alkavat toimia niiden mukaan. Kun ennakko-oletukset valmiiksi asettavat toimintasi tiettyyn raamiin, on toisin todistaminen vaikeaa. On eri asia yleistää kesien olevan lämpimiä, kuin tiettyjen ihmisten olevan rikollisia ja raiskaajia, tai tiettyä puoluetta äänestävien ihmisten tietoisesti pahoja. Siispä varo, kun yleistät. Hyvin todennäköisesti voit olla väärässä.
Tilastoja voi käyttää tai tulkita väärin, mutta siitä huolimatta tilastot ovat kaikkein luotettavin tapa luoda ja ennustaa suuri kuva.
Jos viisi vaarallisinta koirarotua rupeaisivat yleistymään, se tarkoittaisi enemmän hyökkäyksiä, vahinkoja ja kuolemia. Vaarallisten rotujen omistajat vetoavat siihen, että kysymys on koulutuksesta. He ovat oikeassa. Useimmista haastavista roduista saa mainioita perhekoiria, kun ne kouluttaa ja tarjoaa niille rodunomaista tekemistä.
Suuressa joukossa on kuitenkin aina ihmisiä, jotka eivät koiriaan kouluta. Siksi vaarallisten rotujen yleistyminen tarkoittaa suurempaa vahinkojen määrää. Tämän pystyy näkemään tilastoista. Naapurin hyvin koulutettu ja sosiaalinen mutta rotuna vaarallisena tunnettu koira ei tilannetta miksikään muuta. Naapurin koirasta ei näe kokonaisuutta, mutta tilastoista näkee.
Sama koskee maahanmuuttoa. Tilastot ja selvitykset kertovat tulijoiden lähtömaiden arvot ja asenteet, sijoittumisen työelämään ja integroitumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kun esimerkiksi somalien ja irakilaisten työttömyysprosentti on pitkälti yli 80, on helppo ennustaa, että näistä maista tulijat sopeutuvat huonosti suomalaiseen elämäntapaan. Yksittäistapauksilla ei voi kumota kokonaiskuvaa.
Sama koskee arvoja. Kun Suomeen otetaan tulijoita maista, joissa raiskaus avioliitossa ei ole käytännössä rikos ja muutenkin naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat heikot, niin on helppo ennustaa, että nämä ihmiset aiheuttavat harmia länsimaisissa yhteiskunnissa. Tämä ei tarkoita, ettei joukossa olisi poikkeuksia, mutta tilastot kertovat kokonaiskuvan.
Kärjistyneessä keskustelussa rasistin leiman saa sillä, että ajattelee tilastojen avulla ja vaatii kokonaisratkaisujen tekemistä tilastoihin nojaten.
Tilastotiedettä itsekin opiskelleena en kiellä tilastojen merkitystä ja hyödyllisyyttä, kuten tekstissä sanoinkin. Muuten olisi käytännössä mahdotonta harjoittaa sosiaalipolitiikkaa. Tilastot kuitenkin antavat, kuten sanoit, vain yleiskuvan. Jos hajonta on suurta, yksittäisen ihmisen todennäköisyys osua tilastoon on pieni, mutta häneen kohdistetut, tilastoihin perustetut ennakkoluulot kyllä vaikuttavat. Suomalaisista suuri enemmistö kuuluu kirkkoon, meillä kirkolla on erityinen suhde valtioon ja meillä on Euroopan alhaisin kaupungistumisaste. Nämä tilastot saattaisivat Suomea tuntemattomalle antaa maastamme varsin mielenkiintoisen kuvan. Kristillinen agraarivaltio, mikä tuskin pitää paikkansa.
Tilastoja tulkittaessa päädytään kuitenkin näkemään korrelaation taustalla kausaliteetteja, klassinen ”jäätelön syöminen ja hukkumiskuolemat esiintyvät samaan aikaan, eli jäätelön syöminen aiheuttaa hukkumiskuolemia”. Työttömyysprosentti ei kerro ”sopeutumattomuudesta suomalaiseen elämäntapaan” (Mitä edes on suomalainen elämäntapa? Työntekoa niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa?) Usein ihmisillä on kyllä ollut töitä kotimaassaan, koulutuskin, mutta kielitaidon puutteen tai syrjinnän (mites nämä somalialaistaustaisten taksikuskien kyydeistä kieltäytyneet Lieksalaiset, ihan vaan terveen varovaisia tilastojen tulkitsijoita vai?) takia töitä on haastavaa saada.
Kukaan ei kiellä, etteikö uusien tulijoiden kotouttaminen olisi haastavaa, mutta determinismiin ei pidä syyllistyä. Haasteiden tunnistaminen ei ole sama kuin yksisilmäinen uhkien maalailu. Tilastojen hyödyntäminen ei ole rasismia, vaan ”työttömyys, rikollisuus ja raiskaukset johtuvat henkilön X kansallisuudesta” on.
Niin ja ihmisten vertaaminen koirarotuihin….. Ei edes mennä siihen.
Hyvä kirjoitus!
Tilastoista puheen ollen, surettaa, että suomalaisiin uppoavat myös tällaiset mainokset kuin häkä:
http://static.naamapalmu.com/files/dz/big/ayxgvdfc.jpg
Tilastoilla valehtelu tai ainakin totuuden väärisely itselle otolliseen suuntaan on Suomessa niin arkipäiväistynyt ilmiö, että perusöyhöttäjät eivät sitä pysty edes sisäistämään.
Jotenkin hassua kaiken tämän yleistämisen keskellä, että kymmenisen vuotta takaperin, kun teinipalstoilla tuli pyörittyä, niin sen ajan suurimapana ongelmana tuntui olevan: ”Mix kukaan ei tajua, et mä oon niinQ yksilö? Onx pakko yleistää???” Ja mitä olemme oppineet kymmenessä vuodessa? Yleistämään lisää…
Kiitos! 🙂 Ja apua tuo mainos, juuri tuollaisia visuaalisesti harhaanjohtavia tilastodiagrammeja näkee ihan perusmediankin puolella. Raivostuttavaa.
Tuntuu nykyään, että jokaiseen näkökulmaan löytyy joku omia havaintoja tukeva tilasto, jostakin. Tai sitten ne vähintään voi tulkita monella tapaa. Tietysti hyvä, jos keskustelussa nojataan edes vähän enemmän faktoihin, mutta helposti siinäkin voidaan mennä ojasta allikkoon….
Muistan just jotku demi.fi:n uniikit lumihiutaleet -ketjut, silloin ne jaksoi naurattaa mutta tavallaan aika ihania 😀