Ennen raskautta treenasin tavoitteellisesti voimanostoa ja voisin sanoa, että olen tottunut muutenkin tietynlaisiin rutiineihin. Jo pelkästään raskaaksi tuleminen pakotti muovaamaan tapoja enemmän sallivaksi, mutta myönnän että armollisuus itseään kohtaan raskausaikanakin oli vaikeaa. Tämä tietysti pääasiassa liittyen treenaamiseen ja siihen, mitä laitan suuhuni. Sain raskausaikana ylimääräistä 17 kiloa, joista minulla on jäljellä vajaa viisi. Ei sillä, että välittäisin siitä tuon taivaallista tällä hetkellä, mutta olen löysäillyt raskausaikana ja sen jälkeenkin hyvällä omalla tunnolla, joten nyt on se aika kun laitan itseni ruotuun.

Minä en usko siihen, että vauva rajoittaisi millään lailla itsestään huolehtimista. Ensi viikolla aion palata tavoitteellisen salitreenin pariin, ja voin vannoa että se vain lisää jaksamistani. Ollaan pojan kanssa jo tehtykin reippaita vaunulenkkejä, ja ihan kiva huomata ettei olekaan täysin rapakunnossa. Joku ehkä sanoo, että vielä ei ole kiire mihinkään suureen ja tiedän sen itsekin. Vaikka palaankin kurinalaiseen ruokavalioon ja salitreeniin, en odota että kaikki tapahtuisi yhdessä yössä. Jos jonain päivänä ei pääse salille, sitten ei pääse.

Sitten asiaan, joka on tämän postauksen suola. Kuinka aion treenata vauvan kanssa? Erehdyin kysymään tuossa tovi sitten asiallisesti Facebook ryhmässä, olisiko jollain kokemuksesta vinkata hyvää salia, jossa saumattomasti onnistuisi tarpeen mukaan vauvan kanssa treenaaminen. Minulla on lähipiirissäni ystäviä, jotka ovat käyneet salilla ihan pienenkin vauvan kanssa, kunhan asiasta on sovittu salin omistajan kanssa. Lapsiparkki tässä vaiheessa on vielä ehdoton ei, mutta aloin miettiä että ketä se vauvan koppa sielä salilla häiritsee, jos menee treenaamaan hiljaiseen aikaan. Tiedän, että Tampereella voimanostoporukoiden suosimalla entisellä salillani tämä olisi varmasti ollut ok. 

Asiallisten kommentien lisäksi tuli ryhmäkeskustelussa kuvioihin ymmärrettävästi myös negatiivista kommentointia. En ehkä huomioi lapseni turvallisuutta, koska olisin raahaamassa hänet kopassa keskelle treenihommia käsipainojen kolistessa – siinähän voi itse pudottaa painon vauvan päähän. Tai sitten sen voi vahingossa tehdä joku muu. Tämä on kyllä sattumusten summissa se ääripää, joten ehkä minun olisi parempi vain jäädä peiton alle ja välttää treenaamista tapaturmien pelossa? Todennäköisesti kopassa olevan vauvan kanssa on sallittavaa joissain paikoissa, mutta vakuutus ei korvaa vahinkoja ja vastuu on itsellä. Ja tämä on mielestäni täysin ok kyseisessä tilanteessa. Olen itse vastuussa lapsestani eikä kukaan muu.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että mikäli treenaaminen vauvan kanssa on mahdollista, olen itse velvollinen ”kitkemään” pois mahdollisen itkuhäiriön ja hajuhaitan? Siis oikeasti? Kakan haju nenässä, ja treeni-into on sammutettu? Sittenhän kaikki pysyttelisivät pois kuntosalilta, jos hien ja kakan haju kammoksuttaisi. Sali on monelle ihmisille sitä omaa aikaa, ja ymmärrän kyllä ettei vauvan huudon kuunteleminen kuulu käsitykseen rauhassa treenaamisesta. Meluhaitan sattuessa, olisin tietenkin velvollinen siirtymään muualle rauhoittelemaan lasta. Ja sitten jos treeni jäisi kesken, niin sitten se jäisi. Kunnioitan kanssatreenajiani suuresti, ja salipäivien sisällön loppuunvieminen rauhassa on itsellenikin pyhä asia. Mutta ei itkevän lapsen kustannuksella.

Ilman että pahoitin itse mieleni mistään kommenteista, päädyin käsittelemään asiaa tässä. On täysin ok, jos salit kieltävät lapsen kanssa treenaamisen salilla. Puhun nyt vauvaikäisestä, lapsiparkki on kyllä varmasti suosiossani sitten kun sen aika on. Mutta on myös täysin ok hiukan kritisoida sitä, jos siitä tehdään mahdoton ajatus vain siksi, että satavarmasti jotain sattuu tai lapsi ei ole kuin häiriöksi. Puhuimme miehenki kanssa kuinka järjestelemme treenaamisen niin, että molemmat pääsevät treeneihinsä vuoronperään ja näimme, ettei vuorottelu alkuun ole meille ongelma. Siksi voin rauhoitella kaikkia, ettei minua tulla vielä näkemään vauvan ja kopan kanssa pääkaupunkiseudun saleilla kenenkään tiellä. Ja pääsen minä liikkumaan muutenkin. Hommasin vaavelille repunkin, että voi sitten turvallisesti olla mukana rinnuksillani kun kyykkäilen kotosalla. Itse olen vain innoissani ajatuksesta, että pääsen jälleen tuomaan treenit takaisin elämääni, vaikka siihen kuuluukin nyt pieni tärkeämpi asia kuin vatsalihakset.

J