Saimme nauttia Suomi-vieraiden seurasta reilu viikon verran. Even siskon kanssa  kävimme Antwerpenissä suklaamuseossa, jossa pääsimme kuulemaan ja osittain näkemään, miten suklaa löytää tiensä kaupan hyllylle. Tiesittekös muuten, että suklaapapuja kuivatetaan 6 päivää banaanienlehtien välissä. Pääsimme myös maistelemaan eri suklaita ja olivathan ne nyt hyviä. Kävimme myös Brugessa (2h junamatka mechelenistä) sieltä löysimme keskiaikaisen sairaalaan, joka oli meille kaikille hieman pettymys ”keskiaikaisessa sairaalassa” oli kristillisiä kuvia ja monet tekstit olivat selitetty ranskaksi, hollanniksi sekä espanjaksi, ei edes englanniksi.

Perjantaina Salla ja Daniel saapuivat Belgiaan, voi sitä onnenpäivää. Sovimme tapaamamme Antwerpenin juna-asemalla, heitin kuitenkin pienen valkoisen valheen ja yllätimme kaksikon jo junassa. Heidän kanssaan kiersimme Belgian eri kaupunkeja. Ghent (Mechelenistä 1h junamatka) osoittautui erittäin viehättäväksi ja kauniiksi kaupungiksi. Brysselissä kävimme Euroopan komissiossa, joka olikin iso rakennus. Oli ihana pitkästä aikaa vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia, nimittäin ikävä on ollut hirmuisen kova.

Keskustelimme vuokraisäntien kanssa kuinka hauskoihin paikkojen  nimiin olimme törmänneet täällä Belgiassa. Willebroek, kylä jossa asumme on suomennettuna ”villikylä”. Katu jossa asumme täällä on Broekstraat, joka tarkoittaa ”housukatua”. Täällä Belgiassa sovitushuone on ”paskamer”. Näistähän juttua riitti. Heidän korviin ”kauhajoki” kuulosti ihan hassulta.
Vapaa-aikanamme olemme ahkeroineet tehtäviä. Käymme verkkokurssina ruotsin-, kehittämis ja tutkimus-, gerontologiankurssit. Niissä on riittänyt tehtävää.
Kävimme tiistaina hakemassa uuteen asuntoon avaimet. Huone paljastui katollisen kirkon omistamaksi. Katollinen kirkko vuokraa opiskelijoille huoneita, johon sisältyy aamupalan lisäksi suihku. Vessa sekä keittiötilat ovat yhteisiä. Saimme paikasta erittäin hyvän vastaanoton. Aluksi meitä hieman epäilytti, kun vuokra piti maksaa käteisellä eikä vuokrasopimuksen tekoon suostuttu. (sopimuksen teko kuukaudeksi on kuulemma tarpeeton) Saimme kuitenkin kuitit maksetusta huoneesta.
Ennen viimeistä harjoittelua suuntasimme lomalle Turkkiin, jossa saamme pienen hetken hengähtää ennen seuraavaa harjoittelua.

Ghent

Antwerp

Bryssel

Antwerp

Bryssel

Viime viikonlopun vietimme Brysselissä medical english- kurssilla. Kurssilla oli vaihtareita Espanjasta, Portugalista, Ruotsista sekä meidän lisäksi kolmas suomalainen opiskelija. Kurssilla kävimme paljon hoitosanastoa kuvien avulla ja case-tehtävien puitteissa.  Kurssin lopuksi kerroimme pienissä ryhmissä kotimaan terveydenhuoltojärjestelmästä. Aluksi koin sen hieman haastavaksi, onhan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä monikulmainen, mutta loppujen lopuksi se sujui hyvin.

Jokaisella vaihtarilla on täällä henkilökohtaiset tuutorit. Meillä oli opettajan kanssa koululla keskustelu kuinka tuutorit ovat toimineet ja montako kertaa olemme nähneet heitä. Olemme useasti nähneet Even tuutoria jopa hänen opiskelukavereitaan. Fran on auttanut meitä ongelmissamme ja ollut enemmän kuin tuutori meille molemmille. Minun tuutoriani olemme nähneet kahdesti, hän haukkui Belgian ja kertoi, ettei Mechelenissä ole mitään kiinnostavaa tekemistä. Puhuimme pitkälti hänen tulevasta Japani-vaihdosta. Tapaamisia on haastava sopia hänen töidensä vuoksi. Toisella tapaamisella hän ei puhunut meille mitään, vaikka yritimme avata keskustelua small talkin avulla. Koulussa meille avattiin, ettei ole meidän velvollisuus nähdä häntä.

Meillä oli harjoittelun arviointikeskutelu maanantaina. Ennen sitä vaihtokoordinaattori oli saanut (en ymmärrä mistä) käsityksen, että me ajattelemme ettei meidän tarvitsisi täyttäää tuntilistoja (Tietysti olimme täyttäneet tuntilistat allekirjoituksineen) tai tulla arviointikeskusteluun paikalle. Olimme yrittäneet saada arviointikeskusteluun tulevaa hoitotyönopettajaa useasti kiinni, mutta hän ei vastannut viesteihimme. Loppujen lopuksi saimme opettajan kiinni ja arviointikesksutelu sujui hyvin. Saimme hyvät palautteet harjoittelusta. Keskustelimme opettajan kanssa huonosta hygieniasta ja eri käytännöntavoista. Kerroimme kuinka haasteellista oli toimia paikassa hoitajana, koska emme pystyneet toteuttaa hoitotyötä eettisesti oikein. Esimerkiksi me Suomessa käytämme filtterineuloja kun otamme rikotusta lasipullosta lääkeainetta. Filtterineula suodattaa mahdolliset lasinsirpaleet. Opettaja ei ollut ikinä kuullutkaan filtterneuloista, vaikka oli työskennyt sairaalassa. Muuten olimme yksimielisesti samaa mieltä, että paikassa oli huono hygienia.

Olemme kiertäneet Belgiaa käyden Leuvenissa ja Antwerpissa. Tällä viikolla kävimme Hollannissa, Amsterdamissa. Seuraavan parin viikon ajan saamme nauttia enemmän kuin tervetulleista suomivieraistamme.

6.3 oli päivä kun oikeasti ensimmäistä kertaa tuli hirvittävä koti-ikävä Suomeen. Tuona päivänä minusta tuli ensimmäistä kertaa täti, ja minä olen täällä reilu 2000km päässä. Puhelin on täyttynyt pikkuprinsessan kuvilla ja laukkuun kertynyt pienen ihmisen mekkoja:)

14.3 keskiyöllä kun pääsimme Amsterdamissa hostelliin, päätin käydä kurkkaamassa sähköpostia. Olin saanut sähköpostia, josta olin vain voinut haaveilla. Syksyllä 2019 lähden Ugandaan kolmeksi kuukaudeksi tekemään Terve Afrikka- verkoston puitteissa harjoittelua. Siitä mistä olen jo pitkään haaveillut, tulee toteutumaan jo puolen vuoden päästä, apua ihanaa! Heti Suomeen päästyä pitääkin ruveta hoitamaan rokotuksia ja muita vaihtoon liittyviä paperihommia. Mutta nyt aion vielä nauttia olostani täällä Belgiassa 🙂