Sinun ulkonäkösi ei ole sinun, osa 2
Fitness Führer ragesi tissiaihetta sivuavasta mainoksesta. Ihan aiheesta.
*huokaus*
Mistä on oikeasti kyse siinä että nainen kokee voivansa nauttia vartalostaan, naiseudesta, elämästä vasta kun hänen kannuihinsa sijoitetaan leikkauksen avulla pari desiä sinne kuulumatonta muovia? Mistä on peräisin ajatus, että elämänlaatu on kiinni ulkonäöstä? Perinteinen virsi kuuluu ”itseni vuoksi” ja hyvänä kakkosena ”haluan että mieheni näkee minut haluttavana”. Kummassakaan ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta mistä nainen on saanut päähänsä, että hän kelpaa, voi nauttia kehostaan, miellyttää miestään vain tietynlaisten tissien tai ulkonäön kautta? Ulkopuolelta se ajatus tulee. Kukaan ei itseohjautuvasti aseta kieroutuneita speksejä omalle riittävyydelleen, ellei ympäristö vaikuta käsityksiin itsestä ja siitä mikä on toivottavaa tai jopa normi.
Liioiteltu ajatuskoe: tyttölapsi varttuu pienessä yhteisössä saarella, jossa ei tunneta lehtiä, tv:tä, pornoa tai nettiä. Kuinka moni nuori nainen kokee silikonien asentamisen olevan elintärkeätä omasta ruumiista nauttimisen kannalta?
Tasan ei kukaan. Onko ajatus silikoneista edelleen ihan ”itsensä vuoksi” pätevä? Yhteisössä voisi vaikkapa olla perinteenä alahuulen rei’ittäminen ja venyttäminen. Kylän kuumin ja halutuin gimma voisi olla se, jolla on venytetyin kaula tai typistetyimmät jalat. Saatamme miettiä että mitä vi**ua, tuhoavat ruumiinsa ja terveytensä älyttömien perinteiden vuoksi, mutta mitä muuta meidän silikonit ja kauneusleikkaukset ovat kuin ruumiin silpomista ja tuhoamista? Silareista ei ole terveydellistä hyötyä, leikkaus on riski, vieras materiaali kehon sisälle sijoitettuna on aina riski ja seksuaalinen nautinto teknisellä tasolla ei lisäänny (päinvastoin implantit voivat aiheuttaa jopa tunnottomuutta).
Toden totta ei ole minun asiani mitä muut pitävät kauniina ja tavoiteltavana. Mun puolestani ihmiset saavat vaikka nitoa otsaansa täytettyjä marsuja jos se saa heidät nauttimaan ruumiistaan ja elämästään. Siinä vaiheessa kun marsujen nitomisesta otsaan on tulossa normi, mun on vaan pakko ärähtää.
No hyvä sun on sanoo. Et tiedä millaista on kun haukutaan laudaksi tai kun mies kaipaa hiplattavakseen runsaampaa varustusta.
Niin, mutta ulkonäköterrorismi on jaettu ongelma. Tiedän millaista on tulla dissatuksi ulkonäön vuoksi. Tiedän millaista on tulla kohdelluksi ”tisseinä” tai kun mies osoittaa sanansa kannuilleni eikä minulle. Hinkit menettävät muotonsa varhain ja korjausleikkauksista on tullut yhä arkipäiväisempi asia. Tiedote niille jotka eivät ole vielä ilmiöön törmänneet: kaikki heteromiehet eivät ole tissimiehiä. Oikea mies arvostaa naistaan kokonaisuutena ja ihmisenä, ei ruumiinosina. Miehelle joka asettaa naiselleen ulkonäköön liittyviä vaatimuksia tai ehtoja, ansaitsee kengänkuvan persuksiinsa. Minkä ihmeen takia me naiset annamme ulkopuolisten vaatimusten vaikuttaa meihin niin voimakkaasti? Tai mikä kauheinta, SISÄISTÄMME NE kuvitellen niitä omiksemme. Nyt ollaan likaisimmassa ytimessä: miksi olemme niin epävarmoja, että toteutamme mieluummin sairaita, yliampuvia, ulkopuolelta syötettyjä mielikuvia, kuin nauttisimme siitä mitä meillä on? Jos riittää itselleen ja nauttii itsestään sellaisena kuin on, ei tarvitse piitata hevon kukkua siitä mitä muut ihmiset arvostavat. Et kai sinä nyt maalauttaisi autoasi keltaiseksi sen vuoksi, että naapuri on jankuttanut sinulle vuosikaudet mustan olevan aika ruma, jos itse pidät mustaa parhaana mahdollisena värinä? Minkä hiton takia me teemme ruumiillemme juuri niin? Ruumiille joka on ainoamme ja pirun paljon tärkeämpi kuin moni muu asia elämässämme.
Taas liioittelevaa havainnollistamista: natsipropaganda ja vihapuheet ovat lailla kiellettyjä. Kirjoitetun tekstin ja kuvien voima on tiedostettu. Kuitenkin naisruumista kohtaan saa viritellä mitä törkeimpiä, vähättelevimpiä vihapuheita ja vaatimuksia ja mikä ei lakkaa hämmästyttämästä: naiset osallistuvat siihen itse.
Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään miellyttääksemme muita? Missä tulee raja? Naiseen on epäilemättä koodattu suurempi miellyttämisen tarve ja varmasti se kivikaudella tulikin tarpeeseen, mutta evoluution tässä vaiheessa voisimme lakata käyttäytymästä kuin koirat.
Oikeasti jotain on pielessä kun luonnollisesta tulee jotain halveksittavaa. Aika havahtua on tasan nyt. Ne rahat jotka tissi-implantteihin on valmis sijoittamaan kannattaisi käyttää terapiaan: saisi jotakin vastinetta rahoilleen ja kenties pysyvää hyväksyntää itsensä hyväksymisen kautta. Silarit on ratkaisu vain hetkeksi: uutta korjattavaa löytyy lisää heti kun huomaa, ettei tämä tehnytkään onnelliseksi, tai että vaatimusten lista on kasvanut.
Kuvassa ei valitettavasti luomut.