Sinun ulkonäkösi ei ole sinun, osa 2

Fitness Führer ragesi tissiaihetta sivuavasta mainoksesta. Ihan aiheesta.

 

*huokaus*

 

Mistä on oikeasti kyse siinä että nainen kokee voivansa nauttia vartalostaan, naiseudesta, elämästä vasta kun hänen kannuihinsa sijoitetaan leikkauksen avulla pari desiä sinne kuulumatonta muovia? Mistä on peräisin ajatus, että elämänlaatu on kiinni ulkonäöstä? Perinteinen virsi kuuluu ”itseni vuoksi” ja hyvänä kakkosena ”haluan että mieheni näkee minut haluttavana”. Kummassakaan ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta mistä nainen on saanut päähänsä, että hän kelpaa, voi nauttia kehostaan, miellyttää miestään vain tietynlaisten tissien tai ulkonäön kautta? Ulkopuolelta se ajatus tulee. Kukaan ei itseohjautuvasti aseta kieroutuneita speksejä omalle riittävyydelleen, ellei ympäristö vaikuta käsityksiin itsestä ja siitä mikä on toivottavaa tai jopa normi.

 

Liioiteltu ajatuskoe: tyttölapsi varttuu pienessä yhteisössä saarella, jossa ei tunneta lehtiä, tv:tä, pornoa tai nettiä. Kuinka moni nuori nainen kokee silikonien asentamisen olevan elintärkeätä omasta ruumiista nauttimisen kannalta?

 

Tasan ei kukaan. Onko ajatus silikoneista edelleen ihan ”itsensä vuoksi” pätevä? Yhteisössä voisi vaikkapa olla perinteenä alahuulen rei’ittäminen ja venyttäminen. Kylän kuumin ja halutuin gimma voisi olla se, jolla on venytetyin kaula tai typistetyimmät jalat. Saatamme miettiä että mitä vi**ua, tuhoavat ruumiinsa ja terveytensä älyttömien perinteiden vuoksi, mutta mitä muuta meidän silikonit ja kauneusleikkaukset ovat kuin ruumiin silpomista ja tuhoamista? Silareista ei ole terveydellistä hyötyä, leikkaus on riski, vieras materiaali kehon sisälle sijoitettuna on aina riski ja seksuaalinen nautinto teknisellä tasolla ei lisäänny (päinvastoin implantit voivat aiheuttaa jopa tunnottomuutta).

 

Toden totta ei ole minun asiani mitä muut pitävät kauniina ja tavoiteltavana. Mun puolestani ihmiset saavat vaikka nitoa otsaansa täytettyjä marsuja jos se saa heidät nauttimaan ruumiistaan ja elämästään. Siinä vaiheessa kun marsujen nitomisesta otsaan on tulossa normi, mun on vaan pakko ärähtää.

 

No hyvä sun on sanoo. Et tiedä millaista on kun haukutaan laudaksi tai kun mies kaipaa hiplattavakseen runsaampaa varustusta.

 

Niin, mutta ulkonäköterrorismi on jaettu ongelma. Tiedän millaista on tulla dissatuksi ulkonäön vuoksi. Tiedän millaista on tulla kohdelluksi ”tisseinä” tai kun mies osoittaa sanansa kannuilleni eikä minulle. Hinkit menettävät muotonsa varhain ja korjausleikkauksista on tullut yhä arkipäiväisempi asia. Tiedote niille jotka eivät ole vielä ilmiöön törmänneet: kaikki heteromiehet eivät ole tissimiehiä. Oikea mies arvostaa naistaan kokonaisuutena ja ihmisenä, ei ruumiinosina. Miehelle joka asettaa naiselleen ulkonäköön liittyviä vaatimuksia tai ehtoja, ansaitsee kengänkuvan persuksiinsa. Minkä ihmeen takia me naiset annamme ulkopuolisten vaatimusten vaikuttaa meihin niin voimakkaasti? Tai mikä kauheinta, SISÄISTÄMME NE kuvitellen niitä omiksemme. Nyt ollaan likaisimmassa ytimessä: miksi olemme niin epävarmoja, että toteutamme mieluummin sairaita, yliampuvia, ulkopuolelta syötettyjä mielikuvia, kuin nauttisimme siitä mitä meillä on? Jos riittää itselleen ja nauttii itsestään sellaisena kuin on, ei tarvitse piitata hevon kukkua siitä mitä muut ihmiset arvostavat. Et kai sinä nyt maalauttaisi autoasi keltaiseksi sen vuoksi, että naapuri on jankuttanut sinulle vuosikaudet mustan olevan aika ruma, jos itse pidät mustaa parhaana mahdollisena värinä? Minkä hiton takia me teemme ruumiillemme juuri niin? Ruumiille joka on ainoamme ja pirun paljon tärkeämpi kuin moni muu asia elämässämme.

 

Taas liioittelevaa havainnollistamista: natsipropaganda ja vihapuheet ovat lailla kiellettyjä. Kirjoitetun tekstin ja kuvien voima on tiedostettu. Kuitenkin naisruumista kohtaan saa viritellä mitä törkeimpiä, vähättelevimpiä vihapuheita ja vaatimuksia ja mikä ei lakkaa hämmästyttämästä: naiset osallistuvat siihen itse.

 

Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään miellyttääksemme muita? Missä tulee raja? Naiseen on epäilemättä koodattu suurempi miellyttämisen tarve ja varmasti se kivikaudella tulikin tarpeeseen, mutta evoluution tässä vaiheessa voisimme lakata käyttäytymästä kuin koirat.

 

Oikeasti jotain on pielessä kun luonnollisesta tulee jotain halveksittavaa. Aika havahtua on tasan nyt. Ne rahat jotka tissi-implantteihin on valmis sijoittamaan kannattaisi käyttää terapiaan: saisi jotakin vastinetta rahoilleen ja kenties pysyvää hyväksyntää itsensä hyväksymisen kautta. Silarit on ratkaisu vain hetkeksi: uutta korjattavaa löytyy lisää heti kun huomaa, ettei tämä tehnytkään onnelliseksi, tai että vaatimusten lista on kasvanut.

 

ompot_edited-1_0.jpg

 

Kuvassa ei valitettavasti luomut.

 

Lisää aiempaa marinaa aiheesta täällä.

Kommentit (2)
  1. Kiitos avautumisesta 😀 En ole kuullutkaan tuota performanssitaiteilijan tempauksesta, mutta tuo kyllä hyvin kuvaa sitä miten maailma on muuttunut nimenomaan naisten osalta. Nainen ns. vapautuu, tulee ns. tasa-arvoiseksi, mutta kulkee kuitenkin jossain näkymättömässä liea’ssa nimeltä ulkonäkövaatimukset. Väkivaltaa se on. Eri muodossa vaan. Tämä HS:n juttu naurattaa mua aina

  2. Neiti Virtanen
    7.3.2014, 10:25

    Huh huh, ajatus siitä että bussissa joku kaksitoista-vuotias tyttö lukee tuon mainoksen on aika hyytävä! ”Think of the children!” kuten Simpsoneiden kukkahattutäti huutaa.

    Hyvä rinnastus tuo kehonmuokkaamisen kulttuurinen eroavaisuus. Se minkä toisessa kulttuurissa koemme outona, voi taas toiseen kulttuuriin kuuluvan mielestä olla normaalia, visa verca. Itse mietin esimerkiksi kiinalaista jalkojen sitomista ja sen historiaa. Kun on katsonut leikkelyohjelmia (niitä on aivan liikaa ja niissä on häiritsevän positiivinen sävy, tosin tuskin mikään klinikka hyväksyy praktiikkansa esittämistä negatiivisessa valossa), niin kyllä ne kauneusleikkaukset ovat todella rajuja ja kuluttavia keholle. Tuntuu, että kautta historian, naista on pidetty epätäydellisenä olentona jota pitää muokata. Luulen, että tämä liittyy tietynlaiseen naisten alempana pitämiseen ja jopa halveksuntaan. Tietysti miehilläkin on omat kauneusihanteensa kautta historian, riippuen kulttuurista (niiden kuormittamisesta ei enempää, puhutaanpa nyt naisista 😀 ), mutta naisiin kohdistuva muokkaaminen on aina ollut rajumpaa.

    Pointti siitä, että kauneusleikkausten yleistyminen on tosiasia, ja asenneilmapiirin muutos hyväksyvämpään suuntaan, on aika validi. Taidehistoriaa kun olen tullut opiskelleeksi, mieleeni palaa performanssitaiteilija joka 80-luvulla leikkautti kasvonsa vastaamaan täydellistä kauneusihannetta. Eri kasvonpiirteet oli poimittu taiteesta. Galleriasta sai katsoa suorana kun leikkausta tehtiin. Silloin esitys koettiin hyvin järkyttävänä, äärimmäisyyksiin menevänä ja monet ihmiset tuohtuivat siitä. Nykyään kun avaa telkkarin, ei voi olla välttymättä jonkin sortin leikkelyohjelmalta jossa näytetään tarkasti miten leikkaus tehdään. Että näin ne ajat muuttuu…

    Naisiin kohdistuva vihapuhe on tosiasia. Elämme loppujen lopuksi normien vankilassa, jotka ovat ristiriitaisia ja mahdottomia (kuten selvensit kirjoituksessa kirjoittamattomissa säännöissä). Koskaan ei voi miellyttää ketään. Ja siksi onkin hyvä kysyä itseltään: Tarvitseeko minun ylipäätään miellyttää ketään? Se ollaan kuitenkin me itse, jonka kanssa eletään, itse puetaan aamulla vaatteet päälle, mennään töihin, kasvatetaan lapset. Itse me elämme kaikkien valintojemme kanssa. Siksi parempi, että ne tekee itse, ja että on tyytyväinen niihin.

    Tämä teksti alkaa jo venyä todella pitkäksi joten kommentoin vielä vain isoa T:tä, eli tissejä. Itselläni on pari niitä, ja ne ovat aina olleet kohtuullisen isot. Olen kuitenkin huomannut toisen siskoni kanssa tissikateuden. Kahdella siskollani on nimittäin TODELLA iso rintavarustus. Luulen, että kun jatkuvasti näkee että toisella on enempi sitä alkaa ajatella että ei ole niin hyvä. Media ruokkii tätä mielikuvaa. Sanottakoon kuitenkin kaikille tissileikkausta harkitseville, etteivät isot, tai edes keskikokoiset rinnat tuo onnea loppupeleissä. Koska sitä kuitenkin vertaa itseään aina toisiin (naisten synti aika pitkälle), ja jos oli riittämättömyyden tunne kun aloitti prosessin, se ei minnekään katoa. Isoista rinnoista on lisäksi myös haittaa, olen todistanut sen läheltä. Isotissisistä siskoistani molemmat ovat harkinneet pienennysleikkausta. Loppujen lopuksi he ovat kuitenkin päässeet sinuiksi vartalonsa muodosta. Selkä ja hartiat ovat silti kipeät ja painuvat helposti lysyyn. Hyppynarulla hyppiminen tai energinen jumppa tekee kipeää. Juokseminen on mahdotonta Pukeutuminen on hankalaa, varsinkin toisella siskollani joka on kirjanpitäjä ja jonka pitää näyttää asialliselta. Vaatteita on tosiaan vaikea löytää kun mahaa on vähän mutta tissejä paljon, mikään ei istu rinnoista. Vaihtoehdot: säkki tai pornomalli. Rintaliivejä ei löydy kuin hyvin kalliista erikoisliikkeistä jos sieltäkään ja ne ovat lähes poikkeuksetta mummomallia. Jopa tuntemattomat ihmiset tulevat kommentoimaan ja kysymään rinnoista, ”ovatko nuo aidot”. Kiusallista. Itseltäni on myös kysytty onko ihan aidot tissit ja saako niitä puristaa. Että niin. Ja katseet… Itselläni oli kerran avonainen toppi, ja miehet jäivät TUIJOTTAMAAN (tämä sen jälkeen kun rintani olivat lihomisen seuraukseni isontuneet huomattavasti). Pikkusiskoni sanoi, että se on hänelle arkipäivää, ja että naiset myös tuijottavat. Miehistä hän sanoi: ”tuntuu että niiden päässä ei ole mitään, ne vaan tuijottaa silmät tyhjinä.” Ihmiset kommentoivat aina ensin rintoja, eivät esim. silmiä tai hiuksia. Ei kivaa.

    Mutta nyt lopetan, anteeksi, taas tuli pitkä avautuminen 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *