june favs.
Kesäkuu. Lapsuudenkotini omenapuiden kukat pudottavat terälehtensä, helle tiukentaa kainosti otettaan poskipäilläni, ruoho on makean vihreää ja mansikat parhaimmillaan. Tämänpäiväinen purjehdusretki keinuttaa yhä päätäni, huomenna matkaan lomalle Kööpenhaminaan, haaveilen päiväretkestä Korkeasaareen, vietän siskon syntymäpäiviä ja juhannusta ihanien ihmisten seurassa sekä aloitan kesätyöt sanomalehden toimituksessa.
Kesäkuu on ehkä paras aika vuodesta. Luonto herää henkiin silmänräpäyksessä, valoisat yöt houkuttelevat pitkille, päämäärättömille kävelyretkille ja aikaisin nouseva aurinko kutittelee varpaita liikkeelle jo aikaisin aamusta. Vihdoinkin minulla on aikaa lukea kirjoja ja tehdä asioita, joita rakastan: matkustaa, viettää aikaa auringossa ja lukea kirjoja. Aikaa on jää myös kokeiluille ja lempiasioista haaveilulle, tässä kesäkuun valintani.
Virpin mustikka-kookos-aamupalakeksit
Olen hulluna Virpi Mikkosen Kiitos hyvää –blogiin. Rakastan kauniita, huolella otettuja kuvia, helppoja sekä mutkikkaita reseptejä ja kirjoittajasn teksteistä huokuvat rauhallista, hyvinvoivaa energiaa. Vaikken itse raakaruokakokkailija olekaan, seuraan suurella kiinnostuksella blogin jännittäviä ja idearikkaita reseptejä. Tämänhetkisiä lemppareitani ovat esimerikiksi maidottomat suklaajätskitikut ja kookoskermainen suklaakakku.
Yhtä reseptiä kokeilin itsekin, nimittäin näitä mustikka-kookos-aamupalakeksejä. Niissä kun ei ole lainkaan sokeria, vehnää tai hiivaa, vain vatsalle lempeitä ja suulle makeita ainesosia. Kukapa olisi uskonut, että aamun voi aloittaa herkuttelemalla hyvällä omallatunnolla?
Keksini eivät onnistuneet ulkonäöllisesti, mutta maku oli kohdillaan. Näitä täytyy tehdä uudelleen, varioiden eri marjoilla – puolukatkin voisivat sopia kookoksen kaveriksi.
Mavala summer 2013.
Olen satunnainen kynsilakka-addikti: toisinaan koukutun lakkaamaan kynsiäni tauotta, toisinaan hylkään myrkkypurkit kokonaan. Viime syksynä tein kuitenkin ryhtiliikkeen, ja päätin, että haluan varpaideni näyttävän aina kauniilta – niinpä olenkin lakannut kynsiäni jo useita kuukausia, olivat varpaani sitten kaikkien nähtävillä tai eivät.
Mavalan kynsilakat ovat suosikkejani, sillä pienet pullot kuluvat nopeammin käytössä, eikä väreihin näin ollen ehdi kyllästyä. Kesän 2013 värit ovat suorastaan syötävän suloisia, ja himoitsen nyt erityisesti appelsiininoranssia Jaipuria, smaragdinvihreää Bamakoa ja 80-lukua henkivää lilaa Samarkandia.
Minihameet.
Jos olenkin lakannut innokkaammin kynsiäni, olen taantunut pukeutumisessa: käytän yhä useammin housuja, mikä on sääli, sillä tykkään kovasti hameista ja mekoista. Elättelenkin mielessäni kuvitelmaa, että vaatekaapistani ei vain löydy kivoja tai omaan makuuni sopivia hameita – shoppailu kun on aina kätevä ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Selailin (jälleen kerran) Urbanin nettisivuja, ja jumituin klikkailemaan erilaisten minihameiden kuvia. Ala-asteen lopulla minihameet olivat kova juttu: muistan omistaneeni Vero Modasta ostetun, alhaalla lantiolla keikkuvan turkoosin hameen, joka hädin tuskin peitti takapuoleni.
Nykyisin himoitsen vyötärölle nousevaa miniä, joka toisi kauniisti naiselliset muodot esiin ja peittäisi häveliäästi reidet. Simppeli, yksivärinen hame menee yhteen minkä tahansa yläosan kanssa vuodenajasta riippumatta. Toisaalta himoitsen kreisin trooppista printtiä, joka keräisi katseita kadulla kävellessä.
Uskomatonta mutta totta: huomenna jo pääsen hameostoksille Kööpenhaminan Urbaniin! Blogissa saattaa siis vallita lyhyt hiljaisuus, kun vietän päiväni asfalttiviidakkoa tutkien. Pitäisiköhän tässä vaiheessa (klo 00:09) pakata?