Koska teen tuttuun tapaani kaiken aina myöhässä, jaan matkan jo tehtyäni käsilaukkuni sisällön. Naurettavinta on myös se, että unohdin passin kuvasta, vaikka se on olennaisin asia matkalle lähdettäessä. No jaa – ehkä tämä sitten kuvastaa hyvin minua ja elämääni. Kaikki järjestyy omalla ajallaan, ei erityisen täydellisesti tai suunnitellusti, mutta lopulta kuitenkin.

Tältä kassini sisältö näytti lähtiessämme matkalle. Mitä tuli otettua mukaan?

– Tammikuun Trendi, nyt jo täysin loppuun luettu ja kulutettu, hiekassa ja vedessä uitettu, sivut haiskahtavat aurinkorasvalta. Kesä.

– Candace Bushnell: The Carrie Diaries. Löhöilylomalla on pakko olla mukana hömppälukemista, ja Carrien teinivuosista kertova kirja oli kyseiseen tarkoitukseen täydellinen. Kevyt, hauska, kutkuttava, kesäinen ja helppolukuinen romsku sai minut tuntemaan itsenikin jälleen teiniksi. Saatoin hihitellä vähän ääneenkin.

– Siri Hustvedt: What I loved. Kyseinen kirja oli jäänyt joululoman jäljiltä kesken, ja kirjan päättämisestä oli muodostunut kuukauden epämääräisten lukuhetkien jälkeen henkilökohtainen koitos. Ihana kirja, yksi parhaimmista, jota olen koskaan lukenut. Rakastan Hustvedtin mietteliästä kerrontaa ja tarkkaavaisia kuvauksia ympäristöstä ja henkilöhahmoista. Hustvedt on älykäs nainen, joka herättää lukijassa paljon ajatuksia ja tunteita. I-ha-na.

– Lompakko. Sain äidiltäni joululahjaksi toivomani Marimekon Puusti-nahkalompakon, joka tuntuu taivaallisen ihanalta vanhaan reuhkaan verrattuna. Lompakon muotoilu on täydellinen! Ainoa miinus löytyy korttiosiosta, joka on suhteellisen pieni ja taskut hirvittävän tiukat kymmenille etu- ja jäsenkorteilleni (mihin niitä kaikkia edes tarvitsee?). Toisaalta lompakko on nahkaa, jolloin se venyy ajan myötä ja kortit löytävät oman paikkansa. Pure love at first sight!

– Korvatulppia. Olen äärimmäisen herkkä nukkuja, ja herään helposti ääniin. Käytän korvatulppia usein kotonakin, koska jääkaappini hurisee hämmentävän kovaa. Paluumatkalla korvatulpistakaan ei ollut juuri avuksi, kun useampi vauva itkeskeli puolet lennon ajasta… Jäi unet vähän vähiin.

– Kännykän laturi (+ kuulokkeet).

– Poikakaverin hölmöt aurinkolasit. Joita rakastan, koska ne ovat niin hölmöt. Ja keltaiset.

– Muistikirja ja kynä, jotka olivat lopulta melko hyödyttömiä – matkapäiväkirja jäi (taas) kirjoittamatta ja mietteeni näpyttelen kännykän muistioon. Kiusallisen sähköistynyttä tämä nykyelämä.

– iPhone, jota muuten koristavat joululahjaksi saadut Marikuoret! Vanha kunnon Unikko herää ihan uuteen eloon näin pienellä pinta-alalla. En koskaan pukisi päälleni esim. Unikko-paitaa, mutta näitä kuoria rakastan! (Tosin nyt varmaan puenkin kukat päälleni. Minulla on ollut välillä kummallinen tapa kääntää sanonta ’ei koskaan’ täysin päinvastaiseen suuntaan. Esim. ’En värjää koskaan hiuksiani punaiseksi’ tai ’En osta koskaan toppatakkia, vaikka äiti sitä kuinka hehkuttaisi’. Vaan toisin kävi.)

– Silmälaput. Prinsessamaiset läpät herättivät selvästi kiinnostusta menomatkalla vieressäni istuvassa tytössä. Hah.

– Avaimet. Koska on ihan kiva myös palata kotiin.

– Uusi objektiivi ja kamera. Nikon 50mm. Kiva, oikein kiva.

– Silmälasit, jotka ovat itse asiassa aika uudet! Ruskeat tällä kertaa, mutta edelleen muoviset. Ehkä kerron niistä lisää vielä myöhemmin.

Siinä koko arsenaali! Ja lopuksi vielä todiste siitä, että Thaimaassa oltiin:

Matkakuume ja rentoutumisen tarve hellitti aika kiitettävästi kahden viikon rannalla löllöilyn aikana – nyt D-vitamiinivarastot on ladattu kestämään koko lopputalveksi. Poikakaverini totesi, ettei jaksakaan varmaan seuraavaan vuoteen raahautua minnekään. Mahdankohan malttaa niin kauan…?

We’ll see.