tori, you stole my heart.
Piilopaikka puiden katveessa, vanhojen talojen ympäröimänä, Punavuoren sydämessä.
Olin lukenut koko kesän toinen toistaan ylistävämpiä kehuja Tori-ravintolasta. Kun äitini tuli viikolla kyläilemään luonani ja pohdimme sopivaa illallispaikkaa, muistin Torin, ja päätimme käydä kokeilemassa ravintolan tarjontaa.
Ulos oli pystytetty epämääräinen katos, joka suojasi mukavasti ajoittaisilta pisaroilta. Pöytäliinat olivat likaiset, mutta se tuntui sopivan paikan kotikutoiseen tunnelmaan. Pöydissä istui mitä erilaisempia seurueita: nuoria hipstereitä viinillä, ranskalainen äiti syömässä kakkua lapsineen ja vanhempi herrasmies lukemassa kirjaa uskollisen koiransa kanssa.
Toria on kehuttu erityisesti hampurilaisistaan, mutta halusimme syödä jotakin kevyempää. Niinmpä tilasimme salaatit: äitini kanasalaatin melonisalsan kera, minä lämpimän lohisalaatin soija-sesamkastikkeella.
Molemmat annokset olivat todella herkullisia ja sydämellä valmistettuja. Soija-sesamkastike toi lohisalaattiin mielenkiintoisen itämaisen twistin. Ajatuksemme kevyestä illallisesta kuitenkin kumoutui, sillä annokset olivat varsin reilun kokoisia ja lihaa oli paljon. Ei jäänyt nälkä.
Huomasin vieressämme olevan liitutaulun, jossa jälkiruoaksi ehdoteltiin Torin itse tekemää, sokeritonta ja maidotonta banaanijäätelöä. Makuvaihtoehtoina olivat passionhedelmä, avokado-suklaa ja mansikka. En ollut suunnitellut ottavani jälkiruokaa, mutta ”terveellinen” vaihtoehto tuntui houkuttelevalta. Tätä on pakko testata!
Ja sitten päästäänkin Torin suurimpaan miinukseen: palveluun. Palvelu kun oli, valitettavasti, kehnoa.
Amerikassa käyneenä Suomessa joutuu usein pettymään huonoon palveluun. On jokseenkin huvittavaa, että jopa kulahtaneessa newyorkilaisessa dinerissa saa parempaa palvelua kuin monessa niin sanotusti ”paremmassa” suomalaisessa ravintolassa.
En odota, että Torin kaltaisessa rennossa paikassa palvelu olisi ylitsepursuavan huomioivaa tai ylellistä. Mutta kyllä se hieman laskee tunnelmaa, jos joutuu odottamaan 15 minuuttia, että saa esitettyä tilauksensa tarjoilijalle, koska hän on suurimman osan ajasta sisätiloissa. Ja kun viimeinkin saa kysyttyä haluamastaan annoksesta, tarjoilija katoaa ja unohtaa tilauksen saman tien. Tarjoilijoilta ei myöskään irronnut juuri hymyjä.
Olen kuitenkin luonteeltani peruspositiivinen ihminen, eikä odottelu haittaa minua. Koska jäätelölistan makuvaihtoehdot olivat päässeet jo loppumaan, saimme maistaa mangojäätelöä – mikä oli itse asiassa vielä paljon parempi, sillä rakastan mangoa! Jälkiruoka oli aseteltu upeasti lautaselle, ja annos olisikin kelvanut mihin tahansa korkean tason ravintolaan. Jäätelö lisukkeineen oli erinomaista.
Vaikka palvelussa oliskin parannettavan varaa, Torista tuli yksi Helsingin suosikkiravintoloistani. Toriin olisi ihanaa mennä kahville rakkaan kanssa kylmänä talvipäivänä, rauhoittavalle lounaalle kesken työpäivän tai pitkälle illalliselle kynttilöiden loisteessa ison ystäväporukan kanssa. Tunnelma ravintolan sisätiloissa oli nimittäin varsin kutsuva: lämmin, kotoisa ja tyylikäs.
Tori, you stole my heart.
xo Hanna
// Everybody’s been talking all summer about restaurant Tori. So when my mom came to the city for a visit, we decided to go and check the place. Though Tori was mostly known for its great burgers, we wanted to eat something lighter. We both ate a salad, and they were both gorgeous – really tasty and made with passion. We also noticed that they’ve ice cream which was made with banana and fruits, all milk and sugar free. The dessert was almost like a work of art, it was so beautiful. Even though the service wasn’t top ten, I totally fell in love with Tori. I’d love to go there again, for a long evening with my most beloved friends. Tori, you stole my heart.
