ihan landella.

image kopio.jpeg

Kävelen paljain jaloin puutarhaan, tuuli kutittelee hiuksiani. Vehreät pensaat notkuvat viinimarjoista, jotka hehkuvat mehevän punaisina. Tuntuu, että aika pysähtyy hetkeksi, kun kumarrun poimimaan marjoja aamiaista varten.

Tätä on maalaiselämä parhaimmillaan: kiireettömiä aamuja auringossa, jolloin on aikaa hiljentyä omiin ajatuksiinsa. Täysin luomu aamiainen suoraan pensaasta poimittuna. Aikaa avata sanomalehti tai hyvä kirja, kuunnella musiikkia, kirjoittaa.

image.jpeg

Eilen söin torilta ostetuista vihanneksista tehtyä kesäkeittoa. Kaikki ainekset olivat maksimissaan kahdenkymmenen kilometrin säteeltä, siis varsinaista lähiruokaa. Jälkiruoaksi teimme vielä äitini kanssa raparperipiirakkaa, oman maan raparpereista. Is this heaven on earth?

Kaiken hekumoinnin keskellä muistan kuitenkin edelleen, mitä maalaiselämä on pahimmillaan. Pilkkopimeitä marraskuun iltoja, märkää kuraa ja räntää, pitkä matka kaupunkiin ystävien luo. Mutta nekin asiat olivat aina korjattavissa, sillä kynttilät valaisivat pimeää, villasukat ja kumisaappaat pitivät jalat kuivina ja auto kuljetti nopeasti minne vain.

Niin. Vaikka kaikki nuo ”ongelmat” ovat vain pikkuseikkoja, mutkia matkassa, en voi kuvitella, että asuisin maalla ainakaan 40 tulevaan vuoteen – olen liian kiintynyt kaupungissa asumiseen. Siksi tyydyn nauttimaan maaseudusta pieninä paloina, vanhempien puutarhassa vaeltaen. Ja olen kiitollinen siitä, että minulla on yhä tällainen paikka, jonne voin välillä paeta hiljentymään.

Leppoisaa perjantaita,

xo Hanna

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Mieli

pari palaa Aasiaa

DSC_4772.jpg

Kuvittele ravintola, jossa saat aidosti asiantuntevaa, ystävällistä ja nopeaa palvelua. Ravintola, jossa kaikki on mietitty loppuun asti viimeisintäkin yksityskohtaa myöden, oli kyse sitten asiakkaiden palvelemisesta, sisustuksesta tai ruoasta. Löytyykö tällaista ihmettä Helsingistä?

Kävin viime viikolla perheeni kanssa syntymäpäiväillallisella Bulevardilla ravintola Gaijinissa. Olin viettänyt iltaa pari vuotta sitten Björckin toisessa ravintolassa Farangissa ja hullaantunut aasialaisen keittiön monivivahteiseen makumaailmaan sekä ravintolan lempeään tunnelmaan.

gaijin3.jpg

Farangissa tarjoillaan Kaakkois-Aasiasta vaikutteensa saaneita annoksia, kun taas Gaijin keskittyy Pohjois-Aasian makumaailmaan. Molemmat ravintolat ovat sisustukseltaan hyvin samantyyppisiä, tummanpuhuvia ja eleettömän tyylikkäitä. Hienostuneesta ilmapiiristä huolimatta tunnelma on rento: tarjoilijat neuvovat mielellään ruokalistan kummallisuuksien kanssa, ja joitakin ruokia syödään surutta sormin.

Aloitimme illallisen alkudrinkeillä, joita oli tarjolla listalla ihastuttavan laaja valikoima. Valinta osoittautuikin varsin vaikeaksi! Päädyin lopulta pirteän tyttömäiseen Nonushkaan, jossa oli alkoholin lisäksi inkivääriä, limemehua, passionhedelmää ja litsiä. Ehdottomasti yksi parhaimmista juomistani drinkeistä – eikä 11 euron hintakaan ollut laatuun nähden päätä huimaava.

gaijin1.jpg

gaijin2.jpg

Ja sitten se ruoka. Kaikki oli taivaallisen hyvää! Erilaisista kalalajeista ja levistä koostuva viileä Sashimi tasting herätteli makunystyrät puhtaiden aasialaisten raaka-aineiden maailmaan. Vaikka en yleensä välitä juurikaan munakoisosta, oli grillattu Sweet Miso Eggplant & Spring Onion -annos mitä mainioin: munakoisoa oli marinoitu kauan ja se oli kypsennetty huolellisesti suussasulavan pehmeäksi.

Vaikka takana oli vasta kaksi ruokalajia, aloin jo tuntea, että vatsa täyttyy. Kolmas ruokalaji Sesame Drunken Chickenin liha oli kuitenkin niin täydellisen mureaa, että lihaa oli santsattava reilu annos. Kaiken kaikkiaan annan pisteet kaikkien lämpimien ruokien yhteydessä olleille kastikkeille, jotka toivat ruokaan toivottua potkua. Bo Ssäm Gaijin päätti hienosti neljän ruokalajin illallisen: kyseessä oli ikään kuin aasialainen ”tortilla”, jossa salaatinlehden päälle aseteltiin mureaksi grilalttua possua, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressingiä ja chilipastea. Kun koko komeuden oli saanut kasattua salaatinlehden päälle, ei auttanut muuta kuin tarttua ruokaan sormin käsiksi. Sottaista, mutta niin herkullista.

DSC_4851.jpg

DSC_4860.jpg

Erityisesti annan kiitosta siitä, että vaikka valitsimme annokset summittain listalta, jokainen ruokalaji sopi hienosti yhteen toisten kanssa – niistä muodostui eheä kokonaisuus. Mutta kyllä Gaijinista jotain negatiivistakin sanottavaa keksii – esimerkiksi sen, että vedestä täytyy maksaa erikseen. Mutta maksullista tai ei, tämä tyttö poistui ravintolasta leveä hymy huulillaan.

Gaijinista matka jatkui vielä jälkiruoalle Eiraan Helsingin jäätelötehtaan kiskalle, meren rantaan. Kaiken kaikkiaan jälleen täydellinen päivä Helsingissä.

xo Hanna

Muoti Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Trendit