Iloisia hymyjä, kanelipullan tuoksua, tyhjiä sangriakannuja ja vieno merituuli.
Eilinen illallinen kahvila-ravintola Birgitta Hernesaaressa muistutti jälleen kerran, miten ihanaa onkaan asua juuri Helsingissä. Kesäinen kaupunki, ihanat ystävät ja pitkät, lämpimät illat saavat työntäytteisen arjenkin tuntumaan lomalta.
Vaikka olenkin juossut tänä kesänä jatkuvasti paikasta (ja juhlista) toiseen, olen toteuttanut harmillisen vähän ikuista todo-listaani – Helsinkiin tutustumista.
Helsinki on se ”THE” elämäni rakkaus, johon kiinnyn yhä syvemmin vuosi vuodelta. Käännän kirjan sivuja yksi kerrallaan, löydän uusia kerroksia. Ihastun ja vihastun. Välillä unohdan kaupungin läsnäolon, kuljen kiireessä laput silmilläni, kunnes näen taas jotakin ihmeellistä ja herään katselemaan kaunista kotikaupunkiani. Happy, happy, happy.
Eilen tapasin ystäväni töiden jälkeen Bulervardilla ja nappasimme bussin kohti Hernesaarta. Ylistävät artikkelit, hekumalliset Facebook-päivitykset ja herkulliset ruokakuvat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tässä on yksi kesän 2014 must-see-kohteista.
Kuten arvata saattoi, terassin tuolit oli varattu viimeistä myöden. Onneksi löysimme kuitenkin pienen, kahden hengen pöydän ”sisältä” ikkunan vierestä, josta oli hauska katsella auringon päivettämiä, iloisia kasvoja ja rannalla koiriensa kanssa hölkkääviä lenkkeilijöitä.
Birgittan valikoima painottuu makeisiin kahvilaherkkuihin sekä kahteen päivän annokseen: burgeriin ja salaattiin. Ystäväni valitsi burgerin, kun taas minä valitsin salaatin, ja onnekseni sain päivän viimeisen buffalo mozzarella salaatin. Jäin myös haaveilemaan kakkupalasta lattesta, mutta kieltäydyin houkutuksesta. Ajattelin, että on hauskempaa tulla sitten paikalle uudestaan vain kahvittelemaan.
Vaikka jonoa oli jo tullessamme, saapuivat ruoat nopeasti. Nälkäinen ystäväni kävi heti kiinni burgeriinsa, kun minä nappasin muutaman kuvan annoksestani. Salaatti oli todella hyvää ja ilahduttavan monipuolinen: siinä oli esimerkiksi hummusta, mansikkaa ja avokadoa sekä mitä mainioin vinagrette. Silti minulle jäi hieman vaisu olo, ei se ollut täysin 16,90 euron arvoinen.
No, ne maisemat sen sijaan olivat jokaisen sentin arvoisia. Ruokailun jälkeen vapautimme pöydän muille nälkäisille ja menimme hetkeksi istumaan rantaan. Katselin Birgitan terassilla istuvia ihmisiä ja mietin, että tämä on kuin Berliinistä. Tai New Yorkista.
Mutta ei – kyllä se oli Helsinki.
xo Hanna
Ps. Niin, ja siitä Tallinnan matkasta. Hauskaa oli, ehkä vähän liiankin hauskaa – kuten totesin: ”Ehkä kerran vuodessa riittää.” Reissun sloganiksi muodostui lopulta klisee ”What happens in Tallinn, stays in Tallinn”… Eikö niin, tytöt?
