Ostin viikonloppuna kesän ensimmäiset mansikat. On vaikea keksiä toista hedelmää, joka kuvastaisi yhtä rikkaasti sitä kirpaisevaa ilon tunnetta, kun tajuaa – hei, nyt on kesä!

Olen viettänyt ensimmäisen päiväni uudessa työpaikassani ja ottanut ensimmäistä kertaa aurinkoa bikinit päällä tänä kesänä. Kävellyt onnellisena kaupungilla, ensimmäistä kertaa ballerinat jaloissani. Ilman sukkia. Tänä aamuna takkikin sai jäädä kotiin.

Samalla kun olen kuoriutunut painavista vaatekerroksistani, olen kääntänyt kasvoni aurinkoon ja sulkenut silmäni. Nähnyt ystäviä, puhunut tuntikausia, juonut viiniä ja nauranut. Kaivanut korkokengät esiin ja punannut huuleni. Tuntenut oloni kevyeksi.

Vielä muutama viikko sitten stressasin useita asioita. Keskeneräisiä koulutöitä, yksittäisiä työjuttuja, asunnon etsimistä ja elämää yleensä. Nyt rästilista alkaa kuitenkin näyttää jo niin lyhyeltä, että voin hyvillä mielin suunnata ajatukseni uuden listan laatimiseen. Sen nimi on ”kesän to-do”.

Kävin viime viikolla ensimmäisessä asuntonäytössäni, ja pidin kovasti asunnosta. Kämppä oli loistavalla sijainnilla, sopivan kokoinen ja hintakin oli hyvä. Mutta kun välittäjä soitti minulle, ja kertoi että saisin asunnon, en osannutkaan iloita asiasta. Jokin tuntui nimittäin puuttuvan.

Kriiseilin asiasta ystävälleni, joka oli käynyt asunnonhakurumban lävitse viime syksynä. Miten voisin kieltäytyä näin hyvästä tarjouksesta? Sitten ystäväni sanoi jotakin, joka antoi vastauksen kysymykseeni:

”Jos se ei ole vau, se ei ole sun juttu. Ja sitten pitää vain rohkeasti uskaltaa mennä eteenpäin, eikä jäädä miettimään sitä.”

Se oli niin hienosti sanottu – ja se oli myös totuus. Jäin miettimään lausahdusta vielä useiksi päiviksi tapaamisemme jälkeen, sillä se tuntui koskettavan mitä erilaisempia elämän osa-alueita. Oli kyse sitten asunnosta, työstä, parisuhteesta, mekosta tai laukusta – jos se ei ole vau, se ei ole sun juttu.

Murehtiminen ja liiallinen eteen- tai taaksepäin katsominen ei ole lopulta koskaan helpottaa asioiden ratkaisemista. Soitin välittäjälle heti seuraavana aamuna ja peruin sopimuksen kirjoittamisen.

Asioista luopuminen on meille yllättävän vaikeaa. Oli kyse sitten materiasta, ihmisistä, tunteista tai muistoista, emme haluaisi päästää niitä koskaan menemään. Haluamme pitää kaiken itsekkäästi itsellämme, vaikka siitä ei olisi edes mitään iloa tai hyötyä.

Tänä kesänä aion siis suosiolla luopua murheista. Nähdä ystäviä, makoilla tuntikausia auringossa, juoda sangriaa, tanssia aamuun asti ja kävellä kotiin valoisassa kesäillassa. Tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Sellaisia asioita, joita voin miettiä syksyn tullen ja todeta, että vau.

Ihana kesä.

xo Hanna