Sorruin, jälleen kerran. Minulle on selvästi muodostunut vuosien aikana pakkomielle kauniisiin kenkiin, etenkin korkokenkiin. En ole bilehile, joten tilaisuudet korkkarien käytölle ovat vähäiset – en kuulu niiden naisten joukkoon, jotka sipsuttelisivat piikkareissa joka ikinen päivä.

Järkikin sanoo, että tällaisen ihmistyypin ei kannattaisi ostaa korkokenkiä. Naisen mieli on kuitenkin mutkikas: ne asiat, joita ei saisi ostaa, vetävät puoleensa kuin huumeet.

Kuinka ollakaan, löysin sateisena lauantaina itseni Itiksen Zarasta penkomassa ale-kenkäpöytää. Niin paljon värejä! Niin paljon vaihtoehtoja! Mutta (luojalle kiitos) niin vähän sopivia kokoja. Muutama muukin on havainnut Zaran korkkarivalikoiman mieluisaksi.

Mustat, mokkanahkaiset sandalettikorkkarit olivat varastaneet huomioni jo joskus aiemmin Zarassa käydessäni. Nyt uskaltauduin sovittamaan niitä, hintaa kun oli alennettu huikeasti 15 euron verran. (Seriously? Kutsutteko te tätä alennusmyynniksi?)

Seurasi kiusallinen tilanne: kengät olivat täydelliset. Siis täydelliset. Ei kiristä, ei purista, jalka pysyy tukevasti paikoillaan eikä luisu hoiperrella ulos remmeistä. Sellaiset, että taitamattomampikin korkkarikävelijä selviää hengissä Helsingin kivikaduilla, ainakin miehen käsikynkässä.

Kiikutin kengät kassalle, ihan vain sen takia, että Zaran tuotteilla on 30 päivän palautusoikeus. Eihän ostaminen vielä tarkoita sitä, että pitäisin kengät? Järkevä, aikuinen nainen nimittäin kävelee kengät jalassaan vielä kotona, testaa miljoona eri asuyhdistelmää ja keskustelee asiasta syvällisesti ystäviensä kanssa?

Oops I did it again oli ensimmäinen lause, joka nousi mieleeni kaupasta poistuessani. En kuitenkaan kyennyt tuntemaan syyllisyyttä – jokainen käyttää rahansa haluamallaan tavalla, oli kyseessä miten typerä käyttötarkoitus tahansa. If I don’t judge you, you wont judge me. Ja toisin päin.

Mukaan tarttui tietysti pari vaatettakin: kauan kaivatut valkoiset housut sekä ihanan löllö, kirpsakan oranssi toppi. Tämä paita on niin pitkä, että sitä voi käyttää myös sellaisenaan bikinien päällä.

Palanut rinta, valkoinen muija. Kuinka kiusallisia peilikuvat voivatkaan olla? Taannuin 15-vuotiaan teiniminäni tasolle, mutta tajusin lykätä kameran naamani eteen, heh.

Ps. Kuvat näyttävät omalla koneellani valoisilta ja värisävyt makeilta, mutta Lilyyn kuvat lykätessäni ne muuttuvat jollain lailla harmaiksi. Miltä kuvat näyttävät teille?