Vauvan kanssa Sydneyn keskustassa ja muita kuulumisia

Viime kerrasta kun blogia päivittelin on taas ihan huomaamatta kulunut hetki. Paljon on ohjelmaa ja tuntuu, että varsinkin viime viikko meni todella nopeasti ohitse, jokaisena päivänä oikeastaan juostiin paikasta toiseen.

Viime viikon maanantai iltapäivästä meille tuli jälleen tieto, että pysyviä oleskelulupia varten meidän täytyy käydä kattavissa lääkärintarkastuksissa Lukan kanssa. Jos lapsi on syntynyt Australiassa ja on alle kuuden kuukauden ikäinen ei näitä tarvitse tehdä vaan riittää omalääkäriltä lausunto, (minkä me toimitimme Lukan ollessa muutaman viikon ikäinen) mutta jos lapsi on yli kuuden kuukauden ikäinen eikä päätöstä oleskeluluvista ole tullut täytyy käydä kattavissa lääkärin tarkastuksissa. Nämä kyseiset tarkastukset täytyy tehdä tietyssä paikassa, eikä mikä tahansa lääkäri käy vaan ne on niin sanotusti määrätyt paikat. Meidän lähin paikka kyseisiin testeihin on Sydney keskustassa jossa sekä minä, että Ryan tehtiin omamme noin puoli vuotta sitten. Tuntuu suoraan sanottuna ihan älyttömiltä, että sen sijaan että meille olisi annettu päätös oleskeluluvista niin odotettiin Lukan olevan yli puolen vuoden ikäinen, jotta hänelle voitiin lähettää määräys lääkärin näkemiseen. Eikä tämä tietysti ilmaista ollut vaan melkein $300. (euroissa tämän päivän kurssin mukaan noin 184€) Olen jo niin loppu näihin lisäpyyntöihin ilman minkään näköistä tietoa, että milloin me oikeasti tiedetään tulevatko pysyvät oleskeluluvat vai eivät. Ihan älytöntä. Toisaalta ymmärrän ettei Australia halua ihan kenelle vain lupia myöntää, mutta tuntuu että pyydetään vain lisää selvityksiä ja infoa kaiken aikaa.

Tiistai aamuna soitin varatakseni aikaa ja ainoastaan yksi peruutusaika sille viikolle oli tarjolla – kello 10 aamulla. Hieman tuli kiire lähteä kun meiltä menee julkisilla hieman alle tunti aikaa keskustaan ja kello taisi olla puoli 9 siinä vaiheessa. Autolla menisi ruuhkasta riippuen noin 20-40 minuuttia, mutta en halua keskustan kallista parkkia maksaa. Voin sanoa, että ikinä en ole syöttänyt, pukenut, vaihtanut vaippaa ja pakannut Lukan kassia niin nopeasti kuin sinä aamuna. Samalla laittaen itseäni valmiiksi. Juoksin bussille ja valehtelematta olin puoli minuuttia ennen bussin saapumista pysäkillä. Seuraava bussi olisi ollut keskustassa vasta kymmenen jälkeen. Kerettiin paikalle juuri ennen kymmentä vain kuullaksemme, ettei tarkastuksia pystytä ajanvarauksesta huolimatta tekemään, sillä heidän järjestelmässään lääkärintarkastus mitä pyydettiin on lapsille alle kuusi kuukautta, mutta me tarvitaan tarkastus yli puolivuotiaalle. Siinä meidän asianajajan kanssa puhelimessa pieni kiivas keskustelu sekä minun puolelta että Ryanin suunnalta ja reilun tunnin odottelu. Lopulta ilmoitus että meidän pitää palata toisena päivänä koska immigrationin täytyy saada oikea pyyntö korjattua ennen kuin lääkärin tapaaminen voidaan toteuttaa. Asiallehan me ei voitu siinä vaiheessa yhtään mitään joten ajattelin että käytän sen päivän sitten Lukan kanssa Sydneyn keskustassa. Käytiin syömässä ja kahvilla ja yllättäen hyvin meni koko päivä. Olen niin onnellinen ettei me asuta aivan ydinkeskustassa sillä se meteli mitä autoista, julkisen liikenteen kulkuneuvoista, katusoittajista ja ylipäätään tuhansista ihmisistä lähtee on ihan älytön. Luka tuskin nukkuisi ikinä. Vaikka Sydneyssä asutaankin niin aika harvoin me mennään ydinkeskustaan.

Kaksi päivää meni kunnes asia oli taas hoidettu kuntoon immigrationin suunnalta ja saatiin jälleen yksi peruutusaika perjantaille. Silloin saatiin tarkastukset tehtyä ja nyt taas odotellaan päätöstä. Jospa se olisi vihdoin tässä!

Viime viikolla saatiin myös paljon asioita tehtyä jotka ovat olleet rästissä ja kerkesin treffaamaan kavereita joita en ole hetkeen nähnyt. Ryan on jälleen tehnyt todella paljon töitä ja sunnuntain ollessa hänen ainoa vapaapäivänsä pidettiin perhe päivää. Ryanin tehdessä paljon töitä ja Lukan heräillessä usein yöllä on oma olo ollut aika väsynyt, mutta yllättävän pirteä siitä huolimatta. Jos sinulla on hyviä neuvoja tai linkkiä vinkata unikouluun niin kuulisin mielelläni!! Ongelmana ei ole niinkään se nukkumaan meneminen, sillä Luka osaa nukahtaa jo itsestään mutta ongelmana on se, että meillä herätään usein öisin. Ja itketään niin kauan kunnes päästään syliin. Tuttia tarjotaan hänen sängyssä ollessaan ja taputellaan mutta näistä huolimatta toinen huutaa täyttä kurkkua niin kauan kun pääsee syliin. Nälkään ei taida kuitenkaan herätä kun rinnalla jaksaa olla vain minuutin kaksi ja sitten taas nukutaan. Enkä rintaa tarjoa kuin neljän tunnin välein vaikka hän herää yöstä riippuen puolentoista, kahden tunnin välein.. Vinkkejä kehiin siis jos niitä löytyy, olisin erittäin kiitollinen. Lisäyksenä vielä, että näin usein heräilyä ei ole jokaisena yönä, mutta useana yönä viikossa. Muina öinä hän heräilee noin kolme kertaa ennen aamu seitsemään jolloin on siis hereillä uuteen päivään.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Tässä olisi mun kokemus unikoulusta. Me opeteltiin pojan kanssa 5kk iässä ensin nukahtamaan itse pinnasänkyyn mutta se ei auttanut yöherätyksiin joten 6kk iässä pidettiin varsinainen unikoulu. Me pidettiin tassutus-unikoulun ja suositusten vastaisesti minä toimin tassuttajana eikä mies koska kestän paremmin itkua. En luopunut vielä kokonaan yösyötöistä mutta teen syötöt unisyöttöinä klo 22.30 ja 3.30 (eli nostan unessa olevan pojan syömään). Ekana yönä poika heräsi muutaman kerran itkemään mutta jonkin ajan päästä antoi tassutukselle periksi, käänsi kylkeä ja alkoi nukkua. Parina yönä piti hetken aikaa tassuttaa mutta sen jälkeen yöt on sujuneet hyvin. Meillä ei syödä tuttia eli sen kanssa ei ole tarvinnut säätää.

    1. Kiitos kommentista 😊 Kauanko teillä vauva itki tassutusten aikana ennen kuin nukahti uudelleen? Nostitko syliin ollenkaan?
      Meillä Luka on nukkunut omassa pinnasängyssään syntymästä saakka ja nyt nukahtaa sinne itsekseen, eli kun laitan vielä hereillä ollessa sänkyyn käy itse hetken pyörimiseen jälkeen nukkumaan. Teen kanssa syötön niin että nukkuu ja nostan syliin noin ilta 10. Siitä nukkuu taas 12:sta saakka jonka jälkeen alkaa se heräily. Viime yönä kello 12, 2(syötin), 3.30, 5 (syötin) ja sitten taas 7 jonka jälkeen ei enää nuku.. Huutaa täyttä kurkkua niin kauan kunnes nostaa syliin ja heijaa hetken. Alkaa olemaan aika väsyttävää touhua.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *